lauantai 20. kesäkuuta 2015

Ville Similä ja Mervi Vuorela: Valtio vihaa sua - Suomalainen punk ja hardcore 1985-2015


Olen kaukana punkkarista. Anarkistikaan en ehkä voi sanoa olevani, se taitaisi olla hiukan ristiriidassa sen seikan kanssa, että palkkani maksaa Suomen valtio. Jos minun tekee mieli kiljua, tarkoitan huutamista. Olen kuitenkin sydämeltäni punk ja olen jo yli vuosikymmenen ajan ollut punk-rockin suurkuluttaja. Siksipä olin ihan valtavan innoissani, kun huomasin uutuuskirjan, joka kertoo suomalaisesta punkista ja hardcoresta vuodesta 1985 nykyaikaan. Kirjan taisin muuten alunperin bongata Pää Kiin facebook-sivuilta, kuinkas muutenkaan. Omat punk-suosikkini ovat 1990- ja 2000-luvuilta, jonka vuoksi tämä kirjan esittelemä ajanjakso oli kaikkein kiehtovin ja lisäksi aiemmin kirjoittamaton osa suomalaisen punkin historiaa.

Similä ja Vuorela ovat tehneet käsittämättömän hyvää työtä. Teos etenee jouhevasti kirjallisten lähteiden ja haastattelujen pohjalta ja rakenne on sopivan leikkaa&liimaa -henkinen kunnon punk-henkeen. 600 sivua on täyttä tavaraa ja valtavasta aineistosta huolimatta teos ei ole vähääkään sekava vaan sopivan kronologinen ja selkeä. Kirjan parasta antia on ehdottomasti haastattelut, jossa punk-skenen tärkeät vaikuttajat kertovat tapahtumista omasta näkökulmastaan. Skenessä vallitsevat ristiriidat, skismat ja toisaalta konsensus välittyvät upeasti eri näkökulmien eroavaisuuksista. Punkin ja hardcoren piirit ovat selkeästi aika pienet. Tärkeät tekijät tuntevat toisensa ja oli yllättävää havaita se, miten usein punkit soittavat samaan aikaan monessa eri bändissä ja miten bändien historiat limittyvät yhteen.

Kirja ei kaunistele ja kertoo punkin pimeämmästäkin puolesta rehellisesti. Toisinaan viina ja muutkin aineet virtaavat, elämä on kohellusta, örvellystä ja täyttä kaaosta. Työttömyysturvan avulla on hyvä ryypätä ja haistattaa pitkät kaikelle ja kaikille. Tosin päihteettömyys ei sekään ole avain onneen. Straight edge -porukka ei sekään ollut mitään puhtoista pyhäkoulupoikaa. Kaiken kaaoksen, tappeluiden, laittomuuksien ja hämärän meiningin ohella kirja nostaa oikeutetusti hienosti esiin punkin DIY-puolen. Sen, miten valtavasti punkit ovat tehneet töitä kulttuurinsa säilymisen ja leviämisen eteen täysin vapaaehtoisesti ja hartiavoimin. Levyjä julkaistaan ja myydään itse, keikoille lähdetään vaikka pahimmallekin perähikiälle, jos bändi sinne halutaan. Tiedotus hoidettiin ennen internetiä ja Punk in Finland -foorumia zineillä, joita toimitettiin ja alkuun käytännöllisesti askarreltiin paloista itse ja lähetettiin ympäri Suomea.

Valtio vihaa sua oli niin kiehtova matka suomalaiseen punkin historiaan, että olen ehtinyt hehkuttaa kirjaa monille, oikeastaan kaikille jotka ovat suostuneet minua kuuntelemaan. Vaikka punk-kulttuuri ja musiikki ei olisikaan mieleen, kirja tarjoaa mielenkiintoisen matkan myös Suomen historiaan. 90-lukua leimaavat lamavuodet näkyvät selvästi myös punkissa. Ajan muutos on nähtävissä muun muassa siinä, että alkuun ensimmäiset vegaanit olivat alakulttuurin kummajaisia, nykyisin ympäristö- ja terveystietoisia sivistyneitä kansalaisia. Ensimmäiset räväkästi eläinten oikeuksia puolustaneet olivat juuri punkkareita ja kirja porautuu muun muassa turkistarhaiskuihin ja esittelee aidot ja alkuperäiset kettutytöt.

Punk-fanille kirja oli ennen kaikkea mainio kuka on kukin punkissa -hakuteos. Löysin uusia bändejä ja muistin uudelleen vanhoja suosikkeja. Kirja toteaa, että punk ei koskaan kuollut eikä näytä olevan kuolemassa vieläkään, mutta hieman huolestuneena toteaa sen, että nykyinen punkin nuori sukupolvi on jo päälle parikymppistä. Alaikäistä punk-sukupolvea ei tällä hetkellä näytä olevan kasvamassa, mutta toisaalta punk on enemmän pinnalla kuin aikoihin vaikkapa Teemu Bergmanin ja Pertti Kurikan nimipäivien ansiosta. Perinteisiä punkkareita keeseeineen ei enää juuri näy katukuvassa, mutta itse uskon että punk-asenteelle on ja tulee aina olemaan tilausta ja punk ei todellakaan koskaan kuole.

Kirjailija: Ville Similä ja Mervi Vuorela
Kirja: Valtio vihaa sua. Suomalainen punk ja hardcore 1985 - 2015.
Kustantaja: LIKE
Kannen piirrokset: Jyrki Nissinen
Julkaisuvuosi: 2015
Mistä hankittu: Turun kirjasto
Arvostelu: ★★★★★

2 kommenttia:

  1. Hmm, olen tämän aikakauden punkkia kuunnellut aika vähän (70-80-luvun vaihteen punkkia enemmän ja myöhemmistä sitten post-punkkia ja johdannaisia) mutta pitänee silti vilkaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Minulle sitten taas tuli sellainen olo, että pitänee tutustua myös vanhempaan punkkiin.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!