torstai 7. elokuuta 2014

Leffassa: Vadelmavenepakolainen (ennakkonäytös Vaasan taiteiden yönä 7.8.2014)

Kuva: Otava.
Vaasassa vietetään tänään Taiteiden yötä ja yhtenä herkkuna kaupunkilaisille tarjoiltiin ennakkonäytös lokakuussa ensi-iltansa saavasta Vadelmavenepakolainen-elokuvasta. Käsittämättömän harva oli oivaltanut tämän tapauksen hienouden, sillä teatterissa oli varsin tyhjää (vai onko tässä taas se ongelma, että vertaan kaikkea Turkuun?). Oma taiteiden yöni koostui kirjan lukemisesta kirjastossa samalla salamointia ihmetellen (tällä viikolla olen alkanut ymmärtää, mitä se Janne Tulkki oikein laulelikaan tulvivasta Pohjanmaasta...) sekä leffasta. Kuvittelin, että taiteilut jäisivät osaltani tähän, mutta olin näemmä väärässä. Asuntooni kantautuu jokin valtava möykkä, eikun siis musiikki, joten saa nähdä nukkuuko kaupungissa ensi yönä kukaan.

Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen oli yksi viime vuoden parhaita lukukokemuksiani. Bloggaukseni kirjasta löytyy täältä. Olen viime aikoina katsonut onnettoman vähän elokuvia, enkä edes muista, koska viimeksi olisin käynyt teatterissa. Minun olikin suorastaan pakko tarttua tähän tilaisuuteen etenkin, kun kyseessä oli näin mielenkiintoinen tapaus. Hieman suoraan sanoen hirvitti, miten kirjan hieno, kajahtaneen yliampuva meininki oli saatu taltioitua leffaan, mutta todetaanko että yllättävä hyvin! Itselleen oli tosin hoettava sitä, että kirja ja elokuva ovat aina erilliset taideteokset, sillä muuten olisi saattanut ärsyttää. Kirjan tapahtumia oli leikattu valkokankaalle paremmin sopiviksi reilulla kädellä ja elokuva ei ampunut läheskään yhtä paljon yli kuin kirja. Joka lienee ihan hyvä asia, sillä jos kirja olisi toteutettu elokuvaksi yksi yhteen, olisi se ollut varmasti turhan rankkaa katsottavaa. Silti tuntuu näin jälkeen päin aika uskomattomalta, että elokuva oli lopulta herttaisen romanttinen siten, että se ei kuitenkaan tuntunut loukkaukselta kirjalle tai turhan äitelältä.

Elokuvan roolitus oli mielestäni mennyt aivan nappiin. Arvostan Mikaelia (tai siis Mikkoa) näytellyttä Jonas Karlssonia nyt vielä enemmän, kun luin, että hän on oikeasti ruotsalainen ja on opetellut suomenkieliset vuorosanat osaamatta lainkaan suomea. Ilmankos hänen suomensa kuulosti vähän hassulta, tai siis juuri niin hassulta kuin sen kuuluikin kuulostaa. Tuossa samassa jutussa myös mainitaan siitä, että ei ole ollut itsestään selvää, että leffaan on voitu palkata ruotsalainen pääosan esittäjä. Olen niin iloinen, että tiimi on tehnyt oikean valinnan. Suomalaisia elokuvia vaivaa usein se, että niissä toistuu aina sama näyttelijäkaarti. Tämäkin pääosa olisi ollut kovin toisenlainen, jos sitä olisi näytellyt vaikkapa Jussi Vatanen, joka tosin olisi loistanut Mikkona omalla tavallaan, yhtään sitä epäilemättä. Naisnäyttelijätkin olivat mahtavia rooleissaan, etenkin Mariaa näytellyt Josephine Bornebusch ihastutti.

Olisin mielelläni herkutellut vielä enemmän ruotsalaisen elämän kuvauksilla, pätkillä ruotsalaisista tv-ohjelmista ja musiikista. Leffan huippukohta on ruotsalaisen joulun viettäminen ja mielestäni oli niin mainiota, että leffaan oli otettu mukaan kirjassakin ollut maininta Kalle Ankan joulutervehdyksestä (kyllä vain, Ruotsissa on kaikki toisin, Suomessa joulutervehdyksen antaa Samu Sirkka). Visuaalisilla kikoilla leffaan oli saatu mukaan hienosti Ruotsia ihannoivaa tunnelmaa. Ruoho oli vihreää, vadelmaveneet punaisia ja liput kirkkaan sinikeltaisia.

