Blogihistorian toiset sata 1001-listan kirjaa - suosikit, inhokit ja yllättäjät

Minusta tuntuu, että aina kun avaan blogin, mielessäni pyörii ihan sama asia: miten nopeasti aika kuluu. Samoja ajankulumisteemoja olen pyöritellyt täällä tuhanteen kertaan ja pyörittelen taas. Aloitin tämän projektini vuonna 2012 ja vähän yli viisi vuotta sitten kirjoitin, miten olin tuolloin lukenut blogiaikana sata kirjaa (ennen projektiani luettujen kirjojen määrä oli 53). Nyt olen saavuttanut toisen vastaavan merkkipaalun, blogiaikana luettuja kirjoja on nyt kaksisataa. Tähän toiseen sataseen kului siis huomattavasti pidempi aika, mutta niin on ollut elämäkin kiireisempää.

Tuota kiireistä elämää olen miettinyt viime aikoina paljon lähinnä siksi, kun töissä on toivottoman kiireistä. Kiireen voivotteluun on helppo lähteä mukaan, vaikka ennemmin kannattaisi pysähtyä miettimään, mistä kiire johtuu. Työni on ihan oikeasti hurjan, ihan liian kiireistä, mutta olen myös huomannut aiheuttavani kiirettä ihan tahallani itselleni. Asetan mahdottomia tavoitteita ja sitten kun aika ei riitä, stressaannun. Tämä on erittäin tuttu kuvio, näin olen tehnyt ihan aina.

Kun minulla oli kolmasluokkalaisena ensimmäinen luonnontieteen koe, päätin lukea koealueen läpi viisitoista kertaa. Ja sitten luin, itkin ja luin. Kerran päätin hiihtää pellon ympäri kymmenen kertaa. Kolmannen kierroksen jälkeen olin jo poikki ja alkoi tulla pimeää, mutta pakko se oli jatkaa hiihtämistä, kun kerran niin päätin. Kun vaatii itseltään liikaa, kiire on ikuinen kaveri. Olisi mukava oppia olemaan itselleen armollisempi, pysähtymään ja elämään hetkessä, mutta alan kuitenkin uskoa, etten tule tämän asiaan suhteen muuttumaan koskaan. Siksi tulen aika varmasti jatkamaan täällä esimerkiksi sen asian analysointia, miten tämä 1001 kirjaa -projektini on mahdollista toteuttaa kuolevaisuuteni puitteissa.

Ensimmäisen sadan kirjan tavoin listaan nyt näiden toisen sadan joukosta parhaat, huonoimmat ja jaan muutaman erikoismaininnan. Ensin kuitenkin lista näistä kirjoista, lukutahdissa on selvästi nähtävissä se, miten hulluja viime vuodet ovat olleet. Hullulta tuntuu myös se, miten ihmeessä olen ehtinyt ja jaksanut lukea ennen noin paljon (kaikki on oikeasti Pohjanmaan ja tuntien junamatkustamisen ansiota). Hämmentävää on myös se, miten monesta kirjasta muistikuvat ovat kadonneet ihan täysin. No, se oli alkuperäinen syy, miksi edes perustin blogin: tänne jää jälki. Olisi mukava tietää, löytyykö näiden joukosta teidän suosikkejanne!

2014:

1) Raymond Chandler: Syvä uni
2) Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
3) Harriet Beecher Stowe: Setä Tuomon tupa
4) Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
5) Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
6) Philip Roth: Salajuoni Amerikkaa vastaan
7) Grass: Peltirumpu
8) Banks: Crow Roadin käsikirjoitus
9) Margaret Atwood: Ryövärimorsian
10) Carol Shields: Ellei
11) Margaret Atwood: Orjattaresi
12) John Steinbeck: Vihan hedelmät

2015:

