perjantai 4. huhtikuuta 2014

Marguerite Duras: Lol V. Steinin elämä



Tänään on kulunut täsmälleen sata vuotta hienon ranskalaisen kirjalijan Marguerite Duras'n syntymästä. Minä ja Esko onnittelemme häntä näin pikaisen kirjapostauksen muodossa.

LOL!

En voinut vastustaa kiusausta, antakaa anteeksi. Syksyllä aloitin tähän suureen ranskalaiseen tutustumista Rakastajalla ja kevättalvella jatkoin Lol V. Steinin parissa. Kuvasin Rakastajaa sanoilla täyteläinen, viipyilevä, kuivahko ja hyvin kypsynyt. Sellainen oli tämäkin kirja, oli totisesti. Koko kirja on niin runollinen, merkityksellinen ja kaunis, että sen lukeminen on aika hengästyttävää. Kaikki tuntuu merkitykselliseltä ja sellaiselta, että tämä pitää painaa korvan taakse ja muistaa loppuelämä.

Kuten Rakastajassakin myös Lol V. Steinin elämässä nuoren naisen maailma järkkyy. Lola Valerie Stein menettää tanssiaisissa komean rakastajansa ja jotakin särkyy. Lol jatkaa elämäänsä näennäisesti, mutta ei ole enää koskaan entisensä. Hän palaa kotikaupunkiinsa, jossa kohtaa jälleen nuoruutensa, sen tapahtumat ja sen ihmiset.

Duras on taitava, rohkea ja hengästyttävä. Sisällöllisesti hänen kirjansa eivät vetoa minuun juurikaan, mutta se henkevyys, merkityksellisyys ja kauneus, joka niistä kumpuaa, saa minut ihailemaan hänen työtään. Hieno nainen ja hienoa kirjallisuutta.

Tällä pikapostauksella puran postaamatta olevia kirjoja ja kirjoitusjumiani. Osallistun samalla Vive la France -lukuhaasteeseen.

Kirjalija: Marguerite Duras
Kirja: Lol V. Steinin elämä
Alkuperäinen kirja: Le Ravissement de Lol V. Stein
Julkaisuvuosi: 1964
Arvostelu: ★★★

8 kommenttia:

  1. Sisällöllisesti Durasin kirjat eivät minuunkaan oikein vetoa mutta pidän hänestä. Ja itse pidin Rakastajattaresta enemmän kuin tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastaja oli kyllä siinä mielessä parempi, että Duras oli paljon nuorempi sitä kirjoittaessaan. Rakastaja oli raikkaampi, tämä oli enemmän täynnä kuohua.

      Poista
  2. Siitä on vuosikymmeniä kun luin Rakastajattaren mutta kyllä jäi se mielikuva, että tekotaiteellista höttöä. Vähän kuin ranskalaiset leffat usein. Kuivaa myös, niin että hampaissa rahisee. Kyllä arvostan aitoja ja teeskentelemättömiä asioita, semmoisia kuin Esko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena, aivan mainio kommentti, kiitos! :) Minä sitten taas arvostan suoraa puhetta ja kieltämättä, kyllähän näihin ranskalaisiin usein liittyy sellainen kevyehkö tekotaiteellisuuden tuntu... Esko on kyllä aina hölmö oma itsensä, se ei teeskentele. Hurjan piristävää. Tosin jos se ymmärtäisi, en tiedä mitä mieltä se olisi siitä, että sen emäntä laittaa aina kaikista pöhköimmät kuvat nettiin...

      Poista
  3. En olekaan häneen tutustunut. Olen ehkä ajatellut vähän niin, että tooosi suuriltakin klassikkokirjailijoilta mulla on vielä lukematta vaikka mitä, että ensin pitäisi niitä hoitaa pois alta ja sitten siirtyä ns. seuraavaan kerrokseen. Ehkä siis joku päivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tämä on kyllä ihan totta, minä olen aika sattumanvaraisesti tutustunut kirjailijoihin ja vielä odottaa ties miten paljon sellaisia megaluokan klassikkoja, jotka pitäisi lukea.

      Poista
  4. Tässä kohtaa Duras jää sisällölliseksi kakkoseksi: VOI ESKO <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, Esko kiittää ja kumartaa :) Se on kyllä niin höppänä pikkukoira <3

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!