maanantai 19. tammikuuta 2015

Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar


No huh, bloggaamattomien kirjojen kasassa on osapuilleen kahdeksan tammikuun aikana luettua teosta. Lukenut siis olen, mutta bloggaamiseen ei tahdo löytyä aikaa. Aloitan nyt kuitenkin siitä kirjasta, jonka luin viimeksi eli tämän aamupäivän junakirjasta. Olen varmaan ennenkin kertonut, että fanitan Brontën sisaruksia ja heidän elämäntarinansa kiehtoo minua suuresti. Agnes kotiopettajatar on viimesyksyisten Turun kirjamessujen löytö, hieman tuntemattomampi teos, kuopus-Annen esikoiskirja.

Brontëjen kirjoihin olen tutustunut toistaiseksi hävettävän vähän (tai siis onneksi on vielä muutama lukematta) ja Annelta en ollut lukenut aiemmin mitään. Annen toinen kirja, Wildfell Hallin asukas on huomattavasti kuuluisampi kuin Agnes kotiopettajatar ja aionkin lukea sen pian perään tämän jälkeen, niin paljon innostuin Agnesista, vaikkei kirja mikään mieletön lukuelämys ollutkaan. Jokin näissä brontëlaisissa meiningeissä iskee poikkeuksellisen kovaa. (Sananen kuitenkin näistä kirjojen nimien suomennoksista. Miksi Jane Eyre ja Agnes Grey on pitänyt suomentaa? Kertonee ajasta jotakin. Ja ehkä myös siitä, että Kotiopettajattaren romaani on varmaan jo ollut kuuluisa siinä vaiheessa, kun Agnes Grey on suomennettu...)

Agnes kotiopettajattaren on sanottu pohjautuvan Annen omiin kokemuksiin. Se kertoo vaatimattomasta papin perheestä lähtöisin olevan nuoren kotiopettajattaren tarinan. Agnes Grey haluaa kotiopettajattareksi, kokee valtavia haasteita hankalissa isäntäperheissä ja löytää lopulta rakkauden (jota Anne itse ei ehtinyt löytämään, sillä hän kuoli alle kolmekymppisenä, miten surullista). Tarina on varsin yksinkertainen, mutta hienon kirjasta tekee sen asenne, sen kuvaileva ote ja ajankuva. Vaikka kirjan ensimmäinen lause on pahaenteinen "Kaikkiin oikeisiin kertomuksiin sisältyy opetus." ei kirja ole opettavainen, eikä oikeastaan edes vanhanaikainen, jos tiettyjä naurettavuuksia osaa katsoa läpi sormien. Agnes on tyypillinen sankaritar, kiltti ja puhtoinen ja sehän ei muuten haittaa, mutta jatkuva omien hyveiden korostaminen oli hiukan huvittavaa.

Parasta ovat kuvaukset hemmotelluista kakaroista, vapaan kasvatuksen saaneista rikkaan perheen lapsista, joita Agnesin on tarkoitus opettaa. Noissa talouksissa olisi todella ollut tarvetta supernannyn vierailulle. Mikään, varsinkaan ihminen itse, ei oikeastaan lopulta muutu, vaikka aikaa kuluukin vuosisata tai pari. Mahtavaa. Kirja sai minut myös entistä vakuuttunemmaksi siitä, että lapsuuteni toiveammatti opettaja ei todellakaan olisi ollut minua varten.

Agnes kotiopettajatar oli viihdyttävä, pieni ja ihan söpö romaani, joka piristi junamatkaani (tänään en joutunut kuuntelemaan laulua, hurraa!). Taidankin pitää tänä vuonna oikein Brontën sisarusten teemavuoden ja lukea 1001-listalla olevat vielä lukemattomat Brontët, myös sen Syrjästäkatsojan tarinan, jonka tiedän lukeneeni ainakin kerran, ehkä jopa kahdesti, mutta en muista siitä mitään.

Kirjailija: Anne Brontë
Luettu kirja: Agnes kotiopettajatar (suom. Kaarina Ruohtula)
Alkuperäinen kirja: Agnes Grey
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1847
Mistä hankittu: Turun kirjamessuilta
Sivumäärä: 293
Arvostelu: ★★★

8 kommenttia:

  1. Minäkin fanitan Brontëja, ja tämäkin on tullut joskus luettua. Pitäisi vain lukea uudestaan, kun muistikuvat ovat aika heikot...

    VastaaPoista
  2. Ei ole kauaa, kun tämän luin ja olen vahvasti sitä mieltä, että Wildfell Hallin asukas on parempi! Että ihan hyvässä järjestyksessä nämä luet ;)

    VastaaPoista
  3. Komppailen edellisiä kommentoijia; minäkin fanitan Brontëja ja vaikka tykkäsin Agnes kotiopettajattaresta, niin kyllä Wildfell Hallin asukas on parempi, ja siinä saa vähän jännittääkin, miten henkilöille käy! :)

    VastaaPoista
  4. Minulle tämä Brönten sisaruksista on vielä lukematta, mutta hankin Agneksen kirjaston poistomyynnistä viime vuonna, joten lukulistalla on. Kirjoittamasi perusteella luulen pitäväni siitä,

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!