Olen viettänyt nuorena monta yötä piikatyttönä kartanossa. Ihan vain siksi, että olen aina fanittanut Hovimäkeä, sekä sarjaa että kirjoja. Joskus vuosituhannen alussa yhtenä kesälomana ahmin kohtuuttomalla tahdilla Hovimäki-sarjaa yömyöhään ja sitten nukahdettuani päädyinkin piiaksi. Sen verran mukavia nuo yövuorot olivat, että herättyäni olin varma syntyneeni väärälle vuosisadalle. Tosin kuvani menneisyyden maaseudusta ja etenkin piikomisesta on melkoisen romantisoitu ja epärealistinen. Piian elämä ei ollut helppoa. Vaikka en enää haaveilekaan aikamatkaamisesta 1800-luvulle, on Suomen menneisyyden maaseutu ja sen ihmiset niin lähellä sydäntäni, että paljon lähemmäs ei pääse.
Enni Mustonen (siis Kirsti Manninen, hänpä oli mukana myös Hovimäen kirjoittajakaartissa) on ehdottomasti maaseuturomaanien kuningatar. Lisäksi hän taitaa henkilöhahmojen luomisen ja näiden ihon sisälle soluttautumisen. Minulle olisi riittänyt jo pelkästään ihastuttava kuvaus orpotyttö Idan tarinasta ja häntä ympäröivästä maailmasta. Siitä ihastuttavasta maaseudusta, yksinkertaisemmasta elämästä, mutta kuitenkin aina vain samanlaisesta ihmisestä samoine ongelmineen, tunteineen ja epävarmuuksineen.
Tähän kasvukertomukseen Mustonen lisää kuitenkin niin ihastuttavan ja kuin minulle luodun elementin, että sukat lähestulkoon alkoivat pyöriä jaloissani. Ida nimittäin palvelee suomalaiselle hyvinkin tutuissa piireissä. Paimentytössä Idan tie vie Topeliuksen palvelukseen. Toisessa osassa Lapsenpiika tie vie kulttuuriperheestä toiseen, Sibeliuksen persoonalliseen ja haastavaankin perheeseen. Lapsenpiian viimeisessä luvussa annetaan vinkkiä siitä, että seuraavaksi Ida tulee siirtymään Edelfeltin talouteen. Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja esittelee Suomen historiaa ja kulttuurin historiaa lisäten fiktioon faktaa. Täydellistä, minulle. Ehkä sinullekin! Jos haussa on kevyehkö kesälukeminen, tässäpä varma tärppi. Täydellinen vinkki myös Maalaismaisemia-haasteeseen. Minä pääsin vasta mäkitupalaiseksi, mites teillä sujuu?
Kirjailija: Enni Mustonen
Luetut kirjat: Paimentyttö (2013) ja Lapsenpiika (2014)
Sivumäärä: 363 + 368
Kustantaja: Otava
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★★
Minulle Mustonen oli ennestään täysin tuntematon, kun Paimentyttöön tartuin. Mutta voi, miten rakastuin! <3 Täydellistä viiden tähden kamaa olleet nämä molemmat, Paimentyttö ja Lapsenpiika. Emännöitsijä on vielä edessä, sitten alankin lukea vanhempaa Mustosta. Suosittelisitko siis myös tuota Hovimäki sarjaa, kun näistä olen pitänyt? :)
VastaaPoistaOlen kuullut näistä Enni Mustosen kirjoista, mutta jotenkin olen antanut niiden lipua ohitseni. Nyt aloin kuitenkin miettiä, että voisivat olla ihastuttavan erilaista vaihtelua lukemistooni. Yllättäen nimittäin tykästyin Aino Räsäsen Helena-sarjaan sitä muutama vuosi muun lukemisen puutteen takia lukiessani Historia ja ajankuvaus kiinnostaa kovasti ja luonnollisesti Suomella on aina erityinen sija sydämessäni. <3
VastaaPoistaOih, Hovimäki on juuri sellaista luettavaa, jota ahmin muutama vuosi sitten. Silloin rakastuin myös Enni Mustosen Koskivuori-sarjaan. Tuon Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan kaksi ensimmäistä osaa luin tässä hiljatatin ja odotan kyllä kolmatta.
VastaaPoistaEn ole Mustosen kirjoja lukenut, mutta Kristan innostamana tilasin Lapsenpiian Adibriksen pokkaritarjouksesta. Pitää saada myös tuo Paimentyttö. Sopivat minullakin tuohon Maalaismaisema haasteeseen.
VastaaPoista