Ian McEwan: Ikuinen rakkaus & Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz

Siis anteeksi nyt vaan, mutta miten voi olla jo toukokuu? Ja varsinkin miten voi olla, että toukokuuta on eletty jo melkein puolet? Aika juoksee hullun nopeasti ja töissäkin riittää kiirettä. Etenkin nyt, kun lumet ovat lopultakin sulaneet, pääsee tämäkin konttorigeologirotta toisinaan jopa maastoon. Mikäpäs sen hienompaa. Kevät on usein niin kiireistä aikaa, että kesä pääsee yllättämään ja niinpä taitaa käydä tänäkin vuonna. Viime vuonna ensimmäiset puistolukemiset suoritin toukokuun puolen välin paikkeilla. Odotan innolla koska tuo päivä koittaa tänä vuonna, lähipenkkejä olen jo katsellut sillä silmällä. Asun nyt niin upeilla seuduilla, että taidan viettää mahdollisuuksien mukaan suurimman osan kesäilloista ulkona, luvassa siis kirjakuvia merimaisemissa. Odottakaahan vain kun minä ja kesä pääsemme vauhtiin.

Höpöhöpöillä voi peittää hyvin sen, että ei oikein osaa kirjoittaa mitään lukemistaan kirjoista. Lukeminenkin on ollut vähäisempää, mutta pari varsin mainiota listani kirjaa lueskelin huhti-toukokuun vaihteessa.

Ian McEwan on ollut minulle kummallisen ristiriitainen kirjailija.Vieraan turva ja Amsterdam olivat minulle vähän vastenmielisiä, Sovitus sen sijaan loistava ja Sementtipuutarha näiden kahden lajityypin risteytys, vastenmielisyydessään loistava. Olen sekä inhonnut että rakastanut McEwania, joten hänen kirjojensa lukeminen on aina hiukkasen hirvittävää. Pelko oli kuitenkin turhaa Ikuisen rakkauden kohdalla, tämä oli upea kirja!

Ikuinen rakkaus alkaa hurjalla toiminnalla, järkyttävällä kuumailmapallo-onnettomuudella. Onnettomuudessa kuolee henkilö ja se tuo yhteen satunnaisen joukon miehiä, jotka sattuvat olemaan onnettomuuspaikalla ja pyrkivät auttamaan. Päähenkilö Joen elämään jää onnettomuuspäivältä harmittava jäänne. Yksi paikalle sattuneista miehistä saa Joesta itselleen pakkomielteen ja uskoo, että näiden välillä on rakkautta ja jotakin suurta, huolimatta siitä, miten lyhyt ja sattumanvarainen tuo kohtaaminen olikaan. Tarinassa on vahvasti läsnä myös Joen naisystävä Clarissa. Tyypilliseen mcewanmaiseen tapaan ihmismielen synkistä syövereistä löytyy kammottavia asioita ja psykologinen kuvaus on häkellyttävää. Ikuinen rakkaus oli helppolukuinen, mutta kaikkea muuta kuin helppo.

Ian McEwan, Ikuinen rakkaus (Enduring love, 1997)
Suom. Juhani Lindholm
Sivumäärä: 313

Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatz oli melko rankka lukukokemus. Tämä saksalaisen kirjallisuuden klassikko oli selkeästi ihan omaa lajityyppiään, poukkoileva, hengästyttävä ja polveileva, kenties kuin itse Berliini. Franz Biberkopf vapautuu tarinan alussa vankilasta ja palaa takaisin yhteiskuntaan. Paluu ei ole helppo, Berliini on täynnä houkutuksia, ongelmia ja vaikeuksia.

Berlin Alexanderplatzin lukeminen vaati täyttä tarkkaavaisuutta, lueskeleminen ei tullut kysymykseen vaan kirjaa piti nimenomaan lukea. Rankahko lukukokemus oli jokseenkin palkitseva. Kirjan alkupuolella jaksoin olla innostunut erikoisesta kerronnasta ja persoonallisesta kertojaäänestä, mutta puolen välin paikkeilla väsyin. Ei siis mikään napakymppi, mutta sanoisin, että kyllä kirja kannatti lukea. Persoonallisuudessaan se oli kuitenkin ikimuistoinen ja kovin kiinnostava.

Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz (1929)
Suom. Aarno Peromies
Sivumäärä: 448