sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Sarah Waters: Yövartio


On kulunut jo monta viikkoa siitä, kun sain luettua Sarah Watersin Yövartion. Muistikuvani kirjasta alkavat olla jo aika hatarat (miten voin unohtaa niin nopeasti?), mutta haluan silti kirjoittaa edes jotakin lyhyttä kirjasta. Waters on minule mieluisa kirjailija ja aiemmin olen lukenut häneltä Fingersmithin sekä Tipping the Velvetin. Yövartio (Nightwatch) oli ensimmäinen Waters, jonka luin suomeksi käännettynä.

Yövartio sijoittuu tuttuun watersmaiseen tapaan menneen ajan Lontooseen, tällä kertaa toisen maailmansodan aikaan. Tarina alkaa sodan jälkeisistä vuosista, mutta sodan aikaisiin tapahtumiin taannehditaan kirjan jälkipuoliskolla. Kaikkea leimaa sodan kauhut, pommitusten hirveys, pelko, ruumiit ja tuska. Hahmojen kokemukset sodassa ja se miten he kokevat sodan tuo kirjaan mielenkiintoista psykologista syvyyttä.

Waters on mestarillinen luomaan eläviä maisemia ja hänen maalailemansa Lontoo on pimeä, kylmä ja kellarintuoksuinen. Kirjan hahmot luovivat pitkin Lontoon katuja ja ovat sisimmissään yhtä kolhiintuneita kuin sodan runtelema Lontoo. Kaikilla on pahoja muistoja, traumoja ja salaisuuksiakin.

Watersin kirjoitustyyli on niin vangitseva ja toisaalta viihteellinen, että kirjan lukeminen on pakostikin miellyttävää. Minun on kuitenkin nyt pakko tunnustaa, että olin vähän pettynyt siihen, että se mistä Waters on kuuluisa, naistenvälisen rakkauden kuvaamisesta, oli niin voimakkaasti läsnä tässäkin kirjassa. Yövartiossa tuntui olevan liikaa samoja piirteitä esimerkiksi Tipping the Velvetin kanssa, jonka vuoksi olin hieman kyllästynyt ja en kovinkaan vaikuttunut. Waters tuntuu toistavan itseään.

Watersin tuotannosta minulla onkin enää lukematta Vieras kartanossa, jota olen kuullu kehuttavan (ja joka taitaa poiketa tästä Watersin lesboteemasta!) sekä Affinity. Taidan jatkossakin lukea Watersia englanniksi, sillä hämyisään dickenmäiseen aivan ilmiömäisesti kuvattuun maailmaan englannin kieli tuntuu sopivan paremmin. Tämä Helena Bützow:n suomennos oli kyllä mainio, sitä ei käy kieltäminen.

Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen. Kirjassa on yli 500 sivua, joten rasti ruutuun kirjabingoon!

Kirjailija: Sarah Waters
Luettu kirja: Yövartio (suom. Helena Bützow)
Alkuperäinen kirja: Nightwatch
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 2006
Mistä hankittu: Kirjastosta
Sivumäärä: 509
Arvostelu: ★★★


10 kommenttia:

  1. Olen lukenut kaikki suomennetut Watersit, ja juuri Yövartio oli eka niistä. Siitä pidin, mutta se ei vielä kolahtanut aivan täysillä. Sitten luin Vieras kartanossa, siitä pidin jo kovin paljon, viimeisimpänä Silmänkääntäjän, joka on minusta loistava. Waters on kyllä näillä kolmella romaanillaan hiipinyt yhdeksi suosikikseni. Harmi, ettei koko tuotantoa ole suomennettu, en ymmärrä miksi. Lukisin ne heti. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SIlmänkääntäjä oli kyllä ihan mieletön! Ihmettelin itsekin, kun huomasin, että vaikkapa tuo esikoinen Tipping the velvet on edelleen suomentamatta, toivottavasti joskus suomennettaisiin.

      Poista
  2. Minä taas taisin lukea ensimmäisenä tämän Yövartion eli sen myötä löysin Watersin. Eniten olen pitänyt Tipping the Velvetistä, kun taas Vieras kartanossa oli minusta aika laimea ja haalea, tarkoituksena varmaan oli olla jotain goottilaista twistiä, jossa se minusta kyllä epäonnistui

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh eipä kuulosta kovin hyvältä tuo epäonnistunut goottilainen twisti! En taida nyt ainakaan ihan heti putkeen lukea tuota Vieras kartanossa, pitää vähän säästellä jäljellä olevaa Watersia.

      Poista
  3. Tästä olen kuullut niin paljon kiinnostavaa, että kirja on ilman muuta lukulistalla. Tykkäsin Vieraasta kartanossakin, ja jos tämä on vielä parempi niin wau. Noita uusia kirjoja tuppaa vain tulemaan koko ajan niin, ettei lukulista oikein lyhene sieltä vanhemmasta päästä...

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut Watersilta kaikki muut paitsi Tipping the Velvetin. Sen voisikin lukea pian, sillä syksyllä tulee uusi Waters, The Paying Guests! Yövartio on kolahtanut lukemistani vähiten, se oli ehkä vähiten yllättävin ja jopa hieman tylsä (!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että uusi Waters, en ole kuullutkaan! Luulen että jos olisin lukenut Yövartion ensimmäiseksi, olisin ollut hurjan vaikuttunut, Fingersmithistä aloittaminen ei ollut hyvä idea sen vuoksi, että rima nousi hurjan korkealle.

      Poista
  5. Mulle tämä oli ensimmäinen englanniksi lukemani Waters, ja teksti veti kyllä todella hyvin mukaansa. The Paying Guests kuulostaa aiheensa puolesta todella kiinnostavalta, eli pakko lukea sekin muiden jäljellä olevien lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli vaikuttaa ihmeen paljon lukukokemukseen, sen huomasin taas lukiessani Watersi ensimmäistä kertaa suomeksi. Minäkin lisään The Paying Guestin heti lukulistalleni!

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!