Virallisen lukukuun loppuyhteenveto

Kuukausi sitten, lokakuun viimeisenä päivänä, julistin alkavan marraskuun Viralliseksi Lukukuuksi. Marraskuu on synkkä, pitkä ja ankea ja tahdoin tuoda siihen jotakin piristävää. Lukukuuni kantavin teema oli kolmenkymmenen päivän kirjahaaste, jonka aikana julkaisin joka päivä uuden tekstin etukäteen annetuista otsikoista.

Pohdin muun muassa kirjallisuuden parhaita nais- ja mieshahmoja...

...muistelin lapsuuteni lempikirjoja...

...ja kerroin mikä kirja on omassa hyllyssäni se kaikkein lempparein.

Heti lukukuukauden alussa pidin myös elämäni toisen lukumaratonin, jonka aikana luin yli 1600 sivua 24 tunnissa. Into jäi palamaan niin, että haaveilen pitäväni seuraavan maratonin tammi- tai helmikuussa.

Lukumaratonin aikana luetut kirjat.

 Lukukuun aikana bloggasin lukumaratonkirjojen lisäksi Stieg Larssonin Tyttö joka leikkii tulella -kirjasta, Rosa Liksomin Hytti nro 6:sta, Peter Hoegin Lumen tajusta (johon petyin aika lailla) ja Jalkasen ja Pudaksen kirjablogikirjasta Rivien välissä. Luin laskujeni mukaan ainakin viisi muutakin kirjaa, joista en ole vielä ehtinyt bloggaamaan, joten marraskuu oli sivumäärällisesti melkoisen hurja.

Kirjallisia seikkailuja minulla oli myös Seinäjoella, jossa vietin mukavan ressittömän lauantain Etelä-Pohjanmaan Pytinki Oy:n tarjoamalla lipulla, kiitos siitä vielä heille! Lisäksi julkaisin blogissani (taas!) uuden listan, jota aion lukea läpi, nimittäin 2000-luvun suomalaiset suosikit. Tein tämän järkytyttyäni, miten vähän olin listalta lukenut, vain seitsemän kirjaa sadasta. Tähän on tulossa muutos, sillä vielä tämän vuoden puolella aion kirjoittaa parista listalta lukemastani kirjasta. Eräänkin kirjan blogipostauksen tekemiseen valmistauduin ostamalla tänään kaupasta vadelmaveneirtokarkkeja, heh.

Lukukuukauteen kuului oleellisena osana myös blogisynttärit, joita juhlistin arvonnan muodossa. 13. marraskuuta julkaisemassani synttäriarvontatekstissä mainitsen lukijoita olevan hämmentävät 89. Nyt kun tulin blogiini, järkytyin hiukan, kun teitä onkin jo 98! Samoin liikutuin kaikista ihanista kommenteista, joita sain synttäriarvontapostauksen kommenttiboksiin, niisk.

En ikinä olisi uskonut, että marraskuu voi kulua näin nopeasti. Kolmenkymmenen päivän kirjahaaste oli ihan mahtava ja mitä pidemmälle se eteni, sen helpommalta se myös tuntui. Alussa tuli pari katumuksen hetkeä, mutta nyt lopussa tuntuu siltä, että tätä olisi voinut jatkaa vielä vaikka toisenkin kuukauden. Helpotusta tähän päivittäisten julkaisujen loppumisen tuskaan tuo se, että huomenna alkaa kirjabloggaajien yhteinen joulukalenteri, jossa joka päivä aukeaa uusi luukku jossakin kirjablogissa. Ensimmäinen luukku aukeaa huomenissa Luettua elämää -blogissa. Sinne aion suunnistaa etsimään joulutunnelmaa joulukuun ensimmäisen päivän ja samalla ensimmäisen adventin kunniaksi.

Hei hei marraskuu, tervetuloa joulukuu!

Synttäriarvonnan voittajat

Synttäriarvontaan osallistui kaiken kaikkiaan 33 ihanaa lukijaa. Määrä oli juuri sopiva, sillä en kovin paljon enempää olisi jaksanut kirjoitella arpalippuja... Palkinnothan olivat:

1) 25 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan
2) Toven Janssonin Kuvanveistäjän tytär ja muumipeikko-heijastin
3) Bunny Suicides -seinäkalenteri

Voittajat on nyt arvottu, virallisena valvojana toimi Esko.

Kaikki 33 arpalippua valmiina arvontaan. Esko approves.

1. palkinto eli lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan, voittaja: Pihi nainen!

2. palkinto eli Tove Janssonia heijastimen kera, voittaja: Marika Oksa!

3. palkinto eli seinäkalenteri, voittaja: Anonyymi (oojula(ät)gmail.com)!

