lauantai 6. syyskuuta 2014

John Irving: Kaikki isäni hotellit


Hei kaikki, toivottavasti syyskuunne on alkanut mukavasti! Minä olen nauttinut raikkaasta merituulesta jälleen Vaasassa, jonne palasin lomaltani. Töissä on kiirettä ja päivät kuluvat vauhdilla. Illat alkavat pimetä, mutta ilmassa on edelleen kesää. Ihan vielä siis en ala odottaa joulua... Töihin palaaminen tietää taas lukuajan triplaantumista (ne junamatkat, eilenkin luin monta sataa sivua reissatessani kotiin viikonlopun viettoon).

Tämä on näemmä muuten 200. postaukseni, hurraa! Juhlavaan hetkeen sopiikin hyvin Irving ja Kaikki isäni hotellit (The Hotel New Hampshire), jossa oli juuri sitä absurdia, värikästä ja sopivan synkkää fiilistä, jota olen Irvingiltä oppinut odottamaan. Kaikki isäni hotellit on Irvingin varhaisempaa tuotantoa. Se on julkaistu vuosi Garpin maailman jälkeen ja muutama vuosi ennen Oman elämänsä sankaria ja Ystäväni Owen Meanyä. Irvingillä vaikuttaakin olleen 80-luvulla varsin tehokas, tuottoisa ja laadukas kirjoitusputki. Olen lukenut Irvingiltä tähän mennessä nämä neljä kirjaa ja alan nauttia aina vain enemmän siitä, kun tunnistan toistuvia teemoja, joista Irving on hyvin kuuluisa. Tässäkin kirjassa oli karhuja, sirkusta, kuolemaa, seksiä, kuntoilua ja kirjoittamista. Kaikkea kummallista ja toisistaan näennäisen irrallista, joka kietoutuu yhteen värikkääksi ja monitasoiseksi vyyhdiksi. Tarina oli toisinaan myös lähes ylitsepääsemättömän vastenmielinen, enkä oikein nähnyt sen ällötyksen tarkoitusta. Siksi kirja ei ollutkaan täysi napakymppi ja nautin esimerkiksi Oman elämänsä sankarin lukemisesta huomattavasti enemmän.

Irving on kuitenkin viimeistään nyt todettava yhdeksi lempikirjailijoistani. Hänen kirjansa ja tarinansa eivät ole loppujen lopuksi kovinkaan erityisiä, mutta hänen tapansa kirjoittaa vauhdikasta ja eläväistä tarinaa siten, että pohjaväri on hämmästyttävän synkkä, on ilmiömäistä. Erikoiset teemat tuovat kirjoihin kovasti rakastamaani unenomaisuutta tunnelmaa. Irvingin maalailemat unet ovat sellaisia, joita olen itsekin tottunut näkemään: sekavia, näennäisen iloisia mutta pohjavireeltään mustia. Ehkäpä juuri siksi hänen kirjansa tuntuvat luiskahtavan tiukasti suoraan sieluuni. Kirja jättää jälkeensä jännittävän jälkimaun. Henkilöt ovat painuneet mieleeni pysyvästi ja ei oikeastaan ole selvää, että luinko kirjan vai näinkö vain unta. Mahtavaa!

Kaikki isäni hotellit aiheutti saman tunteen kuin Garpin maailma ja Oman elämänsä sankari (Owen Meany oli liian ärsyttävä, häntä en muistele lämmöllä). Tuli tyhjä olo, kun kirja loppui ja haluaisin tarttua heti seuraavaan Irvingin kirjaan. Loppuja pitää kuitenkin säästellä, mutta onneksi niitäkin on vielä monta lukematta.

Kirjailija: John Irving
Luettu kirja: Kaikki isäni hotellit (suom. Kristiina Rikman)
Alkuperäinen kirja: The Hotel New Hampshire (1981)
Sivumäärä: 491
Mistä hankittu: Vaasan kirjastosta
Arvostelu: ★★★

12 kommenttia:

  1. Lempparikirjojani, suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin suosittelen tätä, vaikkei paras Irving minulle ollutkaan :)

      Poista
  2. Olen lukenut paljon Irvingiä ja Kaikki isäni hotellit on yksi suosikeistani. Varsinkin karhu State O'Maine on jäänyt mieleen.

    VastaaPoista
  3. Kaikki isäni hotellit oli ensimmäinen lukemani Irvingin kirja. Se teki minusta kertaheitolla miehen fanin. Ja kirja on ensikokemuksen vuoksi varmastikin minulle rakkain Irvingin romaani. Mainitsemasi Oman elämänsä sankari on mielestäni kirjailijan paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Oman elämänsä sankari oli ensimmäinen Irvingini ja senkin vuoksi sillä on erityisasema ajatuksissani. Tähän olisin luultavasti ihastunut enemmän, jos en olisi verrannut sitä aiemmin lukemiini miehen kirjoihin.

      Poista
  4. Ihana kirja ja sainpa vielä nähdä Kaikki isäni hotellit näytelmänä, vaikka vanhempani silloin luulivat olevansa menossa katsomaan komediaa :D En ajatellut korjata tuota ajattelutapaa, koska muuten olisi ehkä vaihdettu johonkin toiseen näytelmään.

    Niin ja Owen Meany ei kuulu minunkaan lemppareihini :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa varmasti ikimuistoinen näytelmä! Ja tosiaan eipä ihan komedia...

      Poista
  5. Irving <3

    Ja kirjoitat kyllä hyvin tuosta Irvingin kirjojen tyylistä. Tavallaan ne eivät ole niin erikoisia ja samaan aikaan Irvingin tapa tuoda tarinat lukijalle on. Huh huh. Ja minäkään en kauheasti lämminnyt Owen Meanylle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Irving on kyllä huippu ja painii (heh, sopii teemaan) omassa sarjassaan.

      Poista
  6. Uskoakseni olen tuon lukenut joskus;)
    Mukavaa ja kaunista viikon jatkoa sinulle, Marile! ♥♥

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!