Elokuva ei pysty läheskään samaan kuin mihin Nousiaisen kirja pystyi (samanaikaiseen röhönauruun, kauhistukseen ja myötähäpeään), mutta se oli kuitenkin hyvin viihdyttävä, varsin oivaltava ja kaikessa kauheudessaan lopulta söpö (mikä sopii hyvin, jos sattuu tykkäämään onnellisista lopuista). On vaikeaa kuvitella, miten elokuvaan olisi suhtautunut, jos ei olisi lukenut kirjaa, mutta luulen että silloin olisi ollut vähemmän kriittinen ja pitänyt siitä kenties jopa enemmän. Siitä, että naiset saavat elokuvissa hakata miehiä mielensä mukaan ja se on ihan ok (ja yleisön reaktioista päätellen jopa hauskaa) en tykkää. Tykkään kuitenkin hyvin käsikirjoitetuista, roolitetuista ja visuaalisesti loppuun asti harkituista elokuvista ja voin sanoa käsi sydämellä, että tämä oli sellainen.

Kirjaa lukiessani hihittelin usein myös itselleni ja niin kävi elokuvissakin. Oivalsin, että Vaasa oli aika mainio paikka tämän leffan katsomiselle, kun ennen elokuvan alkua paikalleen matkallaan ollut nainen törmäsi vahingossa polveeni ja sanoi "Ursäkta". Minä hämmennyin tuosta ruotsinkielisestä sanasta niin, etten osannut vastata mitään takaisin, menin ihan lukkoon ja hymyilin vaan. Minulla taitaa olla vielä aika paljon matkaa, jos aion pyrkiä Mikael(a) Anderssoniksi.

Kaiken kaikkiaan elokuvakäynti oli varsi ilahduttava ja piristävä. Suosittelenkin piristävää leffakäyntiä teillekin! Elokuvan ensi-ilta on 3. päivä lokakuuta.

Niin ja joo. Pakkohan kai se on mainita. Kröhöm. Leffassa oli myös Tommi Korpela. Alasti.


Vadelmavenepakolainen (2014)
Ohjaaja: Leif Lindblom
Pääosissa: Jonas Karlsson, Josephine Bornebusch, Frida Hallgren, Jarmo Mäkinen, Armi Toivanen, Tommi Korpela, Kari-Pekka Toivonen, Elina Knihtilä
Ensi-ilta: 3.10.2014
Kesto: 1h 33 min

7 kommenttia:

  1. Vau, olet jo nähnyt tämän! Tämä kuuluu ehdottomasti elokuvasyksyni tähtihetkiin, eli aion mennä katsomaan. :) Ja Tommi Korpela alasti, joo, pakkohan se on mennä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauskaa tosiaan, että olen jo nähnyt tämän, kun tulee teattereihin vasta pitkän ajan päästä (ei siihen oikeasti ole edes kovin pitkä aika, mutta en halua myöntää sitä, että lokakuu odottelee jo nurkan takana)... Uskon että pidät tästä!

      Poista
  2. Herttaisen romanttinen? Söpö? Ei kuulosta yhtään kirjalta, mutta vivahteikkaasti kuvasit niin kirjaa kuin leffaakin (ja tuo Vaasa-huomio on hauska!). Uskon että viihdyttävä painotus elokuvassa on ihan paikallaan, ja aion kyllä katsoa. Kröhöm, en suinkaan sen vuoksi. Ainakaan pelkästään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, niinpä nimenomaan! Aika hurjaa olisi, jos katsoisi ensin leffan ja sitten lukisi kirjan samanlaisen juonikuvion toivossa. Minuun olisi uponnut paremmin mustempikin meininki, mutta tuskinpa valtaosaan leffankatsojista eli ihan hyvä näin.

      Poista
  3. Aika vähän on meikäläisenkin tullut leffoissa käytyä viime vuosina, kun parikymppisenä kävin sentään parikymmentä kertaa vuodessa, mutta tämä pitää nähdä! Kiva arvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffaliput ovat niin hurjan kallitakin, että jotenkin leffassa käyminen tuntuu ihan luksukselta. Tämä oli kiva kokemus, yksikseen leffassa keskellä viikkoa, voisin kokeilla uudestaankin :)

      Poista
  4. Tämä on ehdottomasti nähtävä elokuvana!

    Kirjan luin jokin aika sitten ja se oli jo aikaamoinen tapaus, viihdyttävä ehdottomasti!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!