perjantai 9. tammikuuta 2015

Kuukauden klassikko -haaste: mitä jäi käteen?

Tammikuussa 2014 sain hullun idean. Haastoin itseni lukemaan joka kuukausi yhden klassikkokirjan tähän tapaan:

"Jostakin pälkähti päähäni älyvapaa idea, ajatus siitä, että jokaisen tämän vuoden kuukauden alussa valitsisin listaltani yhden klassikon - oikean klassikoiden klassikon, megaklassikon - ja kuukauden aikana lukisin sen loppuun, joko siitä nauttien tai sitä vihaten, ahmien tai vain vähäsen kerrallaan lukien. Näin olisin vuoden loputtua lukenut listaltani kaksitoista klassikkoa!"

Olin vielä niin kahjo, että laadin luettavien klassikkojen listan etukäteen.

Vuosi 2014 tuli ja meni, ennätysvauhtia, ja nytpä onkin tilinteon hetki. Tai siis, kuin kävi? Kovinkaan yllättävää ei ole se, että kaikkia kahtatoista klassikkoa en lukenut (tosin tahtoisin huomauttaa, että luin tämän haasteen piirissä olleiden klassikoiden lisäksi viime vuoden aikana muun muassa sellaiset kirjat kuin Saatana saapuu Moskovaan, Vanhus ja meri, Dorian Grayn muotokuva ja Kuin surmaisi satakielen). Loppujen lopuksi sain luettua noista 12 kirjasta kahdeksan, joten oikeastaan täytyy olla aika tyytyväinen. Ne neljä, joita en saanut luettua viime vuoden aikana, aion totta kai lukea vuoden 2015 aikana. Toki en mene takuuseen siitä, onnistuuko tavoite tänäkään vuonna, mutta ehkäpä tällä vuosikymmennellä!

Tässä siis etukäteen haasteeseen valitsemani kirjat ja kuinkas sitten kävikään:


LUETTU Tammikuu - Margaret Mitchell: Tuulen viemää

 
Oikeastihan keksin haasteen vasta, kun olin lukenut Tuulen viemän melkein loppuun. Yksi parhaista kirjoista viime vuonna. Kannatti lukea!
 
Bloggaus täällä
Arvostelu: 


LUETTU Helmikuu - Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys

 
Nam, kohta on taas aika runebergintorttujen! Sadan vuoden yksinäisyyttä luin pariin otteeseen junassa, yllättävän helppolukuinen ja tykkäsin kyllä tästäkin. Näemmä olen antanut neljä tähteä, mutta muistikuva näin jälkeenpäin on ennemmin kolmen tähden luokkaa.
 
Bloggaus täällä
Arvostelu: 


EI LUETTU Maaliskuu - Charles Dickens: Kolea talo

Joo ei. Aloitin varmaan kolmeen kertaan, mutta ei. Tipuin kärryiltä, turhauduin ja lopulta nappasin kirjanmerkin pois kirjan välistä. Tänä vuonna uusi yritys!


LUETTU Huhtikuu - Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus


 
 Mä tein sen! Ja ihan oikeasti, kirja oli tosi hyvä ja positiivinen yllätys! Ainakin sen jälkipuolisko...
 
Arvostelu: ★★★★
 
 
LUETTU Toukokuu - Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia



Kolme muskettisoturia oli ihan piece of cake huhtikuun klassikon jälkeen. Ihan kiva, mutta toiminta ei vain ole minun juttuni. Klassikko helpoimmasta päästä, väittäisin.

Bloggaus täällä
Arvostelu: ★★★

 
EI LUETTU Kesäkuu - Umberto Eco: Ruusun nimi

Ei vain lähtenyt jostain syystä yhtään tämäkään. Kesken jäi. Muistan sentään pari kaunista (mutta kylmää) kesäiltapäivää meren rannassa tämän kirjan kanssa. Ehkä meri oli liian kaunis? Kesäkuussa luin muuten paljon, mutta olin kyllästynyt listoihin, sekin vaikutti. Uutta yritystä (ehkä) tänä vuonna.


EI LUETTU Heinäkuu - Boris Pasternak: Tohtori Zivago

Heinäkuussa elämä (muutto) tuli väliin. Zivago oli lainassa kirjastosta, mutta en ehtinyt lukemaan siitä kuin muutaman ensimmäisen sivun. Vaikutti kuitenkin todella kiinnostavalta!


LUETTU Elokuu - John Steinbeck: Vihan hedelmät

Ei nyt ihan elokuussa, vaan joulukuun viimeisinä päivinä, mutta luin kuitenkin viime vuoden aikana. Mieletön kirja, joka on ollut lukulistallani ikuisuuden, mutta nyt vasta sain sen luettua. Bloggaus tulossa (toivottavasti) myöhemmin, tähtiä tämä kirja saa täydet viisi!
 


