perjantai 5. kesäkuuta 2015

Anja Snellman: Parvekejumalat

Luin kirjan, jota inhosin alusta loppuun. Usein jos inhoan jotakin kirjaa, näen kuitenkin sen positiivisetkin puolet ja koen hetkittäin valoisia pilkahduksia takkuavankin lukemisen lomassa. Anja Snellmanin Parvekejumalat oli kuitenkin joka lauseellaan minulle vastenmielinen. Saattaa herätä kysymys, miksi sitten en jättänyt kirjaa kesken. No tietenkin siksi, että kirja on äänestetty Hesarin 2000-luvun suomalaiset suosikit listan sijalle 78. Ja siksi, että maksoin kirjasta kokonaiset kolme euroa, enkä tietenkään halunnut tunnustaa virheostosta.

Nyt kun tunnustan inhonneeni kirjaa, tuntuu vielä vaikeammalta myöntää, että kirja käsitteli hurjan tärkeää aihetta, maahanmuuttajien elämää ja sopeutumista Suomeen ja suomalaisten asenteita heitä kohtaan. Kirjan päähenkilö Anis F. Muumin on somalityttö, jonka perhe on muuttanut kylmään Suomeen. Anis elää niin normaalia nuoren tytön elämää kuin se on mahdollista kahden hyvin erilaisen kulttuurin ristitulessa. Vapauden kaipuu ja halu olla samanlainen kuin Suomi-tytöt sekä uskonnon ohjaama tiukka, jopa julma kotikasvatus johtavat pahoihin yhteentörmäyksiin. Tarinassa on myös täysin päinvastaista vapaudenkaipuuta. Suomalaissyntyinen Alla-Zahra, joka on aiemmin tunnettu nimellä Alla Pohjola, pakenee liiankin vapaata, rankkkaa ja sekavaa elämäänsä burkhan alle, toisenlaiseen vapauteen. Alla-Zahran pikkusisko Wanda ja Anis tutustuvat ja Wandan kautta Anis pääsee yhä lähemmäs sellaista elämää, josta haaveilee. Hinta on kuitenkin kova.

Kirja käsittelee monipuolisesti erilaisuutta ja sen sietämistä. Sen sanoma oli merkittävä ja monella lailla herättelevä. Koko kirjan hieno, tärkeä ja ajankohtainen viesti hautautui kuitenkin mielessäni valtavat mittasuhteet saaneeseen ärsytykseen. Inhosin kirjan henkilöiden typerää nimeämistä. Aniksen perheen tytöt olivat kaikki mausteita ja pojat haukkoja. Inhosin kirjan töksähtelevää rakennetta, lyhyitä lukuja ja liikaan hienosteluun sortuvia lauseita. Inhosin kirjan päämäärättömyyttä ja sekavuutta. Kirja tuntui koko lukukokemuksen ajan ilkeältä ja pahansuovalta, toisaalta lapselliselta ja hiomattomalta.

Oikein harmittaa mollata kirjaa näin, etenkin kun tiedän teoksen vedonneen moniin. En tiedä onko syy siinä, että minä ja Anja Snellman emme vain sovi yhteen. Ajattelin ottaa selvää asiasta ja palaan vielä tämän vuoden aikana johonkin toiseen Snellmanin teokseen, ehkäpä toiseen listalta löytyvään, Lemmikkikaupan tyttöihin tai sitten Snellmanin (silloin Kaurasen) esikoisromaaniin Sonja O. kävi täällä. Oletteko te pitäneet Snellmanin kirjoista? Olenko yksin tämän ärsyyntymiseni kanssa?

Kirjailija: Anja Snellman
Luettu kirja: Parvekejumalat (2010)
Mistä hankittu: Elisa kirja
Arvostelu: ★

13 kommenttia:

  1. Olen lukenut Sonja O:n (kuten myös Erica Jongin Lennä,uneksi) aikoinaan niiden ilmestyessään. Ne olivat todella tärkeitä kirjoja silloin, naisen seksuaalista vapautta naisen kuvaamana. Nykymaailmassa ne eivät tunnu kovin ihmeellisiltä, mutta maailma on niin paljon muuttunut tällä välillä.
    Lemmikkikaupan tytöt luin joitain vuosia sitten ja tuli sama tunne, kuin Puhdistusta lukiessani: Tämä ei oikeastaan ole sellainen kirja, jonka haluaisin lukea, mutta on niin tärkeä aihe ja hyvin kirjoitettu, että lukusuorituksesta ei tullut puuduttava pakkopulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh luin viime vuonna tuon Lennä, uneksi. Eipä ollut sekään minun kirjani. Ehkäpä luen tuon Lemmikkikaupan tytöt, sillä on ainakin kiinnostava nimi.

