Sata maailmanhistorian parasta bändiä, osa 2 (sijat 90. - 81.)

Musiikki on kaunista. Provinssi 2016, kuva on omani, ilotulitteet Nightwishin.

Kesäkuussa julkaisin  ensimmäisen osan juttusarjasta, jossa esittelen sata lempibändiäni. Nyt sen pidemmittä puheitta vuoroon pääsevät seuraavan kymmenen yhtyettä, tässä siis sijat 90. - 81. On tämä hauskaa touhua! Haastan kaikki muutkin mukaan musiikkisuosikkien esittelyyn.


90. Rancid

Kuva

Rancidilta en kuuntele kovin paljoa muita kappaleita kuin Time Bombia ja Ruby Sohoa. Joillekin bändeille riittää näemmä kaksi superhyvää hyvänmielenbiisiä. Keskellä talveakin tekee mieli lähteä tukka auki ja ilman sukkia ja kenkiä ulos jammailemaan.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1991-
Paras albumi: And Out Come the Wolves (1995)
Poiminta tuotannosta: Time Bomb

89. Robbie Williams

Kuva

Kappas, poppia kaiken raskaan keskellä! En ole ikinä kuunnellut Take That -bändiä, olen siihen vähän liian nuori. Sen sijaan altistuin lapsena soolouraa tekevään Robbie Williamsiin siinä määrin, että hänen musiikistaan on muodostunut tärkeä osa elämääni. Angels taitaa olla kautta aikojen eniten pianolla soittamani biisi (sori perhe!) ja Feelin musiikkivideo on syöpynyt ikuisiksi ajoiksi verkkokalvoilleni. Tykkään Robbien äänestä ja siitä, että hänen biiseissään on usein joku juju, joka aukeaa vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen.

Maa: Iso-Britannia
Vuodet: 1990
Paras albumi: Life Thru a Lens (1997)
Poiminta tuotannosta: Angels

88. Miljoonasade

Kuva

506 ikkunaa oli jo lapsena mielestäni ihana, tosin ihan koko biisin sisältö ei silloin auennut minulle, mikä lienee ihan hyvä. Sisäinen runotyttöni rakastaa tällaista herkkää, älykästä musiikkia, jossa on panostettu sekä sanoihin että tarttuviin sävelkulkuihin. Heikki Salo on suomimusiikin symppiksiä ja bändi saa erityismaininnan siitä, että on onnistunnut uudessa levyssään säilyttämään bändin hengen loistavasti. Kannattaa kokeilla, etenkin Sähköinen Rouva Maa eli albumin nimikappale on hieno.

Maa: Suomi
Vuodet: 1986-2010 ja 2014-
Paras albumi: Lelukaupan häät (1992)
Poiminta tuotannosta: 506 ikkunaa


87. Bomfunk Mc's

Kuva

Bomfunk Mc's soi kaikkialla, kun olin yläasteikäinen. Bomfunk Mc's:tä tulee mieleen Power mover -tanssitapahtuma, Freestylerin ikimuistoinen musiikkivideo, jonka näki suunnilleen aina kun avasi television sekä Kärtsy Hatakan ääni Sky's the Limit biisissä (joka muuten johti Waltari-rakkauteen, mutta siitä lisää myöhemmmin). Kuuntelen yhtyettä edelleen silloin tällöin, sillä nostalgia-arvon lisäksi ihan oikeasti pidän bändin musiikista. Vielä pitää mainita se, että bändi on tietääkseni ainoa suomalaisyhtye, joka on saanut biisejänsä Les Millsin bodypump-ohjelmiin, tämä on minusta saavutus jos mikä!

Bomfunk Mc's:n yhteydessä pitää kehua tietenkin myös Jaakko Salovaaraa, jonka JS16:n Stomp To My Beat on yksi lempibiiseistäni ja joka tuotti Bomfunk Mc's:n ohella myös Daruden (naapurikylän poika!) musiikkia. Mikä lahja Suomen musiikkielämälle!

Maa: Suomi
Vuodet:  1997-2005
Paras albumi: In Stereo (1999)
Poiminta tuotannosta: Sky's the Limit
 
86. Tiësto

Kaiken rockin, punkin ja thrashin ohella sydämessäni on melkoisen iso alue omistettu trancelle. Yksi trancen huippunimistä on Tiësto, jota olen kuunnellut "ihan aina". Nykyisin Tiëston tuotanto taitaa olla vähemmän trancea ja enemmän valtavirran EDM:ia, mutta onneksi Tiëston vanhassa tuotannossa on tuntitolkulla loistavaa kuunneltavaa.

