torstai 30. toukokuuta 2013

433. The Bell Jar – Sylvia Plath

Onkin kulunut jo aikaa viimeisestä tekstistäni. Viime aikojen junamatkat ovat kuluneet syvässä unessa ja viime viikolla olleet maisterijuhlanikin veivät aikaa lukemiselta. Lisäksi työn alla on melko pitkää lukuaikaa vieviä teoksia, joista lisää seuraa myöhemmin. Tänään kuitenkin tein jotakin sellaista, josta olen nauttinut aina: luin kirjan loppuun yhdeltä istumalta.

Minua vaivasi tänään huono päivä, ahdistuneisuus ja masentuneisuus nostivat päätään ja päätin hoitaa mieltäni jäämällä töiden jälkeen ulos, meren ääreen, lukemaan. Sylvia Plathin Lasikellon alla ei kenties ollut paras mahdollinen valinta ahdistuneisuutta hoitamaan (paitsi ehkä sillä kieroutuneella "no kyllä monilla menee vielä paljon huonommin kuin minulla" tavalla), mutta siitä huolimatta kun noin kahta ja puolta tuntia myöhemmin nousin ylös penkiltä kirjan luettuani, mieleni oli jollakin tavalla keventynyt. Kirjat, mitä tekisinkään ilman teitä!

Lasikellon alla kertoo nuoren naisen mielenterveyden järkkymisestä. Esther Greenwood on nuori opiskelija, joka elää elämänsä huippuaikaa, saa kaikista kokeista aina täydet pisteet ja pääsee tutustumaan New Yorkiin ja sen hulppeaan elämään. Vähitellen Esther havahtuu siihen, että oikeastaan mikään ei tunnu miltään, totuus hämärtyy ja mieli järkkyy. Tapahtumat johtava lopulta täydelliseen henkiseen romahdukseen, itsemurhayrityksiin ja sairaalahoitoon, mutta teoksen loppua kohden mieli on taas valoisampi, lukijan helpotukseksi.

Plath kuvaa uskomattoman hienosti ja koskettavasti mielenterveyden järkkymiseen johtavan tapahtumasarjan. Teoksen alkupuolella merkit Estherin masentuneisuudesta ovat selvät mutta yhä pinnan alla kytevät ja jännite kasvaa jatkuvasti kohti lopullista romahdusta. Lisää koskettavuutta teokselle tuo se, että Lasikellon alla kerrotaan olevan omaelämäkerrallinen. Sylvia Plath eli lyhyen, masennuksen varjostaman elämän, ja tappoi itsensä vain 30-vuotiaana päästämällä kaasua keittiöönsä. Plathille ja Estherille yhteistä on muun muassa se, että sekä kirjailija että teoksen päähenkilö ovat menettäneet isänsä nuorena, eivätkä ole päässeet yli tapahtumasta ja nämä pohdinnat teoksessa koskettivat minua erityisesti.

Kaikesta masennuksesta, rumuudesta ja ahdistavasta mielisairaalakuvauksesta huolimatta Lasikellon alla on lopulta toivoa antava ja valoisa romaani. Se on muistutus siitä, miten pienistä asioista mielen järkkyminen voi lopulta aiheutua ja miten ennaltaehkäisy ja puuttuminen ovat aina yhtä tärkeitä asioita masennuksen hoidossa. Teos oli koskettava, herkkä ja ahdistava, mutta myös todella kaunis. Onneksi Sylvia Plath ehti kirjoittamaan sen ennen kuin hänen ahdistuksensa kasvoi liian suureksi.

Lempilainaus:
"Jodyn ja Markin ja Calin kanssa oleminen alkoi painaa hermojani kuin suuri puupölkky pianon kieliä. Pelkäsin, että itsehillintäni pettäisi minä hetkenä tahansa ja että alkaisin höpöttää ja kertoa, kuinka minä en voinut lukea enkä voinut kirjoittaa ja kuinka minä varmasti olin suunnilleen ainoa ihminen, joka oli pysynyt hereillä kokonaisen kuukauden siihen kuolematta.
     Hermoistani tuntui nousevan savua kuten grilleistä ja auringonpaahtavasta tiestä. Koko maisema  - ranta ja mantere ja meri ja kallio - värisi silmieni edessä kuin maalattu kangaskulissi näyttämöllä.
    Mietin missä avaruuden pisteessä taivaan valheellinen, typerä sini muuttui mustaksi." s. 154.

Viittaukset muihin listan kirjoihin:
"--- käyttäisin koko viimeisen vuoden James Joycen teosten jonkin hämärän teeman tutkimiseen. En ollut vielä valinnut aihettani, koska en ollut saanut luetuksi Finnegans Wakea ---"
(593. Finnegans Wake - James Joyce)


Kirjailija: Sylvia Plath
Luettu kirja: Lasikellon alla (Suom. Mirja Rutanen)
Alkuperäinen kirja: The Bell Jar
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1963
Sivuja: 238
Mistä hankin: Vaasan pääkirjastosta
Missä ja milloin luettu: Penkillä merenrannassa 30.5.2013
Arvostelu:  ★★★



3 kommenttia:

  1. Onpa vetävä teos, kun luit sen yhdellä istumalla, onnittelen, Maria!

    VastaaPoista
  2. Minulla on tämä lukulistalla. Kuulostaa vallan lupaavalta, että olet lukenut tämän yhtä kyytiä! Hurjaa!

    VastaaPoista
  3. Jos olisin supersankari, erikoiskykyni olisi se, että olen nopea lukemaan ;) On niin luksusta lukea kirja alusta loppuun kerralla, harrastaisin paljon enemmän tätä jos voisin. Kirjaa suosittelen lämpimpästi.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!