Olen tunnustautunut monesti Enni Mustosen (Kirsti Mannisen) Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan faniksi. Tämän uusimman kirjan kanssa tiesin aika pitkälti mitä odottaa, sillä kuuntelin kirjamessulla Mannisen haastattelun ja hän kertoi, että seuraavassa työn alla olevassa kirjassa kertoja vaihtuu Idasta tämän tyttäreen Kirstiin ja että kirjassa tullaan käymään myös ulkomailla, Pariisissa.
Ruokarouvan tytär oli taattua laatua, mutta jotenkin kertojan vaihdos jäi kuitenkin hiukan harmittamaan. Kirjasarjan luonne vaihtui syrjästä katsomisesta aktiiviseksi tekemiseksi. Kirsti on nimittäin menevä, itsevarma ja hyvin osallistuva nuori nainen, jolle tapahtuu paljon asioita hänen oman aktiivisuutensa vuoksi. Suuri osa teoksesta kierrellään ympäri Suomea Karjala-Seuran näytelmäkiertueen mukana ja lopulta Kirsti tosiaan pääsee Pariisiin asti.
1920-luvun kuvaus oli totta kai ihastuttavaa ja Mustosen kerronta on mukaansatempaavaa ja historiaa elävoittävää. Jotenkin minusta kuitenkin tuntui, että luin eri kirjasarjaa. Lisäksi alkoi jo huvittaa se, että tietenkin Pariisissakin törmätään kaikkiin sen ajan julkkiksiin jotakin kautta.
Pienestä kyllästymisentunteesta huolimatta kun kirja loppui, minusta tuntui siltä, että seuraavan osan odottaminen on liian tuskaista. Haluan heti tietää lisää Kirstin elämästä! Koukkussa siis olen, edelleen.
Enni Mustonen on Kirsti Manninen, Helmet-haasteessa yli siis kohta seiska.
Kirjailija: Enni Mustonen
Kirja: Ruokarouvan tytär (Otava, 2017)
Mistä hankittu: Äidille ostettu lahjaksi ja saatu sittemmin lainaksi
Sivumäärä: 496
Minä jonotan tätä kirjaa kirjastosta. Olen muistaakseni sijalla 114, joten voi olla, että joudun odottamaan vielä tovin! Tunnustaudun Enni Mustonen -faniksi, sillä historialliset romaanit ovat heikkouteni, ja Mustonen osaa kuvata taiten kulloinkin valitsemaansa ajankohtaa. Tämä Syrjästäkatsojan tarinoita ei kuitenkaan ole suosikkini hänen sarjojensa joukosta. Pidin Ruokarouvasta, mutta Emännöitsijä oli mielestäni hieman puuduttava.
VastaaPoistaMinäkin rakastan tuota historiallisuutta! Hovimäki, jota Manninen on myös ollut kirjoittamassa on erityisesti lähellä sydäntäni. Muita Mustosen sarjoja pitäisi lukea myös, erityisesti Järjen ja tunteen tarinoita kiinnostaa.
Poista