sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja


Nuoren tytön päiväkirja on taas niitä kirjoja, jotka kaikki ovat lukeneet. En ymmärrä miten en ole lukenut tätä aiemmin! Tosin huomaan taas käyttäväni turhan laajasti käsitettä "kaikki". Junassa viereeni istunut juhlatuulelta haiskahtava nuorimies totesi Anne Frankista "nevö hööd", kun vastasin kysymykseen siitä, mitä kirjaa luin. Kun selostin, mistä kirja kertoo sain kahteen otteeseen hämmästelevää tivausta siitä, miksi moinen kiinnostus natsi-Saksaan. Voi voi, mitenköhän suurta hämmennystä olisi saanut aikaan, jos olisin kertonut tyypille listaprojekteistani ja siitä, että olen tullut lukeneeksi aika paljon kaikkea sellaistakin, mikä kiinnostaa hyvin paljon vähemmän. Anne Frankin päiväkirja ei ole 1001-listalla, mutta Keskisuomalaisen listalla se on sijalla kahdeksan.

Oletin kirjan olevan synkkä ja ahdistava. Yllätyin positiivisesti siitä, että teksti olikin kevyempää ja toisinaan jopa iloista. Tosin positiivisuuteni kääntyi pian suruksi, kun tajusin, että toivo, tavallisen nuoren tytön elämä ja ongelmat kääntyivät hyvin pian päiväkirjan kirjoittamisen jälkeen tuskaan ja kuolemaan vankileirillä. Kirja oli hyvin koskettava sen aitouden vuoksi.

Anne Frank oli amsterdamilaisen juutalaisperheen tytär. Juutalaisvainojen aikaan hän piileksi perheensä kanssa "Salaisessa siivessä" ja kirjoitti koko ajan merkintöjä päiväkirjaansa, jonka oli saanut 13-vuotislahjaksi vanhemmiltaan. Tekstit hän suuntaa kuvitteelliselle ystävälleen Kittylle. Hän käsittelee tekstissään niin suhteita muihin huoneistossa oleviin perheenjäseniin ja tuttaviin kuin maailman tilannettakin. Hän kuvaa tarkasti maan alle joutuneiden juutalaisten päivittäisiä askareita ja sitä miten yksitoikkoista, säädeltyä ja varovaista heidän elämänsä on. Hän kertoo ruuasta, jota he saavat, pommitusten äänistä, päivittäisistä keskusteluista, opiskeluista ja kirjoista, joita he saavat luettavikseen.

Liikuttavinta Anne Frankin päiväkirjassa on se, miten täynnä se on toivoa ja miten hirveässäkin tilanteessa eniten päänvaivaa aiheuttavat kelle tahansa teinitytölle harmia tuovat asiat, kuten pojat ja niistä tykkääminen. Myös Annen suhde äitiinsä on mielenkiintoinen. Anne kokee, että äiti ei ymmärrä häntä ja Anne onkin enemmän isän tyttö. Tavallisen, fiksun, eläväisen ja tulevaisuuden suunnitelmia pullollaan olevan teinitytön elämää ja mietteitä tavallisuudesta hirveällä ja julmalla tavalla poikkeavissa olosuhteissa.

Anne Frankin on sanottu käyttäneen muista Salaisen siiven asukeista salanimiä suojellakseen heitä, mikälin päiväkirja tulisi joskus julkiseksi. Lisäksi hän on tehnyt jo kirjoittamaansa tekstiin muutoksia ja parannuksia. Hän on siis selvästi pyrkinyt tuottamaan julkaisukelpoista tekstiä, uskonut kirjoittaessaan, että hänen kokemuksensa piilossa ovat merkityksellisiä ja hänen kirjoittajan kykynsä ansaitsevat huomiota. Vaikkakin hän toteaa, että "Sellaiselle kuin minä on päiväkirjan pitäminen omituinen kokemus. Ei vain siksi, etten ole koskaan ennen kirjoittanut mitään vaan myös siksi, että minusta tuntuu, etten itse eikä sen puolesta kukaan mukaan olisi kiinnostunut siitä, mitä kolmetoistavuotias koulutyttö mielestään purkaa." Nämä tällaiset tarinat, niin kirjallisuuden, taiteen kuin musiikinkin parissa, jossa taiteilija ei koskaan saa tietää saavuttamastaan arvostuksesta ja ihailusta, saavat minut aina surulliseksi. Joka tapauksessa on onni, että Annen päiväkirja ei ole tuhoutunut ja se on suostuttu julkaisemaan. Mitä enemmän hirvellä tapauksilla on oikeita kasvoja ja ääniä, sitä oikeammassa valossa vääryydet voidaan nähdä ja muistaa tulevaisuudessakin. Kuten junassa vieressä istuvalle totesin (vaikkakin hieman ironisesti), tämä kirja kuuluu todellakin yleissivistykseen.

Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.

Kirjailija: Anne Frank
Kirja: Nuoren tytön päiväkirja
Alkuperäinen kirja: Het Achterhuis
Julkaisuvuosi: 1955
Sivumäärä: 252

28 kommenttia:

  1. Tämä kirja antaa kyllä toisen maailmansodan hirveyksille kasvot. Kävin joskus Amstrdamissa Anne Frankin talossa luettuani päiväkirjan juuri ennen matkaa. Kokemus oli todella vavahduttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tuolla Anne Frankin talossa olisi hienoa käydä, tosin varmasti aika rankka kokemus olisi sekin.

      Poista
  2. Pitää mainita että en minäkään kuulu "kaikkiin" vaikka Anne Frank ei olekaan nevöhööd.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytän termiä "kaikki" varsin leväperäisesti ja dramaattisesti, myönnetään ;)

      Poista
  3. Minä en ole lukenut tätä. Pitäisi – on hyllyssäkin odottamassa. Ehkä vielä tämän vuoden aikana saisinkin lopulta tartuttua tähän. On hyvä, että tietyt kirjat pysyvät lukulistoilla. Jotkin aiheet eivät valitettavasti vanhene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, tämä ei tosiaan ollut niin rankka kuin olisi voinut kuvitella, paitsi tietysti sen vuoksi kun tietää miten lopulta kävi. Totta, onneksi tämä säilyy lukulistoilla.

      Poista
  4. Olen lukenut kirjan ja katsonut elokuvan. Natsisaksan julmuuksilta ei saa ummistaa silmiä, kuten sen ajan ihmiset tekivät. Kirja on koskettava, koska se on aito ajankuvaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Mai, olet oikeassa. Enpä ole muuten nähnyt tästä tehtyä elokuvaakaan.

      Poista
  5. Minä olen lukenut Anne Frankin päiväkirjan muistaakseni kolmesti. Joka kerralla on pitänyt selittää muille kuka on Anne Frank ja miksi olen kiinnostunut toisen maailmansodan tapahtumista. Varsinkaan en käsitä miksi minun pitäisi selitellä muille kiinnostustani todellisen, sodassa vainotun tytön päiväkirjan lukemiseen.. Tai yleisesti en ymmärrä miksi yleensäkään pitäisi selitellä lukemiaan kirjojaan muille. Hohhoijaa ihmiset :)

    Mutta tosi kiva että luit tämän, tämä on tärkeä kirja minulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Anni :) Ja niinpä, hohhoijja ihmiset tosiaan! Vähiten haluaisin selitellä jollekin humalaiselle hyypiölle, joka tuntui olevan ihmeissään jo siitä, että ylipäänsä luen kirjaa..

      Poista
  6. Olen lukenut tämän kahdesti, mutta viimeisimmästä lukukerrasta on jo melkein kuusi vuotta! Olen miettinyt Anne Frankia nyt, kun olen lukenut Kirjavarasta, ja pohtinut, pitäisikö jälleen tarttua Nuorten tytön päiväkirjaan. Pitäisi varmaan :)

    Ja jonain päivänä on pakko päästä Amsterdamiin ja mennä katsomaan Frankien piilopaikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän luin Kirjavarkaan ennen tätä ja täytyy kyllä todeta, että Kirjavaras koki vähän inflaatiota.Huomasin selkeitä vaikutteita Anne Frankin päiväkirjasta. Minäkin lisään tuon Frankien piilopaikan ehdottomasti joskus käytävä paikat -listalleni.

      Poista
  7. Itse en ole kirjaa vielä lukenut vaikka onkin pitänyt jo monta vuotta. Mutta eiköhän se kuitenkin tänä vuonna tule vielä luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, hieno ja vaikuttava kirja.

