Thomas Harris: Uhrilampaat

Kamera ja valaistus tekivät minusta ovelasti punapään. Kasvojen väri sen sijaan on varsin autenttinen. Nimimerkillä kevätaurinkoa odotellessa.

Hei! Kuka tiesi, että Uhrilampaat perustuu kirjaan? Käsi ylös! Minä en nimittäin tiennyt. Uhrilampaat on elokuvana voimakas käsite ja sen kohtaukset ovat tarttuneet pysyvästi jo useamman leffankatselijasukupolven sieluihin. Jodie Foster Clarice Starlingina ja uskomaton Anthony Hopkins Hannibal Lecterinä ja etenkin näiden yhteiset kohtaukset elokuvassa ovat elokuvan historian merkittävimpiä hetkiä. Uhrilampaat on yksi suosikkielokuvistani sen karmivuuden, hienon tunnelman, erikoisten hahmojen ja hirvittävän tarinan vuoksi. Olikin oikeus ja kohtuus, että tulin löytäneeksi kirjan elokuvan takana. Sillä kuulkaas, on helppo tehdä hyvä elokuva, kun on mielettömän hieno ja tunnelmaltaan jo elokuvamainen kirja, jota voi alkaa työstää. Suuren kunnian annan tietenkin loistavalle roolitukselle ja uskomattomille roolisuorituksille. Ilman niitä elokuva ei olisi niin loistava.

Elokuvan juoni noudattaa kirjaa yllättävänkin hyvin ja monet teoksen kohtaukset olivatkin täysin yksi yhteen leffan kanssa. Useimmiten en kestä lukea kirjaa, jos olen nähnyt elokuvan, kun en osaa kuvitella hahmoja ajattelematta leffaversion näyttelijöitä. Olikin erikoista lukea kirja, joka on tuttu elokuvana siten, että en ärsyyntynyt mielikuvituksen kahleista. Hannibal Lecterhän on yhtä kuin Sir Anthony Hopkins, joten ihmekö tuo. Vaikeaa sen sijaan oli käsitellä kirjan tunnelmaa ja tyylikeinoja itsenäisenä teoksena, kun mieleen sekottui koko ajan tunnelmakuvat leffasta. Tiedättehän, ne vankilan kolkon kosteat käytävät, Gumbin hirvittävä labyrintti, Lecter kasvosuojuksessaan. Elokuvan tekijät ovatkin tavoittaneet kirjasta ne tärkeimmät elementit ja siirtäneet ne valkokankaalle niin, että kirja ja elokuva tukevat toisiaan ja muodostavat yhdessä melkoisen taideteoksen.

Kirja toimi paremmin kuin elokuva luonnollisesti siinä, että tapahtumiin ja hahmoihin syventymiseen käytettiin enemmän aikaa. Etenkin Starlingin ja Gumbin taustaa valotettiin hienosti. Elokuvassa juttu lampaiden hiljaisuudesta (alkuperäinen nimihän on The Silence of the Lambs) tuntui hieman ohuelta ja selittelevältä taustatarinalta, kun kirjassa taas sitä valotetaan enemmän. Ja voi miten kammottava ajatus tuo lampaiden hiljeneminen edelleenkin on.

Kirja oli hieno elämys ja leffafanin matka tarinan taakse, kulisseihin. Suosittelen kirjaa kaikille, etenkin Uhrilampaat- ja Anthony Hopkins-faneille. Tosin en suosittele kovinkaan lämpimästi tätä Hanna-Liisa Timosen käännöstä, jossa kukoistivat anglismit ja joka tuntui vähän hutaisten tehdyltä. Ärsyyntynyttä huvia aiheutti  vaikkapa kohta "työnsi kannullisen Macea taskuunsa" ja Jane Doekin olisi kai taipunut paremmin Maija Meikäläiseksi.

Kirjailija: Thomas Harris
Luettu kirja: Uhrilampaat
Alkuperäinen kirja: The Silence of the Lambs
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1988
Sivumäärä: 349
Suomennos: Hanna-Liisa Timonen
Arvostelu: ★★★★