Sivumennen-kirjapodcast lanseerasi tälle vuodelle mahtavan haasteen: tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 hyllynlämmittäjää eli kirjaa, jotka ovat lämmittäneet hyllyä jo ihan liian pitkään pääsemättä kuitenkaan luettaviksi. Omista paisuneista hyllyistäni olisin löytänyt helposti toisenkin tusinan, mutta kokosin ne 12, jotka juuri sillä hetkellä inspiroivat eniten. Oikealla alhaalla on muuten Hugon Notre Damen kellonsoittaja. Katsoin tänään (taas) Kurjat-leffan ja siinä kyyneleitä pyyhkiessäni (minä, joka ei ikinä itke leffoja katsoessaan!) totesin, että taidan ottaa tämän käsittelyyni heti seuraavaksi. Kurjat on nimittäin ehdottomasti paras kirja, jonka olen koskaan lukenut.
Tammikuun luettavaksi sopi erinomaisesti Janssonin Taikatalvi ja "uusi vuosi, uusi elämä" -henkisesti päätin aloittaa nuokkuvan ruotsinkielentaitoni elvyttämisen. Siskollani oli Taikatalvi suomeksi, joten tarina oli hyvin tuttu. Ja rakas. En muistanutkaan, miten paljon kirjasta pidin. Olin myös tavattoman ylpeä itsestäni, miten helpostin sujui ruotsiksi lukeminen. Ehkä en ole unohtanutkaan aivan kaikkea. En näemmä ainakaan sitä, että vieläkin kirvelee ne neljä pistettä, joista ruotsin laudatur jäi kiinni.
Taikatalvi on ihana kirja. Rakastan muumikirjoja (ja ennen kaikkea sarjakuvia) siksi, että ne eivät ole liian kilttejä. Muille pitää olla kiltti ja anteeksi pitää osata pyytää, mutta piilevä kapinahenki ei koskaan ole pahasta. Lisäksi hirveään suruunkin liittyy aina pieni pilkahdus huumoria. Kuolleen oravan hännästä sentään olisi saanut kauniin puuhkan.
Taikatalvi on ihana jo sellaisenaan, jännittävänä, tummasävyisenä ja ihastuttavana satuna. Se kuitenkin kasvaa mittaansa suuremmaksi, kun muumipeikon heräämisen yksin keskellä talvea rinnastaa kauniiksi kasvukertomukseksi itsenäisyyden ensimmäisiä askeleita ottavasta nuoresta miehestä.
Taikatalven kuvitus on tietysti myös omaa luokkaansa. Pyysin ja sain joululahjaksi tämän mukin, kun siinä on Surku, suosikkini. Alkuvuodesta kun nautin etätyöpäivänä kahviani uudesta mukista kiinnitin huomiota siihen, että tuo oma tosielämän surkuni Esko näyttää huomattavasti surkummalta kuin Surku itse. Esko ei tietääkseni kuitenkaan (toivottavasti!) haaveile susilaumaan liittymisestä.
Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista, Helmet-haaste siis etenee.
Ihanat Surkut! Taikatalvi<3 Nätinnäköinen painoskin sulla! Iteltä ei enää ruotsiksiluku sujuisi, mutta kivaa, että sulta luonistuu^^
VastaaPoistaIhana Taikatalvi<3
VastaaPoistaTiia
Taikatalvi ♥ Luin sen aikoinaan kirjabloggaajien joulukalenteriluukkuun. Olen lukenut muumikirjoja parin vuoden ajan 1-2 kirjaa vuodessa (luen ensimmäistä kertaa) ja ne alkavat pian loppua. Lukupinossa tälle vuodelle ovat Taikurin hattu ja Muumipapan urotyöt, lisäksi omassa hyllyssä odottelisi Näkymätön lapsi.
VastaaPoistaMinulla luettavana nyt ensimmäinen #hyllynlämmittäjä kirjani, Margaret Atwoodin Orjattaresi. Upea. En tajua, miksi en ole jo aikaisemmin tarrunut siihen. Monta vuotta ollut lukulistalla. Eritäin tarpeellinen haaste siis. :)
Ihana Taikatalvi! Suosikkini Muumi-kirjoissa. Ruotsiksi en ole vielä kokeillut, mutta ehkä senkin voisi jonain talvena tehdä.
VastaaPoistaMuumi-kirjat <3 Sinulla on muutenkin mahtavia kirjoja hyllynlämmittäjäpinossasi! Taivaslaulu, Teemestarin kirja... Hienoja hetkiä luvassa!
VastaaPoista