13) Salinger: Sieppari ruispellossa
14) Philip Roth: Rinta
15) Anne Brontë: Agnes Kotiopettajatar
16) Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän
17) Ernest Hemingway: Kirjava satama
18) Jane Austen: Viisasteleva sydän
19) Anne Brontë: Wildfell Hallin asukas
20) Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta
21) Daniel Defoe: Robinson Crusoe
22) Stanislaw Lem: Solaris
23) Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
24) Cocteau: Les enfants terribles
25) Toni Morrison: Sinisimmät silmät
26) Tolstoi: Kreutzer-sonaatti
27) Kadare: Särkynyt huhtikuu
28) Auster: Mr Vertigo
29) Döblin: Berlin Alexanderplatz
30) Houreissa Foucault
31) McEwn: Ikuinen rakkaus
32) Sebald: Saturnuksen renkaat
33) Kingsley: Vellamon lapset
34) W. Somerset Maugham: Elämältä se maistui
35) J. G. Ballard: Super-Cannes
36) Kingsolver: Myrkkypuun siemen
37) Sodoman 120 päivää
38) Moore ja Gibbons: Vartijat
39) Allende: Henkien talo
40) Brautigan: Vesimelonin sokeri
41) McEwan: Ajan lapsi
42) Capote: Kylmäverisesti
43) Saunders: Pastoralia
44) Salinger: Franny & Zooey
45) Hawthorne: Tulipunainen kirjain
46) Morrison: Sula
47) Houellebecq: Halujen taistelukenttä
48) Voltaire: Candide
49) Gibbons: Cold comfort farm
50) Thoreau: Walden - elämää metsässä

2016:

51) Doyle: Sherlock Holmesin seikkailut
52) Jung Chang: Villijoutsenet
53) Emile Zola: Nana
54) Wolf: Erään naisen tarina
55) Handke: Vasenkätinen nainen
56) Ballard: Uponnut maailma
57) Huxley: Uljas uusi maailma
58) Tournier: Keijujen kuningas
59) Stevenson: Kidnappaus kannella
60) O'Brien: Kolmas konstaapeli
61) Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa
62) Grossmith: Ei kenenkään päiväkirja
63) McCoy: Ammutaanhan hevosiakin
64) McCabe: Pikku teurastaja
65) Kureishi: Esikaupunkien Buddha
66) Beckett: Mercier ja Camier
67) Ondaatje: Englantilainen potilas
68) Bronte: Syrjästäkatsojan tarina
69) Austen: Emma
70) Natsume: Kokoro
71) Byatt: Riivaus
72) Stoker: Dracula
73) Watson: Miss Pettigrew lives for a day
74) Stein: Alice B. Toklas
75) Amélie Nothomb: Nöyrin palvelijanne
76) Gaskell: Cranfordin naiset
77) Coetzee: Hämärän maat
78) Marquez: Rakkautta koleran aikaan
79) Swift: Tynnyritarina

2017:

80) Houellebecq: Oikeus nautintoon
81) Margaret Drabble: Loistava tulevaisuus
82) Faber: Lihaa ja verta
83) Tolstoi: Sota ja rauha
84) Queneau: Tyyliharjoituksia
85) Safran Foer: Kaikki valaistuu
86) Mazzantini: Älä liiku
87) Orwell: Eläköön tuonenkielo
88) Houellebecq: Alkeishiukkaset

2018:

89) John Fowles: Neitoperho
90) Jose Saramago: Toinen minä
91) Proulx: Laivauutisia
92) Lispector:Tähden hetki
93) Nevil Shute: Viisi mustaa kanaa

2019:

94) Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari
95) Uwe Timm: The Invention of Curried Sausage
96) Charles Dickens: Suuria odotuksia
97) Laurie Lee: Siideriä Rosien kanssa
98) Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi
99) Dostojevski: Idiootti
100) Primo Levi: Tällainenko on ihminen


Suosikit TOP3

1. Moore ja Gibbons: Vartijat

"On mahdotonta avata tarinaa siten, ettei paljasta liikaa juonesta. Yllätyin kuitenkin käsittämättömän positiivisesti. Vartijat ei ollut ainoastaan hieno sarjakuva, se oli myös upea romaani. Sen ajankohtaisuus karmaisi ja se sisälsi niin hienoja oivalluksia, että toivoisin kaikkien löytävän tämän sarjakuvan pariin. Ennakkoluulot tosiaan kannattaa heittää romukoppaan, sarjakuva voi näemmä olla paljon muutakin kuin viihdyttävää hassuttelua tai toimintaryminää."

2. Jung Chang: Villijoutsenet

"Kirjallisuus on parhaimmillaan avartavaa, opettavaa ja silmät avaavaa. Tietenkin samalla mielellään myös viihdyttävää ja tunteita herättävää. Juuri tällainen lukukokemus oli Jung Changin omaelämänkerrallinen Villijoutsenet."