Jee, onnea voittajille! Pihi nainen, Marika Oksa ja anonyymi, lähestyn teitä vielä tämän päivän aikana sähköpostitse.

Kiitokset kaikille osallistuneille mukavista kommenteistanne. Olette parhaita!

Huh, rankkaa duunia tuo virallinen valvominen. Saiskos nyt taas nukkua?

Päivä 30: Kaikkien aikojen lempikirjani

Jos minun tulisi valita yksi kirja mukaani autiolle saarelle, se olisi tämä. Jos saisin koko loppuelämäni aikana lukea vain yhtä ainutta kirjaa, se olisi tämä. Jos minun pitäisi valita kirja, joka on vaikuttanut eniten siihen, millainen olen, mistä pidän, millainen on huumorintajuni ja kirjamakuni, se olisi tämä kirja. Jos minun pitää valita kaikkien aikojen lempikirjani, se on ehdottomasti tämä kirja, Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa (ja Liisan seikkailut peilimaassa, jotka usein on julkaistu samassa niteessä ja jonka vuoksi minäkin niputan ne samaksi kirjaksi).

Olen lukenut Liisa-seikkailut ensimmäistä kertaa hyvin nuorena, sillä kirja oli meillä kotona kirjahyllyssä. Olin luultavasti alle kouluikäinen, kun ensimmäistä kertaa luin tuon kirjan. Ja sitä hämmästyttävämpää on, että heti ensimmäisellä kerralla ihastuin kirjaan ihan täysillä. En muista yhtäkään yhtä vahvaa lukukokemusta elämässäni ja senkin vuoksi kirja on elämäni tärkein kirja.

Kirjaan kuuluu oleellisesti John Tennielin mahtavan synkkä, kiehtova ja taidokas kuvitus. Jos kuvitus olisi lapsekkaampi ja iloisempi, se veisi kirjasta suuren osan pois sen tehokasta mustaa tunnelmaa. Liisa oli ensimmäinen kosketukseni nonsenseen ja surrealismiin ja mikään muu kirja ei ole pystynyt samalle tasolle.

Siitä, miten hyvin nonsense, synkkä kuvitus ja melkoinen absurdius kaiken takana minuun upposikaan, toimii hyvänä esimerkkinä se, että lempikohtaukseni kirjasta on se kaikkein oudoin, synkin ja käsittämättömin kohtaus, jossa ilma on täynnä pippuria, vauva onkin possu ja lopuksi Irvikissa ilmestyy puun oksalle.

Liisa ihmemaassa on kaikessa synkkyydessään kuin uni, joka ei ole laskettavissa ihan painajaiseksikaan, mutta jotakin hyvin uhkaavaa, pimeää ja mahtavan häiriintynyttä siinä on. Uni joka on niin jännittävä, ettei siitä tahdo herätä, mutta kun heärä, onkin helpottunut, että se oli vain unta. Liisa ihmemaassa on kuitenkin samalla myös hauska, kevyt ja erittäin viihdyttävä. Minä yksinkertaisesti rakastan tätä kirjaa enkä usko, että mikään muu kirja voi koskaan päästä samanlaiseen asemaan elämässäni. Kirjallinen ensirakkauteni.

Tämä avautuminen ja tunnustus oli samalla kolmenkymmenen päivän kirjahaasteen viimeinen päivä. Kuukausi on ollut hauska, antoisa ja se on kulunut uskomattoman nopeasti. Myöhemmin tänään kokoan lukukuukauteni pakettiin ja arvon synttäriarvonnan voittajat, alle kaksi tuntia aikaa osallistua, hopihopi!

Päivä 29: Kirja jota kaikki vihasivat mutta josta minä pidin

Myönnän ihan avoimesti olevani kirjallisuuden, musiikin ja elokuvien suhteen usein se ärsyttävä kiiski, joka mutisee vastarannalta, että hyi tommosta, en tykkää, mikä teitä vaivaa. Olen ennenkin avautunut siitä, miten se, että ei voi koskaan pitää niistä asioista, jotka sillä hetkellä ovat supersuosittuja, vie toisinaan pois elämyksiä itseltä. Esimerkkinä vaikkapa Stieg Larssonin Millenium-trilogia, josta en uskonut pitäväni, kun kaikki muut kerran pitivät siitä. Useammin tilanne on otsikon kanssa päinvastainen, eli minä en pidä (tai en edes tutustu) sellaisista asioista, joista "kaikki muut" pitävät.

