maanantai 27. tammikuuta 2014

Mikko Rimminen: Nenäpäivä



Irma on keski-ikäinen nainen, joka matkustaa linja-autolla Keravalle, kun on nähnyt lehdessä ilmoituksen muuton takia pois annettavista huonekasveista. Peikonlehteä hän on lähtenyt hakemaan. Irma jotenkin päätyy kuitenkin väärään rappuun ja väärälle ovelle, tulee soittaneeksi ovikelloa ja astuneeksi sisään. Ja eihän sitä nyt voi noin vain mennä kylään, vaan on tehtävä jotakin asiaakin ja siksi Irma tulee aloittaneeksi uran kyselijänä, taloustutkimusta tekevänä haastattelijana.

Ensimmäinen käynti on taustaselvitystä, että soveltuuko haastatateltava tutkimukseen. Irma tulee käyneeksi useammassa kodissa ja joihinkin hän palaa useammankin kerran. Irma alkaa oppia keravalaisista tuttavuuksistaan yhtä ja toista ja kiintyäkin näihin. Kuten elämässä usein käy, Irma kohtaa kuitenkin myös epäluuloisia ihmisiä, jotka alkavat epäillä onko Irma mikään oikea haastattelija ja tästä seuraa vaikeuksia.

Rimmisen Nenäpäivän juoni on yksinkertainen ja kevytkin ja sitä voisi ensipuraisulta erehtyä luulemaan puhtaasti komediaksi. Irma tulee kuitenkin erikoisilla ja satunnaisilla käynneillään nostaneeksi esiin joukon hahmoja, joiden tarinat koskettavat. Suru, alkoholismi, lomautukset ja yksinäisyys. Pohjaton yksinäisyys. Se kun ihminen on pieni yhteiskunnan murunen, jota kukaan ei muista, joka ei merkitse muille mitään, joka on täysin yksin, muista eristynyt, yksinäinen. On selvää, että Irmakin on hirvittävän yksinäinen ja se ajaa hänet käyttäytymään vähäsen sekavasti.

Irma ja Rimminen siellä taustalla tekevät hienoa työtä kaivamalla esille  niitä asioita, jotka tässä yhteiskunnassa ovat pahiten pielessä. Uskon että keravalaisista kerrostaloista, oululaisista olohuoneista ja kuopiolaisista kuppiloista löytyy koko joukko sellaisia ihmisiä, jotka ilahtuisivat aidosti Irman vierailusta ja jutustelusta, jotka kaipaisivat edes ohimenevää juttutuokioita ja sitä, että jotakuta kiinnostaa.

Pidinkin kirjan tarinasta, sen ideasta ja koskettavuudesta. Se mistä taas en pitänyt, oli Rimmisen kiitelty kieli. Hän vääntelee sanoja, muotoilee niitä uudestaan ja käyttää erikoisia ilmaisuja. Hän kirjoittaa dialogin putkeen siten, että vuorosanoja erottavat vain pilkut ja keksii omat kirjoitussääntönsä. Olen kaiketi niin konservatiivinen suomen kielen ja kielioppisääntöjen suhteen, että ärsyynnyin toisinaan kielestä. Onneksi toisinaan minua liikaa hämmentänyt kieli ei kuitenkaan muuttanut sitä, että kirja jätti minuun varsin lämpimän ja tyytyväisen olon. Nenäpäivä muistutti lukijaansa huomioimaan lähimmäistään ja miettimään, kuka siellä seinän takana asuukaan ja millainen on hänen tarinansa. Lisää avointa asennetta ja vieraille ihmisille hymyilemistä, sitä minä tahtoisin lisää tähän maailmaan. Minulla on kotona villiintynyt peikonlehti, jonka voisin aivan mielelläni laittaa kiertoon ja samalla jutella kahvikupillisen verran jonkun juttuseuraa kaipaavan kanssa. Muistuttakoon tuo peikonlehti minua tämän maan irmoista ja siitä tunteesta, jonka kirja minuun jätti, vaikkei se ihan napakymppi ollutkaan.