LUETTU Syyskuu - Nikolai Gogol: Kuolleet sielut


Monen väliin jääneen kuukauden jälkeen sain luettua syyskuun klassikon ajallaan. Tykkäsin tästäkin! Pikkuisen kuivaa, mutta voi miten osuvaa.

Bloggaus täällä
Arvostelu: ★★★

LUETTU Lokakuu - Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys 


Olemisen sietämätön keveys oli raskas. Ei minun kirjani ollenkaan, mutta tulipa sivistyttyä.
 
Arvostelu: ★★
 
 
LUETTU Marraskuu - Günter Grass: Peltirumpu

 
Peltirumpu oli Tuulen viemän tavoin viime vuoden parhaita kirjoja. Tässä myös klassikko, josta moni saattaisi pitää. Ja moni inhota sydämensä pohjasta.
 
Bloggaus täällä
Arvostelu: ★★★★


EI LUETTU Joulukuu - Daniel Defoe: Robinson Crusoe

Ei ollut toivoakaan, että olisin ehtinyt lukea tätä paksukaista joulukuussa. Lainasin sen nyt kuitenkin tammikuun alkupäivinä kirjastosta, katsotaan saanko sen luettua vai onko se ihan niin tylsä kuin uskonkin sen olevan...


No mutta, mitä siis jäi käteen? Kahdeksan luettua klassikkoa ja yksi nopeasti vierähtänyt vuosi, joka taisikin olla tämän haasteen perimmäinen tarkoitus. Haasteen yhteydessä huomasin, miten nopeasti kuukaudet oikeasti kuluvatkaan. Aion (tietenkin) jatkaa klassikoiden lukemista yhtä kovalla tahdilla, mutta tällainen tarkka etukäteissuunnittelu saa jäädä. Kokeilu oli hauska, antoisa ja olen nyt monta hienoa (ja yhtä huonoa) lukukokemusta rikkaampi.

Oletteko te lukeneet näitä listani klassikoita, etenkin noita kesken jääneitä? Kimppalukutsemppi otettaisiin ilolla vastaan!

22 kommenttia:

  1. Ruusun nimen olen lukenut, ja minusta se on hyvä. Mutten ehkä itsekään kesähelteillä siihen tarttuisi. :) Kolme muskettisoturia on omissakin , tosin hyvin hatarissa, suunnitelmissa. Steinbeckin kirjasta on kiva kuulla, sillä minulla on juuri kesken Tyytymättömyyden talvi, josta olen pitänyt kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Steinbeckin Eedenistä itään kuuluu kaikkien aikojen top kymppiini, siksi ehkä tavallaan jopa säästelin Vihan hedelmiä. Voi Ruusun nimi, ehkä (tai siis todellakin) vielä joskus.

      Poista
  2. Olen lukenut Sadan vuoden yksinäisyyden ja Kolme muskettisoturia joskus teini-ikäisenä. Molemmista pidin silloin kovasti. Täytyy varmaan palata tuohon sinun Rikos ja rangaistus -postaukseesi tänä vuonna monta kertaa, koska päätin lukea Rikoksen ja rangaistuksen vihdoinkin tänä vuonna sen bloggaajien Klassikko-haasteen vuoksi. Kolean talon kannoin kotiin alesta, mutta en tiedä, ehdinkö sen pariin vielä tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin että aika moni aikoo lukea R&R:n, tsemppiä vaan kovasti, ei se oikeasti ollut lainkaan paha :) Kolean talon olen itsekin ostanut joskus halvalla pokkarina, siksi se olisikin kiva saada luettua lopultakin.

      Poista
  3. Ruusun nimi on niin hyvä kirja! Sekä tietysti Tuulen viemää ja muistan myös tykänneeni jostain kumman syystä Olemisen sietämättömästä keveydestä :D

    Tänä vuonna olisi sitten minunkin tarkoitus kokeilla Dickensiä taas, mutta tosin Kahden kaupungin parissa. Niin ja Steinbeckin Vihan hedelmät ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, Olemisen sietämätön raskaus! :D Dickens on jotenkin niin vaikea, periaattessa kevyt, mutta se jaarittelu... Joululaulu on ihan lemppari, ehkä tuo Kolea talo joskus tuosta...

      Poista
  4. Tätä haastetta on ollut hauska seuraa :) Tuulen viemää kiinnostaa kyllä minuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi lue ihmeessä Tuulen viemää, se oli niin upea ja käsittämätön positiivinen yllätys!

      Poista
  5. Olen lukenut muut mutta en Kolea talo ja Ruusun nimi. Jälkimmäisen on mulle jotenkin niin eiei-kirja. Olen aloittanut monta kertaa, mutta ei vaan mene.

    Klassikoita on tullut luettua kirjallisuuden kursseille, mutta paljon on vielä lukematta, haluaisin lukea Dostojevskiä lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dostojevskiä minulla odottelee kotihyllyssä ainakin Idiootti ja Karamazovin veljekset, kumpikin 1001-listalla, huhuh...

