torstai 20. huhtikuuta 2017

Sata maailmahistorian parasta bändiä, osa 6 (sijat 50.-41)

Paremmalla puoliskolla ollaan, bändilistaus jatkuu ja hehkutus lisääntyy. Osa 5, jossa on myös linkit aiempiin osiin, löytyy  täältä. Juttusarja on ollut kesken niin pitkään, että tässähän alkaa jo ensi kesän festarikeikat lähestyä. Ja olen ehtinyt löytää muutaman uuden suosikkibändin. Niistä lisää sitten viimeisessä osassa.

50. Flogging Molly

 

Flogging Mollya olen kuunnellut vasta pari vuotta. Näin bändin viime kesänä livenä Provinssissa kaatosateessa. Ihmiset pomppivat vesilätäköissä ja lopulta aurinko kurkisti pilvien takaa. Maagista. Yhtye edustaa hyvää tuulta ja pilkettä silmäkulmassa. Bändi oli oikein kunnon bilebändi livenä. Pääsisipä joka kesä heidän keikalleen, mielellään muutoinkin kuin kaatosateessa.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1997-
Paras albumi: Drunken Lullabies (2002)
Poiminta tuotannosta: Drunken lullabies

49. YUP

Kolme sanaa: Jarkko Martikaisen ääni. Ei lisättävää.

Maa: Suomi
Vuodet: 1987-2009
Paras albumi: Normaalien maihinnousu (1999)
Poiminta tuotannosta:Meitä odotellaan mullan alla

48. Mindless Self Indulgence

Mindless Self Indulgence on sinänsä poikkeus listallani, sillä siitä taitaa olla vain noin vuosi, kun löysin bändin sattumalta Spotifystä. Se oli kerrasta poikki. Tie sydämeeni käy häiritsevän oudon musiikin kautta.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1997-
Paras albumi: You'll Rebell To Anything (2005)
Poiminta tuotannosta: Shut me up

47. Apulanta

En ole koskaan ollut kova Apis-fani toisin kuin monet ikäiseni. Uusi Apulanta ei ole mistään kotoisin, mutta vanha on senkin edestä. Apulannasta tulee myös aina mieleen DBTL ja tuskaisen hikinen teltta. Mikä siinäkin on että aina DBTL-viikonloppuna ukkostaa?

Maa: Suomi
Vuodet: 1991-
Paras albumi: Kolme
Poiminta tuotannosta: Mato

46. Smashing Pumpkins

Lista-ohjelma, jälleen minun on palattava siihen. Ava Adore julkaistiin 1998 (piti googlata). Hiukan yli 10-vuotias meikätyttö istui naulittuna telkkarin vieressä, kun tuo häiritsevän kiehtova musiikkivideo pyöri telkkarissa viikosta toiseen. Pakko oli tuijottaa, vaikka vähän jopa pelotti tuo häiriintyneiden kuvien kavalkadi.

Unohdin yhtyeen pitkäksi aikaa, kunnes kerran, ehkä kymmenen vuotta myöhemmin, kaivelimme siskoni kanssa netin syövereistä vanohja musiikkivideoita. Muistin videon, mutta en kappaletta enkä bändiä. Google tuli apuun ja vanha rakkaus elpyi välittömästi uudelleen. Edelleen Ava Adore on paras ja tärkein, mutta Smashing Pumpkins on tehnyt tuhottoman määrän upeaa musiikkia. Ikimuistoinen oli toki myös bändin Simpsonit-vierailu, jossa on yksi lempivitseistäni:



Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1988-2000 ja 2006-
Paras albumi: Mellon Collie and the Infinite Sadness (1995)
Poiminta tuotannosta: Ava Adore

45. Johnny Cash

Pitääkö tätä selittää? Cash oli ihmemies. Sitä osoittaa jo se, että hän on tehnyt maailmahistorian onnistuneimman coverin (Nine Inch Nailsin Hurt-biisistä). Elämää suurempi ääni lohduttaa aina, kun lohdulle on tarvetta. Yksi musiikkihistorian uskomattomimmista albumeista on Cashin San Quentinin vankilassa taltioitu livealbumi.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1955-2003
Paras albumi: At San Quentin
Poiminta tuotannosta: Hurt

44. Pendulum

Pendulum on myös rakkaus Spotify-ajalta. Suuri rakkaus onkin! Pendulum oli kerran DJ-keikalla Turussa Caribiassa ja asuin silloin melkein naapurissa. Pendulum ei ole sellaista "tekee mieli tanssia raivokkaasti koko yö" -musiikkia vaan enemmän silmät kiinni fiilistelyyn sopivaa. Vulture on maailman paras biisi juoksulenkeille.

