perjantai 31. tammikuuta 2014

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta


Pasi Ilmari Jääskeläinen vaikuttaa olevan eräänlainen kirjabloggaajien lempilapsi. Googlatkaapa vaikka hänen nimensä tai mikä tahansa hänen kirjoistaan ja saatte pitkän listan linkkejä kirjablogeihin. Enpä minäkään olisi kuullut kirjailijasta, jos en olisi sotkeutunut syvälle blogimaailmaan. Lumikko ja yhdeksän muuta on arvosteltu ja kehuttu niin monessa kirjablogissa, että totta kai minäkin halusin lukea sen. Ja onhan se 2000-luvun suomalaiset suosikit -listalla sijalla 55. Maaginen realismi (tai no, Murakami) on sydäntäni lähellä ja siispä avasin kirjan varsin innoissani.

Ensimmäiset 150 sivua olin hieman ärsyyntynyt ja mietin, että tämäkö nyt on se paljon hehkutettu kirja. Jokseenkin lapsellinen, sekavahko ja kummallinen opus. Mutta sitten Jääskeläinen alkoi iskeä tiskiin sellaista tekstiä, että silmäni pyöristyivät ja suuni taipui hymyyn. Kuten nyt vaikka:

"Hetken ajan Ella Milana halusi olla sellainen ihminen, jolla on tapana pyydystää lumihiutaleita kielellään. Parin minuutin ajan hän harkitsikin vakavasti ainakin yhden lumihiutaleen pyydystämistä, ihan vain, jotta saisi tietää, miltä moinen spontaani ele tuntui. Sitten hän totesi, että oli asiaa miettimällä jo kadottanut mahdollisuuden spontaanisuuteen. Lumihiutaleet saivat sataa rauhassa maahan asti." s. 164

tai

"Ella ei ollut koskaan uskonut joulupukkiin, pääsiäispupuun tai jumalaan; hän oli saanut voimaa uskostaan kaiken ikuiseen tallentumiseen". s. 257

Lumikko ja yhdeksän muuta on erikoinen aikuisten satu kirjallisuudesta, kirjailijoista ja inspiraation lähteistä. Tietynlainen lapsellisuuden tuntu häiritsi minua kirjan loppuun saakka ja luulen sen johtuvan hahmojoen nimistä ja etenkin Lumikon Otuksela-hahmojen nimistä, jotka toki olivatkin lastenkirjojen hahmoja. Sen sijaan turkulaisena arvostin kovasti Aura Jokinen -nimeä! En siis pitänyt kirjasta niin paljon, kun monet muut ovat pitäneet, mutta olihan tämä nyt todella hieno ja hyvin poikkeuksellinen teos. Jääskeläinen hallitsee sanansa ja juonenkehittelyn ja aion lukea hänen kirjojaan lisääkin.

Kirjalija: Pasi Ilmari Jääskeläinen
Kirja: Lumikko ja yhdeksän muuta
Julkaisuvuosi: 2006
Sivuja: 322
Mistä hankittu: Turun pääkirjasto
Missä ja milloin luettu: 29. - 31.1.2014 junassa ja kämpillä
Arvostelu: ★★★


7 kommenttia:

  1. Luin kirjan syksyllä enkä muista näitä lainauksiasi ollenkaan. :) Pitäisi varmaan lukea tämä uudestaan, sillä kotihyllyssä odottelee korkkaamaton Lumikko. Ostin se omaksi kovakantisena sen jälkeen, kun olin lukenut kirjaston kirjana. Olin *niiiin* hyvä. :) Minulle ei jäänyt lapsellista vaikutelmaa, olin vain aivan täysin ihastunut. Postauskin oli sitten mitä sattuu, mutta ehkä uusintakierros saisi aikaan hieman vähemmän tunnerikkaan bloggauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minullakin on postaus mitä sattuu, kun kirjoitin sen istuttuani ensin 8 tuntia töissä ja sitten vielä yli neljä tuntia junassa ;)

      Poista
  2. Onpa kiva lukea toisenkinlainen näkemys tästä, kuin pelkkä hehkutus. Lumikko on yksi kirjoista, jotka otin kolme kuukautta sitten kotoa mukaani, kun piti valita putkiremppaevakkokirjat. En ole silti kuitenkaan vielä lukenut. Kiitti muistutuksesta, innostuin nyt jopa enemmän kuin aiemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, kun sitä alkaa jo epäillä makuaan silloin, jos ei olekaan valtavan innostunut näistä "kaikki tykkää" kirjoista! Lue ihmeessä Lumikko pian, joka tapauksessa se on todellakin lukemisen arvoinen.

      Poista
  3. Minä luin tämän ja pidin, mutta jotain häiritsevääkin kirjassa oli. Pidin siitä, miten erilainen ja vahva kirja on. Paikoitellen suorastaan kuvotti! Mutta ei kirja täydelliseksi yltänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan tämä on kyllä todella vahva ja erilainen kuin mikään aiemmin lukemani kirja. Kuvotusta minäkin toisinaan tunsin ja kirjassa oli toisinaan omituinen ja todella hieno uhkaava tunnelma.

      Poista
  4. Sain juuri Lumikon luettua. Aivan loistava, kuten Jääskeläiseltä sopii odottaakin! =)

    Jääskeläisestä ja Haruki Murakamista on sanottu, että he muistuttavat toisiaan. Pakko siis varmaan vihdoin ja viimein tutustua tuohon ylistettyyn japanilaiseen.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!