maanantai 16. helmikuuta 2015

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe


Voitin (ihana yllätys, sillä en ikinä voita mitään paitsi kerran Pepsi-pullosta cd:n, se oli mahtavaa) Anna minun lukea enemmän -blogin kaksivuotissynttärin arpajaisista kirjan ja sain valita listalta mieleiseni. Kiitos vielä Annami! Valinta oli helppo, sillä olen halunnut lukea Greenin Tähtiin kirjoitetun vihreen siitä asti, kun kuulin leffateatterin vessassa teinityttöjen keskustelevan kirjan perusteella tehdystä elokuvasta. Keskustelu oli jotakin sen suuntaista kuin "en oo ikinä itkenyt niin paljon". Lisäksi olen kirjablogeissa törmännyt useampaan kehuvaan tekstiin  kirjasta, joten olihan tämä ilmiö koettava itse.

Yllätyin parista asiasta. Tai oikeastaan vain yhdestä, sillä siitä en oikeastaan yllättynyt, etten vuodattanut yhtään ainoata kyyneltä kirjaa lukiessani. Olen aika tosi herkkis, mutta jostakin syystä fiktiivinen maailma ei saa minua kyyneliin kuin poikkeustapauksissa. Näitä poikkeustapauksia on tähän mennessä tullut todistettavasti kaksi. Rimakauhua ja rakkautta -sarjan se jakso, jossa Rachel kuolee, osui ihan liian lähelle omia kokemuksia sekä Schindlerin lista -elokuvan loppukohtaus, koska siinä nyt vain ei voi ajatella, että tämä on vain fiktiota. Ja voi hyvänen aika sitä kyynelten määrää! Toisaalta on hyvä, etten ole kovin itkupärskeisiin taipuvainen, sillä tämänkin kirjan luin junassa.

Toinen asia, josta yllätyin olikin sitten kunnon yllätys. Kuvittelin lukevani teineille suunnattua itkuista ja teinimäiseen ihanan kamalaan rypemiseen sopivaa tarinaa. Luinkin käsittämättömän sujuvaa, kaunista, terävää, ajankohtaista ja nokkelaa fiktiota. Vau!

Kirja kertoo kahdesta tavallisesta teini-ikäisestä Hazelista ja Augustista. Tavanomaisesta siinä mielessä, että heillä on teinien ajatukset, kiinnostuksenkohteet ja elämänkatsomus. Tavallisuutta taittaa kohti epätavallisuutta syöpä, tekijä joka erottaa teinit pysyvästi ikätovereistaan. Syöpä toisaalta antaa erioikeuksia, läpäistyjä kokeita ja viimeisiä toivomuksia. Se myös aiheuttaa pitkiä katseita, epäluuloa, pelkoa, kipua, erakoitumista ja masennusta. Syöpä eriarvoistaa ja sen kohtuuttomuus tuntuu vielä kohtuuttomammalta, kun se jyllää nuoren ihmisen soluissa. Hazel ja Augustus tapaavat syöpää sairastavien nuorien vertaistukiryhmässä. He huomaavat viihtyvänsä toistensa seurassa, ihastuvat ja rakastuvat. Augustus on melkoinen teiniromaanin hurmuripojan ruumiillistuma, mutta sen olen valmis antamaan anteeksi tälle muuten ansiokkaalle romaanille.

Rakkaustarinaa saartaa joka puolelta syöpä ja syövän myötä nurkan takana jatkuvasti vaaniva kuolema. Nuoria kuolee, syöpiä uusiutuu, pakenee ja uusiutuu taas,  raajoja ja silmiä amputoidaan ja käytetään happipulloja avittamaan heikoksi käyneitä keuhkoja. Kaikki tämä kauhu ja epätoivo on kuitenkin vain toissijaista, kun nuoret rakastavat ja elävät. Hazelin näkökulmasta kertoma tarina on toki koskettava ja itkettäväkin, mutta se on myös kaunis, aito ja raikas. Siinä on älyä, runsaasti intertekstuaalisia viittauksia ja tarkkanäköisiä oivalluksia elämästä ja ihmisten välisistä suhteista. Kerrassaan sujuvaa, nautittavaa ja älykästä kirjallisuutta. Nuorien ihmisten sairaus ja kuolema lienee jonkinlainen tabu, siihen liittyy valtavasti tunnetta ja epämääräistä pelkoa ja onkin hienoa, että Green on onnistunut kirjoittamaan aiheesta näin avoimen, puhtaan ja turhaan sentimentaalisuuteen ja surkutteluun taipumattoman kirjan. Tämä kirja ei siis saanut minua itkemään, vaan hymyilemään, toki kuvainnollisten kyynelten läpi. Kannatti lukea.

