Vive la France! -haasteen koonti: taiteellisuutta, seikkailua ja tylsistymistä

Kuva: Annami

Niinpä ne vain kuukaudet vierivät, mon dieu et sacré bleue! Annamin emännöimä mainio Vive la France -haaste, joka innosti lukemaan ranskalaista kirjallisuutta tämän vuoden Turun kirjamessujen hengessä, loppuu huomenna. On aika listata haasteen aikana luetut kirjat. Haasteessahan kerättiin tricolorin raitoja kasaan siten, että kahdella kirjalla sai yhden raidan, neljällä kaksi raitaa ja kuudella koko tricolorin. En rehellisesti muistanut ennen tämän koontipostauksen kirjoittamista, miten monta kirjaa ehdin haasteen aikana lukemaan, joten ilahduin kun huomasin saaneeni kasaan koko värisarjan. Seuraavassa esittelen haasteeseen lukemani kirjat linkkeineen.

1. Marguerite Duras: Rakastaja

Rakastaja oli ensimmäinen haasteeseen lukemani kirja. Kumma juttu, että nyt olen jo unohtanut koko kirjan, vaikka olen ollut siitä ilmeisen haltioissani:

"Erityisen hienon lukukokemuksen Rakastajasta teki se, että en uskonut pitäväni siitä. Sen vuoksi jaksoin olla ehkä tavallistakin hämmentyneempi kauniista, runollisista mutta tavallaan myös yksinkertaisista kerrontaratkaisuista ja kielestä. Rakastaja on pieni helmi ja tähänkin teokseen tutustuin ainoastaan 1001-listan ansiosta."

2. Marguerite Duras: Lol V. Steinin elämä

Lolistakin pidin, Esko ei tainnut olla ihan yhtä vakuuttunut.

"Duras on taitava, rohkea ja hengästyttävä. Sisällöllisesti hänen kirjansa eivät vetoa minuun juurikaan, mutta se henkevyys, merkityksellisyys ja kauneus, joka niistä kumpuaa, saa minut ihailemaan hänen työtään. Hieno nainen ja hienoa kirjallisuutta."

3. Henri Charriére: Vanki nimeltä Papillon

Odotin kirjalta aika paljon. En tykännyt vaan tylsistyin.

"Taas se tuli ilmi: toiminta ei ole juttuni. Mitä enemmän sattuu ja tapahtuu ja mitä enemmän kirjassa on toimintaa, sitä vähemmän jaksan keskittyä. "

4. Raymond Radiguet: Paholainen ruumiissa

"Kirjasta hehkui se tietynlainen ranskalaisuus, joka pahimmillaan voi olla kökköä ja tekotaiteellista, mutta parhaimmillaan, kuten tässä, poikkeuksellista, aistillista ja nautittavaa. Tiedättehän mitä tarkoitan? Runollinen, toisinaan kiihkeäkin rytmi, eräänlainen utuisuus ja ristiriitaisesti epätodelliseen tunteeseen kiedottu voimakas ja raadollinen realismi, siltä se tuntuu."

5. Madame de La Fayette: Cleves'in prinsessa

Tämän kirjan lukeminen oli työvoitto! Voi pyhä sylvi miten tylsää, mutta voitinpa sukupolvien aikaisen kirouksen tämän kirjan lukemattomuudesta.

"Äitini on saanut Madame de La Fayetten Clèves'in prinsessan joululahjaksi parikymppisenä neljä vuosikymmentä sitten. Kirja on ollut tuon ajan hyllyssä lukemattomana tai kyllä sen ensimmäiset sivut lienee luettu useampaan kertaan. Ehkä jo parisen vuotta sitten kävin läpi äitini kirjahyllyä etsien listallani olevia kirjoja. Otin kirjan lainaan (äitini varoitteluista huolimatta) ja ajattelin lukea sen piankin. Kirja asusteli hyllyssäni luvattoman pitkään ja minäkin aloitin sitä ehkä kolmeen kertaan. Tänä viikonloppuna sain kuitenkin lopulta luettua sen alusta loppuun. Yli 40 vuotta lukematon kirja kohtasi lopulta lukijansa ja saa taas vetäytyä kirjahyllyn hiljaisuuteen."

6. Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia

Dumas oli toukokuun kuukauden klassikkoni ja varsin mukava ja menevä sellainen. Lisää Dumasta aion lukea mahdollisimman pian, siinäpä vasta mainio monsieur!

"Vaikka kirja ei mikään napakymppi minulle ollutkaan, voisin silti suositella tätä rennoksi kesälukemiseksi niille, joilla on tapana lukea jokin klassikkokirja kesän aikana. Kolme muskettisoturia on harvinaisen helposti lähestyttävä ja viihdyttävä klassikkopaksukainen. Osallistun kirjalla myös Vive la France -haasteeseen, jossa taidankin saada täyteen nyt koko tricolorin!"

7. Albert Camus: Kapinoiva ihminen

Bonuksena luin vielä Camus'ta, joka ei tässä muodossa oikein iskenyt.

"Pohdiskelevat esseet eivät taida olla ihan sitä, mitä tahdon lukea vapaa-aikanani. Fiksut ajatukset menivät vähän ohi korvien, kun en jaksanut pysähtyä miettimään jokaista lausetta erikseen. Nopeana romaaninlukijana tämänkaltaiseen tekstiin yhtäkkinen siirtyminen sai aivoni hämmentyneeseen tilaan. Kolmekymmentä sivua tällaista pyörittelyä oli ihan tarpeeksi."

Yhteenvetona voin todeta, että haaste oli kiva ja aion ehdottomasti jatkossakin lukea ranskalaista kirjallisuutta, sitä olen toki tehnyt ennen haastettakin. Nyt vain kohti viikonlopun kirjamessuja ja ranskalaista kirjallisuutta!