perjantai 5. helmikuuta 2016

Kirjahyllyn aarteet, osa 1: vanhat tyttökirjat


Viime vuosi kulki blogissani jotenkin aiempaa hiljaisempia uomia. En jaksanut tarttua haasteisiin ja monta kirjaa jäi kokonaan bloggaamatta, jonka seurauksena postausmäärä jäi aika pieneksi. Siksi haluaisin tänä vuonna kirjoittaa enemmän ja keksiä jotakin uutta. Tästä innostuneena aloitan uuden 12-osaisen juttusarjan, jossa kerran kuukaudessa (tammikuu meni jo, joten helmikuussa on luvassa kaksi osaa) esittelen oman (varsin muhkeaksi paisuneen) kirjahyllyni aarteita.  Tervetuloa mukaan!

Olen järjestänyt kirjahyllyni aakkosjärjestykseen, joten hyllyssä nämä aarteet eivät ole vierekkäin. Sitä suuremmalla syyllä on hauska poimia ne yhteen ja kertoa tarina teosten taustalla. Tämän ensimmäisen osan saavat itseoikeutetusti aloittaa vanhat Kuolemattomia tyttökirjoja -sarjan kirjat, osa elämäni merkittävimpiä lukukokemuksia.

Olen tainnut ennenkin kertoa lapsuuteni kirjastosta, Laitilan Kustaa Hiekan lukutuvasta. Vanha arvokas rakennus ja sen sokkeloiset huoneet ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Näen siitä vieläkin säännöllisesti unia. Lastenosasto oli rakennuksen kellarissa siten, että ikkunat olivat katutasossa. Yhden tuollaisen korkealla sijaitsevan ikkunan alla oli hylly, jonne oli koottu näitä vanhoja, valkoselkäisiä tyttökirjoja. En muista yhtään minkä ikäisenä niitä luin ensimmäsitä kertaa, mutta joka tapauksessa olin aika pieni. Annat tekivät vaikutuksen, mutta Runotyttö mystisyydesssän vei heti sydämeni. Pikku naisia oli myös tärkeä, Salainen puutarha upea ja ihana.

Kotona meillä ei ollut näitä kirjoja hyllyssä, ainoastaan yksinäinen Sateenkaarinotko. Olen ehdottomasti halunnut aarteet omaan hyllyyni ja juuri näinä vanhoina painoksina. Kaikki nämä kirjat olen ostanut muutaman vuoden aikana Turun kirjamessujen antikvaariosastolta. Osa viehätystä on kirjojen kellastuneisuus. Niitä on selvästi luettu paljon ja se jos mikä on kirjalle kunniakasta. Kokoelmani ei ole täydellinen, ja annan sen yhä täydentyä pikku hiljaa.

Löytyykö näitä tyttökirjoja teidän hyllyistänne?

16 kommenttia:

  1. En voisi kuvitellakaan, että kuvasi kirjat olisivat jossain muussa asussa. Olen hukannut monet noista, mutta ostan kirppiksiltä. Haluan tuon joukon kokoon. Myös Knutssonit otan mukaan. Kiva lukea kirjoituksesi, miten palautuvat mieliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluan vielä kartuttaa kokoelmaani. Vanhat Töpöhännät ovat ihania, itse tosin luin lapsena lähinnä niitä kuvakirjaversioita.

      Poista
  2. Annat ja Runotytöt on, mutta vielä vanhempina painoksina, koska ne kuuluivat alun perin äidilleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä vanhemmat painokset ovat minulle vieraita, niitä taitaa olla aika huonosti enää saatavilla. oikeita aarteita!

      Poista
  3. Minun tyttökirjakokoelmani on sekalaisina painoksina. Eniten minulla on näitä samoja, mitä sinullakin, mutta jokunen vanhempi painos ja 2000-luvulla suomennetut Anna-sarjan osat toki uusina painoksina. Nämä ovat kuitenkin minunkin mielestäni ihanimmat!

    VastaaPoista
  4. Ihana kuva! Kaikki kuvassa olevat löytyy minultakin :) Annoista Kotikunnaan Rilla taitaa olla ainut joka puuttuu, plus ne uudemmat pari. Ne on kyllä kaikki lähellä sydäntäni, vaikka Runotytöt ovat silti lempparini. Juuri löysin kirpparilta Alcottin Tytöistä parhain kirjan, ja Pikku naisia löytyy hyllystäni englanniksi. Salainen puutarha löytyy myös, mutta näitä viimeisimpiä en ole lukenut. En voisi minäkään kuvitella hankkivani millään muilla kansilla näitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi! Hassua miten kirjan painoksella on joskus niin paljon merkitystä.

      Poista
  5. Hauska juttusarjan idea! Minulta löytyy todella niukasti tyttökirjoja hyllystäni, mutta muutamia kyllä. Pääasiassa sellaisia, joita en ole vielä lukenut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri :) Minullakin on tyttökirjojen lukeminen jäänyt viime aikoina todella vähiin. Runotytöt haluaisin lukea uudestaan vielä tänä vuonna.

      Poista
  6. Hauska juttusarja, jään odottamaan seuraavia postauksia. Onpa ihanan keväinen kuva! :) Annet, Runotytöt ja Pikku naisia olen lukenut, Salainen puutarha on nimenä tuttu, mutta sitä en ole koskaan lukenut.

    Blogissani on muuten haaste sinulle: http://cillainwonderland.blogspot.fi/2016/02/viiden-kirjan-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cilla! Mukava haasta, pitää laittaa mietintään!

      Poista
  7. Minä en lapsena lukenut juuri yhtään - muuta kuin Aku Ankkoja. Onkin sinällään hassua, että nykyään olen aivan lukutoukka, joka ei osaa olla yhtä ainoatakaan päivää lukematta - ei kertakaikkiaan yhtäkään. On PAKKO lukea edes yksi sivu, se on kuin ilma jota hengitän. Joskus mietin hieman humoristisesti, että missä menee intohimon ja pakkomielteen raja.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viimeinen lause... tiedän tunteen, mutta mitään en tunnusta ;)

      Poista
  8. Anna-sarja on suosikkini. Olen lukenut osan kirjoista kolme kertaa eri ikäisenä aina. Viimeisellä kerralla englanniksi. Mielestäni niillä kirjoilla on annettavaa eri ikäisillekin ihmisille. Alun perin ne ei ole ihan pienille lapsille edes kirjoitettu.
    Olen kerännyt Anna-sarjaa, mutta englannin kielisenä. Tajusin joskus aikoja sitten, että kaksi osaa on suomennettu vasta 2000-luvulla.
    Toinen juttu minkä tajusin, että ne vanhat suomennokset on välistä vähän sinne päin. Esim. jossain kijassa Anna leipoi täytekakun (englantilainen versio), kun suomalaisessa versiossa hän leipoi piikkisikakakun. Eiköhän joku naistenlehti sitten vielä julkaissut reseptin tähän Vihervaaran Annan piikkisikakakkuun. Lisäksi välistä oli jätetty sivuja suomentamatta. Joo, tämän takia luen kirjat mielellään alkuperäiskielellä. Käännös on aina yksi tulkinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole muuten lukenut Annoja ikinä englanniksi. Pitääpä joskus kokeilla!

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!