      Poista
  8. Minä itse olen lukenut Anne Frankin päiväkirjan yläasteella, mutta tuntuu siltä, että ehkä pitäisi lukea kirja jossakin vaiheessa uudestaan. Äitini, joka lukee todella paljon, on tietoisesti jättänyt kirjan lukematta, sillä hän kuulemma pitäisi kirjan lukemista liian ahdistavana, koska tietää Annen kohtalon. Minäkään en tosin pitänyt kirjaa niin ahdistavana kuin ajattelin, vaikka tietenkin mielessä oli myös, että Annelle ei käy hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua harmittaa, etten ole lukenut tätä aiemmin. Tämä olisi pitänyt lukea silloin, kun oli suunnilleen Annen ikäinen.

      Poista
  9. Luin Anne Frankin päiväkirjan pari kuukautta sitten, ja pakko sanoa, että yllätyin erittäin positiivisesti. Annen elämänhalu oli jotain aivan uskomatonta. On vain hirveää ajatella, että hän kuoli niin nuorena.

    Ja kyllä, minusta(kin) tämä kyseinen kirja kuuluu yleissivistykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, elämänhalu, ilo ja toivo koskettivat. Kun omassa elämässä on jotakin niiiiiin isolta tuntuvia ongelmia, pitäisi muistaa aina Anne Frank.

      Poista
  10. Minusta tämä oli koskettava, kun aikoinani luin, ja käynti Anne Frankin talossa Amsterdamissa oli sitten jotenkin "antoisa" ja tunteellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinne minäkin haluan joskus. Tosin en tiedä onko liiankin rankkaa.

      Poista
  11. Tämä on tullut luettua useampaan kertaan, ensimmäisen kerran todennäköisesti ala-astevuosina. Lisäksi olen lukenut Anne Frankin isän Otto M. Frankin ja Mirjam Presslerin toimittaman aiemmin julkaisemattomia kohtia sisältävän Päiväkirjan sekä Carol Ann Leen kirjoittaman Anne Frankin elämäkerran Anne Frank 1929-1945. Olen päässyt myös käymään Amsterdamissa Anne Frankin talossa, tuntui uskomattomalta ja surulliselta kulkea talossa. Ihailen sitä kuinka positiivisena Anne Frank pysyi kaiken kauheuden ja kurjuuden keskellä. Hänen tarinansa todella koskettaa ja sen lukeminen kuuluu minustakin yleissivistykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Villis, kiitos vinkistä, taidankin lukea tuon elämäkerran mahdollisimman pian. Oi sinäkin olut käynyt tuolla talossa, ehkä minäkin joskus.

      Poista
  12. Olen itse lukenut tämän muistaakseni yläasteella ja olin yllättynyt miten helposti lähestyttävä ja olosuhteet huomioon ottaen valoisa kirja tämä onkaan. Joku päivä pitäisi lukea tämä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, olisinpa minäkin lukenut tämän jo yläasteella. Ja tosiaan, valoisa tämä oli, ihana Anne!

      Poista
  13. Minä luin tämän myös joskus nuorena, koululaisena. Hienoa, että on julkaistu! Ja eihän Anne väärässä ollut ajatellessaan, että tämä julkaistaisiin.

    Joskus tosin - radikaalina nuorena - koin ärsyttäväksi Anne Frankin takia itkemisen, kun leireillä kuoli tuhansia muitakin. Mutta antaahan Anne kaikelle julmuudelle kasvot. Ei anna kaiken sen unohtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin tuon ärsyyntymisen, itse olen miettinyt monista asioista samalla tavalla. On hyvä mitä enemmän kauheilla tapahtumilla on kasvoja ja mielessä säilyviä esimerkkejä.

      Poista
  14. Pitäisi kyllä lukea tämä kirja. Olen monesti aikonut, mutta unohdan aina. Miten ihmeessä joku ei muka ole ikinä kuullut Anne Frankista? Siitähän on varmasti puhuttu sekä äidinkielessä, että historiassa, jos nyt ei pitänyt ihan pätkää päiväkirjastakin lukaista. Siis jos sitä kirjaa nyt edes tunneilla silmäili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi. Joo kyllä minäkin vähän ihmettelin, missä tynnyrissä tuo tyyppi oikein oli kasvanut...

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!