3. Allende: Henkien talo

Henkien talo oli henkeäsalpaava sukukronikka, jonka mystisyyttä rakastin. Teoksessa oli niin paljon kerroksia, politiikkaa, uskontoa ja vertauskuvauksellisuutta, että kaikkeen en kyennyt edes kunnolla keskittymään. Henkien talo lieneekin romaani, joka antaa kaikille jotakin. Sen voi lukea joko nautinnollisena mystisenä kertomuksena erään suvun vaiheista tai vaikkapa kuvauksena tuon erään Etelä-Amerikkaan sijoittuvan valtion historiallisista tapahtumista. Teos täyttää varmasti monen vaativankin lukijan vaatimukset, joten uskallankin varauksetta suositella teosta kaikille, jotka eivät siihen vielä ole tutustuneet. Jälleen kerran lista teki tehtävänsä!

Inhokit TOP3

1. Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa

En oikein tiennyt, mitä odottaa kirjalta, josta tehty leffa kuuluu inhokkieni joukkoon. Olen ennenkin kertonut, että huumehörhöilykirjallisuus ei ole mieleeni. Kävi ilmi, että leffa noudattaa kirjaa todella hyvin, samanlaista sekavaa hörhöilyä oli kumpainenkin. Kaipa tämä oli erittäin merkittävä ja uraauurtava, mutta minä en pitänyt yhtään. 

2. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

"Kunderalla on toki hetkensä. Tästäkin kirjasta saisi revittyä sivistyneen ja ajateltavaa antavan huoneentaulun jos toisenkin. Ehkäpä tämänkaltaista kirjallisuutta tulisikin lukea kuin tietokirjallisuutta, ei niin eläytyen ja tarinaan heittäytyen vaan analyyttisemmin ja kirjailijan pohdintoja arvostaen. Tai sitten vain jätän näin älykkäät teokset suosiolla muille. Tämä lukukokemus oli harmi kyllä enimmäkseen vain sietämättömän raskas."

 

3. Tournier: Keijujen kuningas

 

 

"Pedofiilisien taipumuksien lisäksi kirjassa on kaikkea muutakin ällöttävää. Silti en kuitenkaan osannut vihata kirjaa ihan sydämeni pohjasta. Sen kerronta oli polveilevaa, rönsyilevää ja kiehtovaakin. Ja löytyi siitä toivomaani mystisyyttäkin ja monipuolista symboliikkaa. Kirja käsitteli lopulta enimmäkseen sotaa. Sodasta ei kerrottu juurikaan suoraan, mutta se oli taustalla läsnä jatkuvasti. Kirjassa oli siis paljon asiaa ja oikeastaan käsitykseni kirjasta jäi aika sekavaksi. Ymmärrän toisaalta kirjan ansiot, mutta ällöttävyys sai minut varpailleni - ei siis minun kirjani ollenkaan."

Pari bonus-mainintaa, positiivista yllätystä:

Grass: Peltirumpu

"En kykene kertomaan Peltirummusta sitä, mikä teki kirjasta niin erityisen. Siksipä toivoisinkin,  että useampi lukija löytäisi tämän hienon klassikon. Maagisen realismin keinoin etenevä romaani, joka on sekoitus sotaisaa historiaa, Danzigin kaupunkimaisemia, hämäriä tapahtumia Oskarin isoäidin neljän hameen alla, sipulien kuorimista ja itkemistä Sipulikellari-yökerhossa, mielisairaalaa, hämärää seksuaalisuutta ja uskonnollisuutta ja tietenkin valtava määrä rummun pärinää: tämä on yksinkertaisesti romaani, joka on koettava itse!"

Faber: Lihaa ja verta

"Jokainen kirjojen ystävä tietää varmasti sen tunteen, kun on juuri lukenut jotakin, josta piti valtavasti. Tulee voimakas tarve kertoa jollekin kokemastaan, huutaa ääneen, että hei, lukekaa tämä kirja, vau!

 ---

Mutta pakkohan se vaan on lopulta myöntää. Tykkäsin kirjasta mahdottomasti siksi, että se oli niin tuhottoman friikki. Ja se sitten taas taitaa kertoa aika paljon minustakin. "