sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (osat 1-3)

Tulinpa tuossa lukaisseeksi kokonaisen trilogian tammikuun aikana. Kolme olomuodoltaan kevyttä ja nopealukuista kirjaa, joiden sisältö oli kuitenkin painavampaa kuin lyijy. Ahmin yhden, hain heti kirjastosta toisen ja lopulta kolmannenkin. Nyt olo on kummallinen, tyhjä, järkyttynyt ja haikea. Sangen erikoista, että tunnen näin, sillä en kokenut erityisemmin edes pitäväni näistä kirjoista. Gardell kertoi tarinan, joka piti tulla kerrotuksi. Tarinan, tai oikeammin toden, joka jokaisen lauseen myötä pureutui syvemmälle sydämeen ja järkytti syvästi.
Kuvat: Adlibris
Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia (oikeammin kolmeosainen romaani) on shokeeraava kuvaus 1980-luvulta, siitä millaista oli homoseksuaalien elämä tuon ajan Ruotsissa. Nykyisin Ruotsi vaikuttaa sen verran liberaalilta, että on vaikea uskoa, että myös länsinaapurissamme on vallinneet kirjan kuvaamat asenteet vielä noinkin vähän aikaa sitten. Homojen elämä on piilottelua, salailua, häpeilyä ja salamyhkäisyyttä. Leimautuminen hirvittää ja siksi lääkärillä käymistäkin on parempi välttää, vaikka olisikin vieraalla ja hirvittävällä tavalla sairas.
Nuoret miehet elävät ja rakastuvat. He sairastuvat ja kuolevat, yhä nuorina, elämänsä alussa, usein hylättyinä. "Homoruton" runtelemat luurangoiksi kuihtuneet nuorukaiset makaavat sairaalasängyissään ja, kun heidän poskelleen vierähtää kyynel, muistuttaa hoitaja, että kyyneleitä ei tule pyyhkiä paljain käsin, ties vaikka aids tarttuu. Viattomuus kääntyy syyllisyydeksi, media leimaa taudinkantajat murhaajiksi ja lehtiartikkeleissa huudetaan, miten luonto kostaa poikkeavan käytöksen. Hirveintä on se, että tämä kaikki on oikeasti tapahtnut. Hirveää, sydäntäraastavaa ja epäoikeudenmukaisuudessaan lannistavaa.

Ensimmäisen osa on rakkaus, toinen sairaus ja kolmas kuolema, näin etenee romaanisarja ja sen hahmojen kohtalo. Kaikki kolme elementtiä ovat kuitenkin läsnä jo ensimmäisessä osassa uhkaavana ja vääjäämättä lähestyvänä. Ilman rakkautta kaikki tuntuisi vielä hirveämmältä, mutta toisaalta rakkaus levittää kuolemaa. Kaikki ei ole pelkkää surua ja tuskaa, huumori kukkii loppuun asti, itseironia ja mustat vitsit toimivat selviytymiskeinona. Ristiriitaisuus on voimakasta ja tunnelma on vahva. Päähenkilöt ovat kaikki inhimillisiä, erilaisia ja heillä on hyvin erilaiset taustat. Sairaus, joka tulee synkkänä muurina ja vie mukanaan nuoria miehiä, yhdistää heitä kauhealla tavalla.


Kirjojen sanoma on tärkeä, niiden kertoma tarina on koskettava, hirvittävä ja totta. Mutta miksi sitten en kuitenkaan oikein pitänyt kirjoista? Tärkeimpänä syynä pidän kirjojen kieltä. Se töksähteli, kuulosti ruotsilta (se nyt ei ole Gardellin vika) ja toisteli liikaa. Näillä aineksilla olisi voinut saada aikaan vielä jotakin paljon voimakkaampaa. Yksinkertaisesti Gardellin tapa kirjoittaa ei miellyttänyt minua. Silti ahmin kirjat, vaikutuin ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että on upeaa että nämä kirjat on kirjoitettu, julkaistu ja otettu vastaan innolla. Kirjoista on tehty myös hyvin suosittu tv-sarja ja sen verran tarina jäi kolkuttelemaan takaraivooni, että haluan ehdottomasti nähdä sen. Suosittelen myös kirjojen lukemista kaikille, nämä tarinan kuvaavat ihmiset ansaitsevat tulla muistetuiksi, nyt ja aina.

