Vartijat taitaa olla ainoa sarjakuva, joka on päässyt 1001 kirjaa -listalle. Se jo osoittaa teoksen merkittävyyttä, mutta enpä olisi silti uskonut, miten mahtavaan teokseen pääsin tutustumaan. Alan Mooren kirjoittama ja Dave Gibbonsin kuvittama 400-sivuinen sarjakuvajärkäle ei ole mikä tahansa supersankarihurvittelu vaan synkkä ja edelleen jopa hirvittävän ajankohtainen kuvaus kylmästä sodasta ja kolmannen maailmansodan uhasta.
Kaltaiselleni lukijalle, jonka kokemukset sarjakuvista rajoittuvat lähinnä Asterixiin ja Lassiin ja Leeviin, Vartijat avasi aivan uuden maailman. Sarjakuvaromaanin lukeminen oli virkistävä kokemus. Aluksi tarinaan oli vähän vaikeaa päästä sisälle, sillä hahmoja ja maailmaa pohjustettiin huolellisesti, mutta jo 50 sivun jälkeen olin tiukasti tarinan imussa. Kertomus sijoittuu 1900-lukuun ja sisältää paljon maailman poliittista historiaa, osittain oikeaa, osittain vaihtoehtoista. Sankareita on jo kahdessa sukupolvessa, osa on lopettanut ja osa jatkaa toimintaansa.Vartijoiden sankareilla ei ole (Tohtori Manhattania lukuun ottamatta) yliluonnollisia voimia vaan he ovat yhteiskunnan hyväksi toimivia naamiosankareita.
Sarjakuvamuotoinen romaani antaa mielikuvitukselle vähemmän liikkumatilaa kuin tavallinen romaani, mutta sillä on etunaan visuaaliset tehokeinot. Vartijoissa visuaalinen maailma on synkkä, runsas ja mielikuvituksellinen. Lisäksi jokaisen luvun lopussa on muutaman sivun tekstiosuus, jossa jotakin tarinan osa-aluetta avataan mm. kirjalainauksien, lehtileikkeiden ja kirjeiden muodossa. Toisin kuin pelkäsin, Vartijat ei juurikaan sisällä toimintaa ja tappelua. Sen jännite kumpuaa kiehtovista hahmoista ja näiden historiasta sekä ennen kaikkea yhteiskunnallisuudesta. Neuvostoliitto on hyökkäämässä Afganistaniin, maailma on suuressa vaarassa lipsua kolmanteen maailmansotaan ja sodan uhka on kaikkialla. Tuomiopäivän kello tikittää ja lähestyy vääjäämättä keskiyötä.
On mahdotonta avata tarinaa siten, ettei paljasta liikaa juonesta. Yllätyin kuitenkin käsittämättömän positiivisesti. Vartijat ei ollut ainoastaan hieno sarjakuva, se oli myös upea romaani. Sen ajankohtaisuus karmaisi ja se sisälsi niin hienoja oivalluksia, että toivoisin kaikkien löytävän tämän sarjakuvan pariin. Ennakkoluulot tosiaan kannattaa heittää romukoppaan, sarjakuva voi näemmä olla paljon muutakin kuin viihdyttävää hassuttelua tai toimintaryminää.
Kirjailija: Alan Moore & Dave Gibbons
Luettu kirja: Vartijat (suom. Jouko Ruokosenmäki)
Alkuperäinen kirja: Watchmen (1986)
Sivumäärä: 416
Kustantaja: Egmont
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★★
Paitsi että kirja on mainio, niin oli kiinnostava lukea että toimiiko tämä kirja sellaiseen lukijaan joka ei ole aiemmin supersankarisarjoja lukenut, kun lajityypin dekonstruktio on kuitenkin iso osa kirjaa...näköjään toimi :)
VastaaPoistaPakko myöntää että pelkäsin aika lailla etukäteen... Onneksi tämä olikin upea, älykäs ja syvällinen, eikä mikään toimintarymistely.
PoistaMinulle on jäänyt vahvimpana mieleen se keltainen hymynaama, joka aivan alussa tippuu vissiin rakennuksesta maahan ja sama hymiö on läsnä myös pitkin tarinaa. Mitään syväanalyysia en aiheesta ole tehnyt, mutta jonkinlaista symboliikkaahan siitäkin löytyy :)
VastaaPoistaTotta, se jäi hyvin mieleen. Saisi varmaan jos jonkinnäköistä analyysia tämän teoksen yksityiskohdista, jos haluaisi :)
Poista