Tämä näin päin asian esittävä otsikko onkin todella haastava. Ensimmäisenä tulee mieleeni yläasteen äidinkielentunneilla pakkoluetut kirjat, jota kaikki kilvan haukkuivat ja vihasivat, mutta minä pidin. Ainakin S. E Hintonin Me kolme ja jengi oli tällainen. Muistan luokkalaistemme protestoineen opettajaa vastaan poikkeuksellisen voimakkaasti. Kun eihän nyt tällaista soopaa halua kukaan lukea. Minä olin vain ihan hiljaa ja ihmettelin.

Seitsemän veljestä taitaa myös olla sellainen kirja, josta yleisesti ei pidetä, tai ainakaan nuoret eivät siitä pidä. Luin sen muistaakseni ala-asteikäisenä ja pidin siitä paljon. Myös Vänrikki Stoolin tarinat lumosivat minut. Muistan miten lainasin sen mummuni hyllystä ja vanhan, pienen ja ruskean kirjan välissä oli kuivattu apila. Se vain lisäsi lumoutumistani.

On jotenkin absurdia kirjoittaa vaikkapa Seitsemästä veljeksestä yhteydessä, jossa pitäisi miettiä kirjoja, jota kaikki vihaavat. Sehän nyt on selvää, että ei sellaista kirjaa olekaan. Kai yleensä sentään kirjan kirjoittaja tai kustantaja jollakin tavalla pitää tuotoksestaan. Ja niitä hirveimpiä tuotoksia ei koskaan tule edes lukeneeksi, kun ne tuskin edes pääsevät kirjastoon tai kirjakauppaan asti. Onhan se oikeastaan onni ja rikkaus, että erilaiset ihmiset pitävät erilaisista kirjoista ja kirjamakuja on monenlaisia. Homogeeninen massa on tylsää ja minusta on mukavaa, että monia minun kirjamakuuni sopivia kirjoja saa kirjaston hyllystä koska tahansa ihan jonottamattakin.


Hei, viimeistä viedään! Huomenna lukukuukausi, joka on muuten ollut ihan mielettömän mukava, huipentuu viimeiseen kolmenkymmenen päivän kirjahaasteen päivään, jossa kerron kaikkien aikojen suosikkikirjastani. Myös synttäriarvonta-aika päättyy huomenna kello 12, jonka jälkeen suoritan arvonnan. Kiitos jo etukäteen kaikille osallistuneille mukavista kommenteistanne ja samoin kaikille lukukuukauttani seuranneille. Ylihuomenna on joulukuu, kyllä ei olisi uskonut, että marraskuu voi kulua näin nopeasti.

Päivä 28: Paras kirjan nimi

Pilvikartasto
 
       Kukkia Algernonille

                    Perhonen lasikuvussa

                            The Hitchhiker's Guide to the Galaxy

                                      The Curious Incident of the Dog in the Night-Time
                       
                          Frøken Smillas fornemmelse for sne
                
                  The Wind-Up Bird Chronicle
      
       Oranges Are Not the Only Fruit

Täällä Pohjantähden alla 
          
      Bonjour Tristesse
                 
                         Humiseva harju
                      
                                        Havukka-ahon ajattelija
                              
                                                  Ennen päivänlaskua ei voi

Päivä 27: Yllättävin juonenkäänne

Tänään on taas sellainen päivä, että mitä vähemmän selitän, sen parempi. Siksi totean vain, että vastauksena otsikon kysymykseen on

1) Sarah Watersin Fingersmih
ja
2) Agatha Christien Roger Ackroydin murha.

Ps. Kolme yötä lukukuun loppuun ja synttäriarvontaan on, laskin aivan itse. Mihin tämä marraskuu katosi? Ei sillä, en todellakaan valita. Muistuttelen taas, että mikäli et ole vielä osallistunut synttäriarvontaan, niin tee se pian. Pääpalkintona 25 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan!

Päivä 26: Kirja joka muutti mielipiteeni jostakin

On ehkä liian voimakkaasti sanottu, jos sanon, että Piin elämä muutti mielipiteeni. Se kuitenkin oli niin voimakas lukukokemus, että se muistutti mieleen erään erittäin tärkeän asian, joka minulta on päässyt unohtumaan. Piin elämä sai minut taas muistamaan, että se että ihminen uskoo johonkin, oli se uskon kohde sitten vaikka jokin jumala, rakkaus tai onnellinen tulevaisuus, ei ole yhtään arvokkaampaa, vaikka ihminen tietäisi sen asian todeksi. Toisin sanoen hienot asiat ovat hienoja asioita, vaikka niiden todenperäisyydestä tai tieteellisestä oikeellisuudesta ei voisikaan olla varma. Piin elämä oli hurjan jännittävä, mielettömän kaunis ja ehkä uskomattomin kirja, jonka olen ikinä lukenut.