      Poista
  2. Jaan tunteesi tämän kirjan suhteen. Arviosi kolahtaa kyllä minulle. Ja hei, jätin kesken. Samoin olen jättänyt kesken muutaman muun Anja Snellmanin kirjan, Lemmikkieläinkaupan ja jonkun muun. Sonja O:sta on kauan, mutta se on ainoa josta olen tähän mennessä pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, ehkä se Sonja O. olisi kokeilemisen arvoinen!

      Poista
  3. Minä taasen pidin Parvekejumalista, vaikka tietyin varauksin. Kieli oli ajoittain ärsyttävää, jopa huonoa mutta sitten toisinaan ihan lyyristäkin ja kaunista. Eli melko epätasainen ja repalinen romaani jotenkin. Silti se minulle lukukokemuksena niin sanotusti plussan puolelle ollen niin eräs suosikkini lukemistani Snellmanin romaaneista. Lemmikaupan tytöistä en pitänyt enkä Safari clubista (vai mikä se nyt olikaan). Muita en vissiin sitten olekaan lukenut. Sonja O kyllä kiinnostaisi.

    Kaikki kirjat eivät aina kolahda, ei sille mitään voi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vaan että löytyy tällaisia kirjoja mistä ei pidä, yleensä on ongelmana se että haluaisi lukea ihan kaikki maailman kirjat ;)

      Poista
  4. Tätä Anja Snellmannia en ole lukenut.
    Monta muuta Anja Snellmanin kirjaa olen kylläkin lukenut, ja pitänytkin niistä.
    Kiitos postauksesta Marile! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili Mummo! Ehkäpä tosiaan annan Snellmanille uuden mahdollisuuden.

      Poista
  5. Komppaan Leenaa: et ole mielipiteesi kanssa yksin. :) Minäkin inhosin Parvekejumalia (luin tämän ennen blogia, enkä ole tästä siis ikinä kirjoittanut), syy oli sama kuin sinullakin, superärsyttävät nimet, ja kieli, joka tuntui paikoin todella hienolta, mutta paikoin jotenkin teennäiseltä ja kikkailevalta. Aihe on tosiaan todella tärkeä, ja siksi kirjan inhoaminen tuntuikin jotenkin luopiomaiselta. :)

    Olen lukenut Snellmanilta monta kirjaa. Jotkut ovat vakuuttanut todella (Pelon maantiede, Sonja O. kävi täällä), jotkut tuntuneet lukiessa pliisuilta, mutta jälkikäteen paljon paremmilta (Lyhytsiipiset) ja jotkut ärsyttäneet ihan hulluna, kuten tämä Parvekejumalat. Vasta Pääoma räjäytti potin. Se on yksi hienoimpia viime vuosina lukemiani kotimaisia, ja sen luettuani aloin ymmärtää Snellmania ihan eri tavalla. Yöpöydälläni on tälläkin hetkellä yksi kirjailijan vanhempi teos, sillä hyvin ristiriitaisista kokemuksista huolimatta haluan kuitenkin lukea häneltä kaiken. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Kyllä minunkin täytyy siis lukea Snellmania lisää. Ihan jo sen vuoksi uskallan yrittää, että tuskinpa ärsytys voi enää nousta yhtään suuremmaksi ;)

      Poista
  6. Olen kerran lainannut tämän, mutta jäi jopa aloittamatta ajanpuutteen vuoksi. Olen kuitenkin edelleen, arviostasi huolimatta, kiinnostunut, sillä aihe kiinnostaa minua. No, jos jää kesken niin tiedänpähän, etten ole ainut, jolle ei maistunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on kiinnostava, harmi että ärsytys nousi niin kovaksi, että kaikki kirjan ansiot unohtuivat.

      Poista
  7. Sonja O. kävi täällä toimi aikoinaan, en todellakaan tiedä, miltä se tuntuisi tänään. Mutta, mutta tuon lisäksi pitäisi lukea Saision Elämänmeno. Kävin itse lukion Kalliossa, joten minulla on tuntumaa seutuun. Tosin Saisio kirjoittaa aiemmasta ajasta. Sen sijaan Kaurasen / Snellmanin tuotannon laatu vaihtelee. Joistakin on tarpeen tietää taustaa.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!