tiistai 26. elokuuta 2014

Jonathan Franzen: Muutoksia



(Huomatkaahan tuo alempi viestini blogin facebook-sivusta. Perustin sivun tänään ja jo nyt huomaan, miten kätevä kanava facebook on etenkin teidän muiden blogien seurailemiseen, kivaa!)

Jatkan nyt lupailemaani postausten sarjaa niistä kirjoista, joiden lukemisesta on jo kulunut aikaa. Jonathan Franzenin Muutoksia oli järjettömän hyvä kirja järjettömän ahdistavista ja arkipäiväisistä aiheista ja poikkeuksellisen vastenmielisistä ihmisistä. Oikeastaan minun ei olisi edes tarpeellista kirjoittaa kirjasta mitään, sillä kaiken oleellisen on mainiosti jo tiivistänyt Kirjavan kammarin Karoliina.

Muutoksia sijoittuu Yhdysvaltojen Keskilänteen ja se kuvaa yhden perheen, eläköityneiden vanhempien ja heidän aikuisten lastensa elämää. Kuvauksen kautta heijastellaan yhteiskuntaa, taloudellisia muutoksia ja perheen sisäistä dynamiikkaa. Muutoksia onkin sekoitus perheromaania ja yhteiskuntaromaania ja nämä eri puolet limittyvät toisiinsa hämmästyttävän hyvin. Kirja etenee vuorotellen kunkin perheenjäsenen näkökulmasta ja tarina täydentyy sitä mukaa, kun kirja etenee, samoja tapahtumia käsitellään eri näkökulmista ja kokonaiskuva vahvistuu. Perhe on varsin vastenmielinen, kauniiltakin näyttävän kuoren alta löytyy törkyä, ihan niin kuin koko yhteiskunnastakin.

Varsin loistava kikka oli myös kirjan huipentuminen jouluun, perheen yhteiseen jouluun, johon alettiin pedata valtavaia odotuksia jo kertomuksen puolenvälin paikkeilla. Isän dementia, äidin turhautuminen ja valtavat toiveet ja poikien ja tyttären epäonnistumiset niin työ- kuin rakkauselämässäkin kulminoituivat upean terävästi lukuun "Vielä yksi joulu St. Judessa".

Muutoksia oli valtavan pitkä kirja valtavan vastenmielisistä ihmisistä ja Franzen lisäsi vastemielisyyttä toisinaan hyvinkin ällöttäväksi käyvällä inhorealisimilla ja suoranaisella eritteiden levittelyllä. Silti (jos näitä vastenmielisyyksiä pystyy katsomaan läpi sormien) Muutoksia oli niin hieno, todellinen ja iskevä, että näin hienoja kirjoja tulee luettua harvoin. Se imaisi tarinaansa niin hyvin, että päähenkilöt tuntuvat jatkavan elämäänsä edelleen mielikuvissani, vaikka lukemisesta on aikaa jo reilusti yli viikko. Monet kirjat ovat sellaisia, että niitä joko rakastaa tai vihaa - Muutoksia sen sijaan voi sekä rakastaa että vihata samaan aikaan. Suosittelen siis, mutta varauksella. En nimittäin yhtään ylläty, vaikka tälle kirjalle löytyisi myös paljon vihamiehiä.

Kirjailija. Jonahtan Franzen
Luettu kirja: Muutoksia (suom. Raimo Salminen)
Alkuperäinen kirja: The Corrections (2001)
Mistä hankittu: Kirjastosta
Sivumäärä: 623
Arvostelu: ★★★★

6 kommenttia:

  1. Vuoroaan odottaa, tämäkin. Olen lukenut Franzenin romaaneista Alkuvoimat ja Vapauden, joista etenkin jälkimmäinen kolisi ja kovaa. Jokin hänen tarinoissaan ja niiden rumassa realismissa vetoaa minuun. Ja yhdysvaltalainen (nyky)kirjallisuus on muutenkin heikkouteni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennyt Franzenista mitään etukäteen, sattui kirjastossa käteen ihan vahingossa, joten senkin vuoksi tämä oli niin positiivinen ja ennakkoluuloton lukukokemus. Jes, kiva kuulla että hänellä on muitakin hyviä kirjoja. Kannustan lukemaan tämän pian, kovasti mielelläni kuulisin mielipiteesi siitä!

      Poista
  2. Jonathan Franzen ja David Foster Wallace olivat kuulemma hyviä kavereita, ja sen ymmärtää. Molemmilla on armottoman terävä kieli, heiltä ei mikään teeskentely ja tekopyhyys jää huomaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aukkoja sivistyksessä paljastuu aina vaan, Wallacekin on minulle nimittäin ihan tuntematon! Häneltä löytyy listaltani Infinite jest, sitä ei ole taidettu edes suomentaa, mutta tämän vertauksen vuoksi alkoi kiinnostaa. Suoruus sekä kirjoissa että ihmisissä vetoaa ja kiehtoo.

      Poista
  3. Rakastuin Foster Wallaceen, josta siirryin George Saundersiin ja nyt aloitin ensimmäisen Jonathan Franzenini. Tuntuu, että jokaisen kohdalla tulee siirryttyä hieman hiotumpaan tekstiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole lukenut mitään Wallacelta tai Saundersilta, mutta vieläkin on todella vahva ja hyvä fiilis tästä ainoasta Franzenin kirjasta, jonka olen toistaiseksi lukenut. Uskon siis hyvin, että Franzen on siellä kehityksen huipulla ;) Kiva kun löysit blogiini!

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!