Maa: Australia/Iso-Britannia
Vuodet: 2002-
Paras albumi: Immersion
Poiminta tuotannosta: The Island, pt 1. Dawn

43. Franz Ferninand

Minulla ei ole lainkaan mielikuvaa siitä, miten tutustuin Franz Ferdinandin musiikkiin. Bändin nimi jäi kuitenkin heti mieleen ja samoin jäi sen omantakeinen tyyli. Franz Ferdinandin yhdistän vuosiin 2005-2006. Kaipa sitä tuli silloin kuultua erityisen paljon.

Maa: Iso-Britannia
Vuodet: 2002-
Paras albumi: Franz Ferdinand
Poiminta tuotannosta: Take Me Out

42. Zen Café

Zen cafe oli hurjan iso juttu, kun olin lukioikäinen. Silloin en kuunnellut bändiä sen erityisemmin, mitä nyt radiosoitossa olleilta kappaleilta ei voinut välttyä. Ja Piha ilman sadettajaa pyöri telkkarissa, varmasti upein ikinä Suomessa tehty musiikkivideo!

Yliopistotaipaleeni alkuaikoina bändi ilmestyi soittolistoilleni. Ja iski kovaa. Olin tuohon aikaan hyvin väsynyt, ahdistunut, hukassa ja uupunut. Zen Cafe auttoi siihen mielentilaan. Eipä tiennyt tyttö on yksi suomalaisista suosikeistani, päädyttyäni viime vuosiksi Pohjanmaalle töihin, kauaksi kotoa, sen asema vain voimistui. Putro on nero. Kukaan ei maalaile tuokiokuvia ja perisuomalaisia hahmoja paremmin. Ja tähänkin voisin sanoa ne kolme sanaa: Samuli Putron ääni.

Maa: Suomi
Vuodet: 1992-2008
Paras albumi: Idiootti (1998)
Poiminta tuotannosta: Eipä tiennyt tyttö

41. Marilyn Manson

Kesä 2008. Kesätyö Muumimaailmassa oli hikoilua, hymyilyä, kättelyä ja halailua päivästä toiseen. Kotimatkalla hikisenä ja väsyneenä bussissa laitoin soimaan Marilyn Mansonin Golden Age of Grotesque -levyn valkoisesta yhden gigan mp3-soittimestani ja koitin palautua. (Myös eräs toinen levy oli tuolloin kovassa kuuntelussa, siitä myöhemmin). En ole niinkään innostunut Mansonin hahmosta, mutta hänen musiikkinsa teki vaikutuksen ensikuuntelulla. Kovasti tekisi mieli lähteä Qstockiin katsomaan, miten hullun shown mies pystyy laittamaan pystyyn.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1989-
Paras albumi:  The Golden Age of Grotesque (2003)
Poiminta tuotannosta: Tainted Love


No niin, tältä listalta löytyi jo aika main streamia vai kuinka? Miten on, uppoaako?

2 kommenttia:

  1. Lempibändiesi listausta on ollut hauska seurata! En varmaan itse pystyisi samaan tai pitäisi ainakin miettiä pitkä tovi :D

    Tässä osassa on minulle monta tuttua nimeä ja muutamaa olen ihan kuuntelemalla kuunnellutkin. Apulanta oli kova varhaisteininä ja teininä, mutta enää ei uppoa. Flogging Mollya kuuntelin jonkin verran kymmenisen vuotta sitten. Marilyn Manson sen sijaan on tapaus, joka on pysynyt mukanani noin viisitoista vuotta. Uusinta The Pale Emperor -albumia edeltävät pari albumia ovat olleet huonoja ja silloin bändin kuunteleminen ei ollut minulla kovin aktiivista, mutta tämä uusin levy on taas tosi tosi kova! Olin vuoden 2005 Provinssirockin keikalla ja tietysti olen menossa ensi kesänä Qstockiin, kun täällä Oulussa muutenkin asun. Marilyn Manson on kieltämättä ollut minulle tosi merkityksellinen bändi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura :) Yllättävän työläs tämä juttusarja on, vaikka bändien keksiminen olikin helppoa. Mutta toisaalta mahtavaa pysähtyä kaivelemaan muistojaan.

      Voih Manson, hankalia nämä suuret nimet, jotka käyvät Suomessa niin harvaltaan. Joutuu aina miettimään, että jos nyt en mene, niin näenkö koskaan elämässäni livenä. Ouluun on Turusta aika pitkä matka, mutta mitä sitä nyt ei tekisi Mansonin takia :) Pitääkin kuunnella lisää uusinta levyä, vähän sama kävi minulla että nuo välissä olevat huonommat laskivat innostusta.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!