Osallistun kirjoilla Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen (piste Ruotsille)


Kirjailija: Jonas Gardell
Luettu kirja: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin osat 1-3 (suom. Otto Lappalainen)
Kustantaja: Johnny Kniga
Alkuperäinen kirja: Torka aldrig tårar utan handskar 1-3 (2012-2013)
Sivumäärä: 294 + 300 + 304
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★

12 kommenttia:

  1. TV-sarja on hyvin toteutettu. Ruotsalaiset osaavat yleisemmin sen, mikä Suomessa tökkii: henkilöohjaus ja luonteva puhe. Niin tässäkin, oikeat tyypit rooleissa ja uskottava dialogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kumma miten ruotsalaiset taitavat tuon tv:n ja elokuvien tuottamisen niin paljon paremmin kuin suomalaiset. Kuulostaa hyvältä, täytyy selvitellä mistä sarjan saisi katsottua.

      Poista
  2. Minä vaikutuin näistä kaikista syvästi ja pysyvästi. Televisiosarjaa olen katsonut kaksi ensimmäistä osaa. Koko sarja muutti jollakin tavoin elämääni, antoi minulle jälleen uuden näkökannan maailmaan. Kieliongelmat jäivät taka-alalle. Kyseinen ongelma ei ole ainoastaan tässä trilogiassa, vaan myös ainakin Gardellin Koomikon synnyssä, jolla on sama suomentaja. Onkohan tämä suomentajan huolimattomuutta, vaiko mitä sitten. Toisto ei minua haitannut, mutta toisaalta en lukenut kaikkia kirjoja peräkkäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jäin miettimään, että haluaisin lukea nyt vaikkapa ensimmäisen osan ruotsiksi. Josko siitä selviäisi, onko vika kääntäjässä vai itse kielessä (tai minun kriittisyydessäni). Mahtaavaa, että sarja on toiminut sinulle niin voimakkaasti!

      Poista
  3. Tv-sarjaa minäkin suosittelen, oli todella hyvä, aito ja koskettava. Ja noudatti aika tarkasti kirjoja. Minä pidin kirjoissa niiden tarinasta ja tärkeydestä, mutta muistaakseni muutaman kerran vähän tuohduin kieleen. Tosi vähän kuitenkin, se tuntui jäävän taka-alalle.

    Ja huh, tyhjä tunne näistä kirjoista jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä ehdottomasti nähdä tv-sarja!!

      Poista
  4. Tämä trilogia on ehdottomasti lukulistallani. Olen luonut näille kirjoille ihan kamalat odotukset, nyt on hyvä lähteä vähän maltillisemmin trilogian pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varma, että lukukokemus on antoisa (vaikkakin rankka), minullekin se oli vaikka ei mikään napakymppi ollutkaan.

      Poista
  5. Itsekin pidin televisiosarjasta kovasti. Hyvin vaikuttava kokemus. Saa nähdä, uskallanko tarttua näihin kirjoina, jos kieli tökkii kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kuitenkin kokeilla, monilla ei ole ollut mitään ongelmia kielen kanssa :)

      Poista
  6. Niin monta kertaa olen ollut aikeissa lukea tämän trilogian... Aina on jotakin muuta mennyt edelle.
    jos kieli tökkii, lukukokemuksesta saattaa tull ikävä, se on niin totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä olivat todella nopealukuisia raskaista aiheistaan huolimatta. On aina sääli, jos kieli pilaa lukukokemuksen tavalla tai toisella.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!