keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Raymond Radiguet: Paholainen ruumiissa

Heippa! Ennen kuin menen asiaan, yksi kysymys. Olen arponut tässä, pitäisikö perustaa blogille facebook-sivut. Mielessäni on usein pikkujuttuja, jotka ovat liian pieniä blogiin, mutta jotka kuitenkin haluaisin jakaa ja arvelisin facebookin toimivan hyvin tällaisissa tapauksissa. Ja blogin facebooksivujen kautta voisi kommunikoida mukavammin myös muiden blogien facebook-sivujen kanssa. Mitä mieltä te yleisesti olette kirjablogin facebook-sivuista? Tuovatko ne uutta sisältöä, ovatko ne turhia vai seuraatteko kenties blogien elämää juuri facebookin kautta? Olisi kiva jos klikkailisitte tuohon viereiseen kysymykseen vastauksenne. Eli facebook-sivut blogille; uhka vai mahdollisuus?

Kaunis kirja, ruma kansi.

Sitten siihen lupailemaani asiaan. Luinpahan nimittäin pienen ja kauniin kirjan. Päädyin lukemaan Radiguetin Paholainen ruumiissa, kun joku oli Goodreadsin 1001-kirjaa -keskusteluissa maininnut, että kirja on lyhyt ja helppolukuinen. Ihan pätevä lukumotiivi, kyllä vain. En tiennyt kirjasta yhtään mitään, en lukenut edes takakansitekstiä ennen lukupuuhaan ryhtymistä.

Jos olisin tiennyt, mistä kirja kertoo, olisi se jo aiemminkin mainitsemani sisäinen kukkahattutätini varmasti herännyt ja sanonut, että ei, en tule tykkäämään tästä kirjasta yhtään. Kirjan päähenkilö on 16-vuotias lukiolaispoika, joka aloittaa rakkaussuhteen naimisissa olevan 19-vuotiaan tytön kanssa. Tytön aviomies on sodassa, joka tekee tilanteesta vielä monimutkaisemman ja moraalittomamman. Juuri tähän kukkis sisälläni olisi huutanut "ei taas tällaisia pettämistarinoita, en jaksa!". Olihan se toki kirjan kantava, tai lähestulkoon ainoa, teema. Silti kirjassa oli jotakin valtavan kaunista, koskettavaa ja herkkääkin. Kirjasta hehkui se tietynlainen ranskalaisuus, joka pahimmillaan voi olla kökköä ja tekotaiteellista, mutta parhaimmillaan, kuten tässä, poikkeuksellista, aistillista ja nautittavaa. Tiedättehän mitä tarkoitan? Runollinen, toisinaan kiihkeäkin rytmi, eräänlainen utuisuus ja ristiriitaisesti epätodelliseen tunteeseen kiedottu voimakas ja raadollinen realismi, siltä se tuntuu.

Kauneuden lisäksi kirjassa oli hienoa myös sen pohtiva ote. Poika tiesi tekevänsä väärin, hän tunnusti avoimesti kateutensa, mustasukkaisuutensa ja katkeruutensa niin kuin rakkautensa ja himonsakin. Kirja tavoittikin tavallista paremmin jotakin voimakkaan inhimillistä. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu suorastaan hämmästyttävältä, että pidin tästä kirjasta, niin kaukana se oli omasta maailmastani ja sellaisesta kirjallisuudesta, josta yleensä pidän. Ihan neljään tähteen kirja ei päässyt, mutta jostakin syystä Paholainen ruumiissa vangitsi minut poikkeuksellisesti tunnelmallaan ja kauniilla kielellään ja etenkin hurmaavalla ranskalaisuudellaan.

Kirja onkin oivallinen osallistuja myös Annamin Vive la France -haasteeseen.

Kirjailija: Raymond Radiguet
Luettu kirja: Paholainen ruumiissa (suom. Helena Anhava)
Alkuperäinen kirja: Le Diable au Corps
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1923
Sivumäärä: 159
Arvostelu:★★★

6 kommenttia:

  1. Olen tämän kanssa joku vuosi sitten lukenut, ihan kauheatsi en muista paitsi positiivisen mielikuvan (ja periranskalaisuuden).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päällimmäisenä tästä jäikin mieleen tunnelma, eikä niinkään tapahtumat, ihan hyvä juttu sinänsä.

      Poista
  2. Tämähän kuulostaa kiinnostavalta. Laitan kirjan muistiin, sillä ehkäpä minäkin voisin lukea sen Ranska-haasteeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla! Tämä on ainakin hyvin nopeasti luettu, jos ei satukaan iskemään ;)

      Poista
  3. Olen joskus tämän lukenut, mutta täytyy tunnustaa, että en muista tästä enää oikein mitään. Teoksen nimi on kiinnostava. Siksi varmaan tämän joskus luinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan nimi on jännä ja sopii hyvin kirjaan.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!