Mainioita arvioita Nenäpäivästä ovat kirjoittaneet muun muassa
Sara (P. S. Rakastan kirjoja), joka nautti Rimmisen kielestä ja vertaa sitä ihanasti kullankeltaiseen voisulaan,
Katja (Lumiomena) 
Jokke ja
Linnea (Kujerruksia)


Kirjailija: Mikko Rimminen
Luettu kirja: Nenäpäivä
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2010
Sivuja: 339
Arvostelu: ★★★


17 kommenttia:

  1. Mahtava kuva! Minut Nenäpäivä jätti kokolailla kylmäksi, pitää ehkä joskus antaa toinen mahdollisuus, jospa johtui väärästä lukuajankohdasta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos HeidiBee! Uskon että tämä on sen tyylinen kirja, että ei iske läheskään kaikkiin. Tosin voihan lukuajankohtakin vaikuttaa :)

      Poista
  2. Kiinnostavan oloinen tarina. Hieman mietityttää tuo villiintynyt kielioppi, jaksaako sitä lukea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina olikin hieno, vaikka kieli ärsytti. Monet ovat kuitenkin kielestä pitäneet eli kannattaa antaa Nenäpäivälle mahdollisuus!

      Poista
  3. Jo, kyllä Rimminen voisi jättää vääntelyn pikkusen vähemmälle. Pidin tarinasta tosi paljon ja näin sen lukiessani niin selvästi kuvina, että tuntuu kuin olisin katsonut elokuvaa. Irman ajomatka poliisi perässään oli aivan hulvattoman hauska. Nyt en enää oikein muista, mutta oliko siinä myös jotain vakavaa Irman pojasta, mikä selitti hänen yksinäisyyttään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin monesti, että tapahtumat näki todella vahvasti kuin elokuvana. Hahmot olivat niin aidon oloisia ja vaikkapa ne pahkakellot seinällä. Irman poika oli joutunut vähän arveluttaville teille, joita ei sen tarkemmin selitetty, jotakin rikollista. Ja se kyllä stressasi Irmaa ja aiheutti lisää yksinäisyyttä.

      Poista
  4. Nenäpäivä on niitä harvoja kirjoja, jotka olen jättänyt kesken, koska en nähnyt mitään syytä miksi jatkaa epäkiinnostavan kirjan lukemista väkipakolla. Hauskana yksityiskohtana törmäsin myöhemmin hyvänpäivän tuttuun, joka kirjoista puhuttaessa otti oma-alotteisesti esiin sellaisen kirjan kuin Nenäpäivä, joka oli aivan tavattoman huono. Tälläisiäkin reaktioita Rimminen siis saa joissain lukijoissa! Pitäisi varmaan vielä uudellaan yrittää niin saisi blogissa analysoitua paremmin mikä siinä niin kovasti tökki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nenäpäivä tuntuu jakavan lukijat hyvin, minä jäin siihen puoliväliin keikkumaan. Koita ihmeessä lukea uudelleen, olisi todella mielenkiintoista lukea sellainen arvio!

      Poista
  5. Nenäpäivää lukiessa nauroin välillä niin paljon, että lukeminen piti jättää kesken, kun naurunkyyneliltä en nähnyt lukea. Esimerkiksi autolla-ajo Ympyrätalon ohitse on aivan hulvaton. Pidin myös Rimmisen kielestä ja hänen itsekeksimistään sanoista. Niin sanat kuin kirjan ihmiset, vähän vinksallaan, mutta niin kai meistä jokainen. Nenäpäivässä koin olevan samankaltaisuutta joidenkin islantilaisen kirjailijan Einar Karasonin henkilöhahmojen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti tiivistetty tuo vinksallaan oleminen, hieno oivallus! Ja kirja oli toisinaan kyllä oikein hauska, joka teki raskaista teemoista vähemmän raskaita luettavia.

      Poista
  6. Huippu kuva kerrassaan. Luin nenäpäivän joskus pari vuotta sitten, joten en muista kovin muuta kuin että se teki vaikutuksen minuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Aletheia! :) Yllätyin että tämä oli niin uusi, olisin muistanut että siitä kun tämä voitti Finlandian olisi aikaa jo paljon enemmän.

      Poista
  7. Törmäsinpä mielenkiintoiseen blogiin! :) Hyviä pointteja sinulla, mutta mikään ei taida saada minua arvostamaan Nenäpäivää kovinkaan paljoa... Tarina, Rimmisen kieli ja henkilöt vain jättivät minut kylmäksi, kun luin tämän kolmisen vuotta sitten. On totta, että kirjasta voi ammentaa aika mukavan sanoman, mutta se jää Nenäpäivän ainoaksi ansioksi, jos minulta kysytään...

    http://quotidienne2014.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei blanca ja kiitos kommentistasi :) Jotakin tästä jäi puuttumaan minunkin mielestäni, enkä pitänyt tästä niin paljon kuin monet muut ovat pitäneet.

      Poista
  8. Ihana kuva! Itse pidin kirjasta todella paljon :)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!