Kirjailija: John Green
Alkuperäinen kirja: The Fault in Our Stars (2012)
Luettu kirja: Tähtiin kirjoitettu virhe (suom. Helene Bützow)
Mistä hankittu: Blogiarpajaisvoitto
Sivumäärä: 338
Arvostelu: ★★★★

13 kommenttia:

  1. Minäkään en itkenyt tälle kirjalle, mutta auta armias kun näin elokuvan, niin siitä kyyneltulvasta ei meinannut tulla loppua :D Ja voi ei, se Rimiksen jakso, jossa Rachel kuolee on niin kamala. Viimeksi kun katsottiin sarja läpi, jätettiin ne viimeiset jaksot katsomatta, kun ei vaan kestä sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm nyt alkoi kiinnostaa... Pitää testata, miten minulle käy leffan suhteen :P

      Poista
  2. Jotenkin kauheaa olla eri mieltä tästä koko maailman kanssa, minä kun en pitänyt tästä yhtään. Koko kirja ahdisti minua kauheasti. Pitäisi ehkä lukea uudestaan tämä kirja, ehkä mielipiteeni muuttuisi. Tai sitten ei. Yritän oppia olemaan eri mieltä kuin muut hyvällä omallatunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän Ellen hyvin tuon tunteen, kun ei pidä kirjasta josta "kaikki muut" pitävät. Mutta ymmärrän erittäin hyvin, miksi tämä voi ahdistaa! Ja uskon että jos luet kirjan uudelleen vaikka useamman vuoden kuluttua, voit kokea sen jälleen eri tavalla. Mutta mitään pakkoa siihen ei todellakaan ole, minusta on ainakin kiva olla välillä se vastarannalta huuteleva kiiski ;)

      Poista
  3. Minulla on tämä hyllyssä, mutta vielä lukematta. Elokuvan olen nähnyt ja voi kuinka rakastankaan sitä <3

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että pidit. ♥ Minä vuodatin kyyneliä myös kirjaa lukiessani, mutta elokuvasta on tehty varmasti ihan tarkoituksella vieläkin itkettävämpi. Ei varmaan kukaan elokuvateatterissa ollut kuivin silmin. Viimeinen puoli tuntia kuului vain tasaista nyyhkytystä ympäriltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ai kauhee, millainen ihminen oikein olen kun alkoi naurattaa ajatus nyyhkivästä leffateatterista! Mutta leffakin on tosiaan koettava!

      Poista
  5. "Kuvittelin lukevani teineille suunnattua itkuista ja teinimäiseen ihanan kamalaan rypemiseen sopivaa tarinaa. Luinkin käsittämättömän sujuvaa, kaunista, terävää, ajankohtaista ja nokkelaa fiktiota." Noilla sanoillasi sait minutkin vihdoin ihan oikeasti kiinnostumaan tästä kirjasta, jonka olen ilmeisen syyttä leimannut mielessäni höttöiseksi nuortenkirjaksi. Nyt on sanottava, että tämän haluan sittenkin lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kivaa Sara :) Toivottavast sinäkin koet kirjan samoin kuin minä. Mitään höttöistä tämä ei missään tapauksessa ollut, vaikka minullakin oli tosiaan vähän epäileväiset ennakkoluulot.

      Poista
  6. Kirja kyllä kiinnostaa, mutta minä kuulun siihen sakkiin, joka itkee ja pärskii silmänsä punaisiksi syystä kuin syystä. Kuvauksesi perusteella tämä kirja olisi juuri sellainen, joka itkettäisi ja ahdistaisikin minua paljon. Sen lukeminen kyllä kiinnostaa, mutta ehkä en taida "uskaltaa"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus siis jos kaipaat oikein kunnon rypemistä, tiedät mihin tarttua ;)

      Poista
  7. Do you drink Pepsi or Coca-Cola?
    SUBMIT YOUR ANSWER and you could win a prepaid VISA gift card!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!