keskiviikko 28. elokuuta 2013

Joyce Carol Oates - Black Water


Am I going to die? - like this?

Havaitsin jo Blondin luettuani, että Joyce Carol Oates on rohkea, poikkeuksellinen, kirjailija. Tässä kirjassa, vuonna 1992 julkaistussa pienoisromaanissa nimeltä Black Water Oates osoittaa rohkeuttansa kirjailijana tarttumalla karmivaan aaiheeseen. Hän aloittaa romaaninsa heittämällä vuokra-Toyotan ja kaksi sen matkustajaa kylmään, mustaan veteen ja jättää lukijansa selvittämään, mitä tapahtuu, selviävätkö matkustajat ja etenkin mitä he ajattelevat upotessaan, mahdollisesti hukkuessaan. Hirvittävän ahdistavaa. Ja vielä ahdistavamman teoksesta tekee se, että lukija joutuu itsekin pohtimaan, millaisia ajatuksia omassa päässä liikkuisi vastaavassa tilanteessa. Vähän kuin ne "selvästi vesillä" -radiomainokset - mitä sinun mustasta laatikostasi kuuluisi?

Toyotan matkustajina ovat Senaattori, merkittävä, hieman vanhempi, hieman humalainen, hieman ärtynyt mies sekä hänen matkustajanaan Kelly Kelleher, nuori, kaunis, älykäs ja seikkailunhaluinen nainen. Senaattori ja Kelly ovat tavanneet toisensa ensimmäistä kertaa samana päivänä, itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa, on nimittäin heinäkuun neljäs päivä, keskikesä. He ovat lähteneet yhdessä juhlista, suuntaavat vuokra-autolla kohti lauttaa, mutta mutkaisella tiellä auto ajautuukin jostakin syystä pois tieltä, päätyy tummaan veteen ja alkaa upota  nopeasti. Senaattori pääsee pakenemaan autosta, Kelly ei, ja teos onkin kokoelma Kellyn ajatuksia, muistoja, havaintoja ja ennen kaikkea pelkoa ja ahdistusta.

Vesi on kylmää, mustaa ja läpitunkevaa, ihan niin kuin Joyce Carol Oatesin tekstikin. Hukkumisen pelko on niin primitiivinen tunne, että tällaiseen teemaan paneutuminen osoittaa kirjoittajan rohkeutta.Olin vaikuttunut, mutta enemmän kuitenkin ahdistunut. Taitavaa kerrassaan, mutta en suosittele tätä herkille tai liian voimakkaaseen eläytymiseen kykeneville.


Kirjailija: Joyce Carol Oates
Luettu kirja: Black Water
Alkuperäinen kirja: Black Water
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1992
Sivuja: 154
Mistä hankin: Turun pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: Kotona ja äidin luona lomailemassa 25.-27.8.2013
Arvostelu:  ★★

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista lukea tästä vasta heinäkuussa lukemastani kirjasta jonkun toisen mielipide :) Minä pidin kovasti. Mutta tosiaan ahdistava tämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ahdistun tällaisista ehkä keskimääräistä helpommin, muuten kyllä pidin tästä todella paljon.

      Poista
  2. Oatesilta olen lukenut vasta Haudankaivajan tyttären, mutta se kyllä vakuutti. Black Water kuulostaa hienolta. Lisää Oatesia tulen lukemaan, jahka saan aikaiseksi. =D Välillä tuntuu, että maailmassa on liikaa kiinnostavia kirjailijoita... =D

    VastaaPoista
  3. Komppaan Ireneä! Haudankaivajan tytär sai Oates-kiinnostukseni heräämään toden teolla. Vahva kirjailija!

    VastaaPoista
  4. Luin tämän joskus vuosia sitten, mutta muistan sen ahdistavan tunteen yhä. Hieno kuva sopii tunnelmaan!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!