Richard Brautigan: Melonin mehu

1001-lista sisältää kummallisia kirjoja, joihin ei ikinä ilman listaa tulisi tutustuttua. Tällainen omituisuus oli myös Richard Brautiganin Melonin mehu (In Watermelon Sugar). Lukaisin kirjan eräänä sunnuntaiaamuna ennen nousemista yhtenä suupalana. Melonin mehu on julkaistu vuonna 1968, aikana jolloin hippiliike oli voimissaan. Se on kummallinen kertomus kummallisesta kaupungista, jonka keskiössä on iDEATH, hyvä paikka.

"Minulla on mökki iDEATHin lähellä. Näen iDEATHin ikkunasta. Se on kaunis. Näen sen silmät kiinnikin ja voin koskettaa sitä. Juuri nyt se on kylmä ja muuttuu joksikin jota lapsi pitelee kädessään. En tiedä mikä se voisi olla." s. 7.

Maailmaa kuvaillaan minämuotojan silmin, mutta kertojasta ei saa paljon irti. Se tiedetään, että hän kirjoittaa kirjaa ja tämä seikka herättää kummastusta kanssa-asukeissa. Lisäksi hän on jatkuvasti rakastunut Margaretiin mutta seurustelee silti erään Paulinen kanssa. Kaupunkia ympäröi vesimelonivainiot, siellä on Vesimelonitehdas ja taivaalla paistaa aurinko, joka on viikon jokaisena päivänä eri värinen. Keskiviikko on harmaiden vesimelonien päivä, torstai mustien.

"Me valmistamme täällä koko joukon tavaroita vesimelonin sokerista - kerron kyllä teille siitä - tämän kirjankin jota kirjoitetaan iDEATHin lähellä. Kaikki tämä joutuu, kulkee vesilmeonin sokeriin." s. 8.

"Muistan erään miehen joka valmisti kelloja mustista, äänettömistä vesimeloneista ja hänen kellonsa olivat hiljaisia. Mies teki kuusi tai seitsemän sellaista kelloa ja sitten hän kuoli." s. 40.

Tarinassa on myös pahis, inBOIL, joka on hylännyt iDEATHin ja asuu Unohdetulla tehtaalla. Jännitettä kaupunkiin luovat myös tiikerit, jotka ovat ennen hallinneet kaupunkia, mutta joiden aika on jo ohi. Kaupunkilaiset ovat mieltyneet patsaisiin. Tiikerien ajasta muistuttaa patsas ja löytyypä kaupungista myös mm. peruna- ja lanttupatsaat.

Totta puhuakseni en osaa analysoida kirjaa sen kummemmin. Se oli erittäin omaperäinen, hyvin lyhyt ja outoudessaan kiehtova, mutta vaikea. Ainakin se tuntui jättävän pysyvän muistijäljen, joka on aina positiivista. Kirjan on lukenut myös Hyönteisdokumentin hdcanis ja en voinut olla hyrähtämättä, kun luin hänen bloggauksensa viimeisen rivin. Se nimittäin tiivistää juuri sen, mitä mietin tätä tekstiä kirjoittaessani:

"En ole ihan varma, mutta luulen että pidin tästä kirjasta paljon."

Kirjalija: Richard Brautigan
Luettu kirja: Melonin mehu (suom. Jarkko Laine)
Alkuperäinen kirja: In Watermelon Sugar (1968)
Kustantaja: Otava (1975)
Sivumäärä: 128
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★