tiistai 18. elokuuta 2015

Barbara Kingsolver: Myrkkypuun siemen


Voi mikä kirja! Barbara Kingsolverin Myrkkypuun siemen oli niin hieno, että ajatusten jäsenteleminen ymmärrettävään muotoon tuntuu tyystin mahdottomalta tehtävältä. Yritän silti.

Myrkkypuun siemen kertoo tarinan siitä, mitä tapahtuu kun kuusihenkinen Pricen perhe muuttaa Belgian Kongoon, kun perheen isä aloittaa siellä lähetystyön. Pricen perheeseen kuuluu tiukan ja uskossaan armottoman isän lisäksi viisi naista. Äiti Orleanna on kadottanut identiteettinsä. Vanhin tytär Rachel on turhamaisuuden ruumiillistuma ja nuorimmainen Ruth May on ennakkoluulottomuudessaan ihastuttava ja ehdottoman hyvä. Kaksostytöt Leah ja Adah ovat jo syntymässään saaneet erilaiset lähtökohdat, sillä Adah on syntynyt osittain epämuodostuneena ja täysin hiljaisena. Hän elää silti omaa sisäistä maailmaansa voimakkaasti ja vimmalla. Leah taas purkaa epävarmuutensa uskontoon ja isänsä ihailuun.

Teoksen hahmot muodostuvat aivan poikkeuksellisen aidoiksi ja eläviksi, sillä teos etenee näiden viiden naisen kertomana. Adahin teksti vilisee palindromeja ja tekstejä väärin päin, kun taas Ruth Mayn kertojanääni on lapsekas, mutta ei suinkaan lapsellinen. Lukija pääsee naisten (vaaleiden) nahkojen sisään, kokee osan siitä, miten nämä kokevat Afrikan, sen täydellisen kulttuurishokin ja kummallisella tavalla uomaansa etsivän elämän.

Elämä 60-luvun Kongossa on jotakin aivan muuta kuin mitä Pricen perhe odotti. Edes perheen mukanaan tuomat käyttötavarat ja vaatteet eivät tunnu olevan samoja kuin kotona Yhdysvalloissa. Kaikki muuttuu ja vääristyy kummallisesti. Kongon siirtomaatausta ja itsenäistyminen on kuvattu Pricen naisten näkökulmasta taidokkaasti ja aikojen verisyys jättää ikuiset jäljet naisiin. Myrkkypuun siemen onkin samalla yhteiskunnallinen ja historiallinen romaani (romaanin lopussa on jopa kahden sivun kirjallisuusluettelo Kongon historiaa käsittelevistä teoksista!) sekä toisinaan lämpimän humoristinen, toisinaan pohjattoman synkkä kertomus erään perheen tarinasta.

Afrikka jätti pysyvät jäljet Pricen perheen naisiin ja minusta tuntuu, että Myrkkypuun siemen jätti pienen, mutta ikuisen jäljen minuun.

"Ajattele jopa sitä, että Afrikka olisi jäänyt kokonaan valloittamatta. Kuvittele, miten ensimmäiset portugalilaiset seikkailijat lähestyivät tätä rantaa ja tuijottivat viidakon reunaan pronssikehyksisillä kaukoputkillaan. Kuvittele, miten jostakin kummallisesta pelosta tai kunnioituksesta he olisivat laskeneet kaukoputkensa, kääntyneet, nostaneet purjeet, jatkaneet matkaansa. Kuvittele, että kaikki jälkeenpäin tulleet olisivat tehneet samoin. Millainen Afrikka olisi nyt?" s. 20.

Kirjailija: Barbara Kingsolver
Alkuperäinen kirja: The Poisonwood Bible (1998)
Luettu kirja: Myrkkypuun siemen, LIKE (suom. Juha Ahokas ja Arvi Tamminen)
Sivumäärä: 630
Mistä hankittu: Vaasan kirjastosta
Arvostelu: ★★★★

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä – etenkin, koska olen napannut tämän joskus kirjaston poistomyynnistä mukaani ja tuolla se jossain hyllyjen kätköissä edelleen odottaa lukemistaan. Täytyy laittaa lukeminen vakavampaan harkintaan.

    VastaaPoista
  2. Oi että, tämä pitäisi lukea. Olen lukenut Kingsolverilta yhden romaanin nimeltään Lacuna ja sekin oli todella hieno. Yhtä toista yritin, mutta oli väärä ajankohta tai jotain ja kun olen lukenut englanniksi, niin kielikään ei ole helpoimmasta päästä. Tämän teoksen pidän mielessäni.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, tämä sopii minullekin lähiaikojen lukuohjelmaan. Lainasin just Chinua Acheben afrikkalaisen klassikon Kaikki hajoaa. Näkökulma ja maakin on tietysti eri, mutta meiltä kaukaa katsottuna näyttävät läheisiltä.

    VastaaPoista
  4. Monesti olen aikonut tämän lukea. Kirja on yhden sukulaiseni hyllyssä ja aina kun vierailemme heillä, osuu katseeni juuri tähän kirjaan. Kertomasi perusteella kannattaa lukea.

    VastaaPoista
  5. Tämä on kerrassaan herkullinen romaani! Sademetsä tuottaa väistämättä eurooppalaisesta/länsimaisesta poikkeavan kulttuuurin.

    VastaaPoista
  6. Tämä on upea romaani. Minulla on tosin enää hajanaisia muistikuvia tästä jäljellä, joten melkein voisi jopa lukea uudemman kerran.

    VastaaPoista
  7. Tämä on minun kaikkien aikojen parhaiden kirjojen kirjojen kärkisijoilla! Minullakin alkaa muistikuvat olla hajanaiset kun lukemisesta on kulunut niin kauan, varmasti yli 10 vuotta. Olen miettinyt sen uudelleen lukemista, sillä tämän valitsisin, jos jonkun päättäisin toiseen kertaan lukea.

    VastaaPoista
  8. Komppaan edellä kirjoittaneita. Muistan, kun luin tätä ja olin aivan irti omasta arjestani. Upottava kirja. Muistattehan blogimaailman keskustelut lukuromaaneista. Tämä voisi olla ns lukuromaani sieltä huipulta.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!