Maa: Alankomaat
Vuodet: 1983-
Paras albumi: In My Memory (2001)
Poiminta tuotannosta: Elements of Life

85. Hanoi Rocks

Kuva

Hanoi todellakin Rocks! Ensimmäisen aallon aikana en ollut vielä syntynytkään, mutta 2000-luvun alussa tutustuin bändin musiikkiin ja aluksi en edes tajunnut, että bändi on suomalainen. Se on eräänlainen meriitti sekin, heh. Hanoi Rocks on elämää suurempi bändi, jonka jäsenet ovat melkoisia kulttihahmoja. Kuitenkin bändi on ennen kaikkea tehnyt ihan uskomattoman hyvää musiikkia, joka on tehnytkin yhtyeestä yhden kaikkien aikojen menestyneimmän suomalaisbändin.

Maa: Suomi
Vuodet: 1979-1985 ja 2001-2009
Paras albumi: Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks (1981)
Poiminta tuotannosta:  Tragedy

84. Avenged sevenfold

Kuva

Avengend sevenfold on soinut levylautasellani paljonkin. Bändi on kuitenkin erittäin hyvä esimerkki siitä, että jos laulajan äänessä ei ole sellaista särmää, joka olisi mieleeni, en ole totaalisen rakastunut bändiin. Yhtye tekee kuitenkin juuri sellaista perusvarmaa metallimusiikkia, josta on todella helppo pitää. Avenged Sevenfold on sellaista arkimusiikkia, joka ei herätä erityisiä intohimoja, mutta joka osaksi juuri siitä syystä sopii niin hyvin taustalle soimaan.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1999-
Paras albumi: Nightmare (2010)
Poiminta tuotannosta: Nightmare

83. Enya

Enya

 Enyaa olen kuunnellut nuorena paljonkin ja edelleen, jos kaipaan jotakin absoluuttisen rauhoittavaa (totta puhuakseni useimmiten rauhoitun parhaiten kuuntelemalla mahdollisimman raskasta musiikkia), laitan Enyan soimaan. Enyan kappaleita olen soitellut paljon pianollakin ja artistista tulee aina mieleen ajat, kun vielä asuin lapsuudenkodissani. Mukavia mielleyhtymiä ja taitava artisti. Enyassa kiehtoo myös hänen persoonansa, sillä naisen on kerrottu olevan melkoinen erakko.

Maa: Irlanti
Vuodet: 1986-
Paras albumi: A Day Without Rain (2000)
Poiminta tuotannosta: My My! Time Flies!

82. Dropkick Murphys

Kuva

Kelttipunk-yhtyeistä minulle rakkain on eräs toinen bändi, jonka esittelen juttusarjassa myöhemmin.  Dropkick Murphys on kuitenkin myös erittäin mainiota menomusiikkia, jota ei pysty kuuntelemaan otsanahka kurtussa.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1996-
Paras albumi: The Warrior's Code (2005)
Poiminta tuotannosta: I'm Shipping Up to Boston

81. Mokoma

Kuva Provinssin keikalta 2016.

Mokoma löytyisi listaltani ylempää, mikäli olisin tehnyt tämän listauksen Provinssin jälkeen. Olen ennenkin nähnyt bändin livenä, mutta en ole ihan hirveästi innostunut. Provinssissa bändi soitti kuitenkin koko Kuoleman laulukunnaat läpi alusta loppuun ja se oli niin vakuuttavaa kuultavaa, että aloin fanittaa bändiä huomattavasti enemmän. Keikalla oli ihan uskomaton meno ja käsinkosketeltava energia. Mokomalla on myös Suomi-rockin parhaita lyriikoita, joka jo pelkästään saa minunkaltaiseni runotytön voitettua puolelleen.

Maa: Suomi
Vuodet: 1996-
Paras albumi: Kuoleman laulukunnaat (2006)
Poiminta tuotannosta: Kuu Saa Valtansa Auringolta

No, mites tämä toinen osa, löytyykö suosikkeja, inhokkeja tai ihmetyksen kohteita?