maanantai 9. helmikuuta 2015

Veikko Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (äänikirja)

Syksy on näemmä tullut kanssa-asukillenikin. Jonka nimeä en muista. Olen huono emäntä.
No johan on! Vanha ystäväni vuosien (lähes vuosikymmenten, voi hyvää päivää) takaa tuli jälleen tervehtimään minua. Itse Havukka-ahon ajattelija, Pylkkäs-Konstahan se siinä! Käpsäkkäästi ilahdutti päivänä muutamana työmatkaani Kari Pajun kertoilemana.

Havukka-ahon ajattelija oli meillä kotona kirjahyllyssä ja luin sen jo kouluikäisenä. Pidin siitä paljon, mutta taitaa olla turha edes mainita, etten muista siitä mitään yksityiskohtia. Leppoisan pohdiskelevan ja särmikkään päähenkilön toki muistin, jonka vuoksi kirjan lukeminen oli ilahduttava paluu lapsuuden lukukokemukseen. Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (2004) yli viisikymmenttä vuotta myöhemmin kuin hän pohdiskeli Havukka-aholla (1952). Välissä Huovinen on julkaissut myös Konstan Pylkkerön (1961) jota en ole lukenut. Huovinen sekä aloitti, että lopetti uransa Pylkkäs-Konstan seikkailuilla, sillä tämä vuonna 2004 julkaistu kirja jäi vuonna 2009 kuolleen kirjailijan viimeiseksi ja Havukka-ahon ajattelija oli kirjailijan ensimmäinen romaani (sitä ennen häneltä kylläkin julkaistiin novellikokoelma Hirri vuonna 1950).

Konsta Pylkkänenhän on vallan ikääntynyt mies, hiukan jo kalju pilkistää. Aikaa on kulunut miehen aiemmista seikkaluista ja ihminenkin on käynyt jo avaruudessa asti. Vanhempana on miehen hyvä asettua aloilleen, varsinkin kun syksy tekee tuloaan. Talvella pitää olla paikka, jonne iltaisin kallistuu nukkumaan ja jossa on hyvä keitellä muikkusoppaa. Siispä eläkkeelle jäänyt sekatyömies kiertelee kotiseutuaan Kainuuta ja tutkiskelee, josko jostakin torpasta löytyisi huone, jonne mies voisi asettua kortteeraamaan. Meno on vanhanaikaista ja rauhaisaa.

Kyllä on niin, että maailma kaipaisi enemmän tällaista kirjallisuutta. (Ja sivuhuomautuksena mainittakoon, että kyllä on myöskin niin, että Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja taitaa olla Pylkkäs-Konstan serkkupoika). Mihinkään ei ole kiire, ennen oli kaikki paremmin. Mitä yksinkertaisempaa elämää ihminen elelee, sitä paremmin hän voi. Luonnossa liikkuminen ja ruumiillinen työ, siinä on todellakin avain onneen!

Konstan tapaamat ihmiset ovat mainioita, mutta erityisen nautittavaa on Huovisen luontokuvaus. Syksyn lähestymisen aistii voimakkaasti, vaikka sitten helmikuun lumenpaljoudessa ja kylmyydessä työmatkakävellessäänkin. Kirja on kaunis ja - varsinkin kun sen tietää viimeisiksi kuulemisiksi, joita koskaan tulemme Konsta Pylkkäsestä kuulemaan - melkoisen liikuttava.

Kirja äänestettiin Hesarin 2000-luvun suosikit -äänestyksessä sijalle 72.
Kirjassa liikuttiin maalaismaisemissa,

Kirjailija: Veikko Huovinen
Kirja: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (2004)
Lukija: Kari Paju
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu:  ★★★

4 kommenttia:

  1. Havukka-ahon ajttelija on kyllä tosi mahtava kirja, olen lukenut sen useaan kertaan.
    Senm sijaan näistä jälkilämmittelyistä en pidä. Ne eivät jaksa nousta lentoon kuten edeltäjänsä!!
    Tosin minä luin itse, en kuunnellut levyltä, vaikka olisi hyväkin kokemus;)
    Mukavaa viikkoa, Marile! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili Mummo :) Minun on suorastaan pakko lukea Havukka-ahon ajattelija uudelleen! Löytyisiköhän sekin äänikirjana :)

      Poista
  2. Blogini ensimmäisenä vuonna kuuntelin Havukka-ahon ajattelijan ja nautin kovasti. Arviosi toi mieleen, että kannattaisikin ottaa kuunteluun näitä muita Konstan aatoksia. Niitä en ole edes lukenut aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, juuri mietin edellisessä kommentissa, onko Havukka-ahon ajattelijaa äänikirjana ja tässä sainkin heti vastauksen :D

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!