      Poista
  6. Klassikoiden lukeminen kaatuu valitettavan helposti! Näistä aika moni on minunkin listallani. Tarkoitus on olla tänä vuonna aktiivisempi, jotta saisin tentinkin joskus suoritettua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minulla on listani kannustimena, joskus on nämäkin kaikki "pakko lukea" ;)

      Poista
  7. Tohtori Zivago on yksi mun kaikkien aikojen lempikirjojani, varmasti top kympissä. Luin sen viitisen vuotta sitten kesähelteillä. Mun painos oli joku vanha, ehkä sskk:lle varta vasten tehty kaksiosainen, ja alunperin ajattelin, että lukisin ekan osan ja katsoisin nappaako ja ehkä joskus palaisin kakkososaan. Sitten kävikin niin, että ahmaisin ennätystahtia molemmat osat, rakastin kirjaa. Ei välttämättä toimi tietenkään kaikille, mutta minut vei mukanaan, joten tietysti suosittelen kirjaa kaikille. :)

    Sen sijaan Koleasta talosta minulla ei ole ihan yhtä vakuuttavaa sanottavaa... Luin sen loppuun reilu kuukausi sitten... Postausta täällä: http://lukemisenkartasto.blogspot.fi/2014/12/kolea-kokemus.html , jos ei pelota lukea teilausta... Toivon, että en säikäytä, mutta ei ollut tosiaan yhtään minun kirjani.

    Noista listan luetuista en sitten olekaan lukenut muita kuin Rikoksen ja rangaistuksen, joka sekin menee kaikkien aikojen lempikirjani top kymppiin. Minulla on tänä vuonna kunnianhimoinen tavoite lukea lisää klassikoita, tosin yhtä kuukaudessa en ehkä uskalla yrittää. :) Hieno saavutus, kun maltoit pysyä listallasi noinkin kattavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon minäkin pitäväni Zivagosta! Josko tänä kesänä :) Heh luinkin tuon Kolea talo -postauksesi, ei valanut uskoa minuun :D

      Poista
  8. Hieno saavutus joka tapauksessa! Minä teen mielelläni listoja ja lukusuunnitelmia mutta aina ne tuppaavat menemään mönkään... :) Ruusun nimen luin jokunen vuosi sitten ja loppuun saakka odotin, milloin vaikutun ja hurmannun. Kumpaakaan ei tapahtunut, mutta tulipahan kahlattua kirja läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnitteleminen on kivaa ja niin on suunnitelmista poikkeaminenkin :) Ruusun nimeä niin moni toisaalta hehkuttaakin, että on samalla outoa miten moni on pitänyt sitä mitäänsanomattomana. Täytyy kokeilla uudelleen, joskus kun on sopiva aika!

      Poista
  9. Kahdeksan klassikkoa on hurrrrrrjasti! Vau!

    Olemisen sietämätöntä kevetyttä itse inhosin ja Sadan vuoden yksinäisyys ei ollut lemppari, mutta onnistui yllättämään niin, että lopulta pidin sitä ihan ookoona.

    Pikkusiskoni luki Kolean talon parissa päivässä, kun se oli kuulemma niin hyvä. Pitäisi itsekin kokeilla, mutta vähän jännittää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On joo mutta kaksitoista olis ollut paljon enemmän ;) Jaha, ehkä Kolea talo vaatisi sopivan hetken, ainakaan se ei selvästikään ole väsyneen päivän junakirja. Jos sitä koittaisi uudestaan jo piankin.

      Poista
  10. Hieno suoritus! Muutama kirja on ennestään tuttu, mutta suosittelen ehdottomasti Robinson Crusoeta. Äänikirjana joitain vuosia sitten sen kuuntelin, ja oli kyllä varsin hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Crusoe kiinnostaa kovasti sen takia, kun tarinaan viitataan vähän kaikkialla. Toiminta/seikkailupitoiset kirjat tuppaavat vain puuduttamaan minua, siksi suhtaudun vähän epäilevästi.

      Poista
  11. Kolea talo kannattaa ehdottomasti saada luettua. Alku on hidas, mutta kyllä se siitä käyntiin lähtee. Mielestäni paras Dickensin teos ja palkitseva lukukokemus.

    Ruusun nimeä tuli viime vuonna itsekin kokeiltua, mutta kesken jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä mä sitten annan sille Kolealle talolle jo tänä vuonna uuden mahdollisuuden :) Jos vaikka päätän etukäteen pitää siitä, niin saatan saada enemmän irti kuin jo valmiiksi kiukuttelemalla... Ja parempi olisi näemmä oppia tykkäämään Dickensistä, kun 1001-listalla taitaa olla kymmenen herran kirjaa.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!