maanantai 9. marraskuuta 2015

Ian McEwan: Ajan lapsi


Perinteinen Ian McEwan -bloggaukseni sisältää ainakin vähän voivottelua kirjalijan vaikeudesta. Kun tavallaan tykkään, mutta en sitten kuitenkaan ja voi voi. Nyt on kuitenkin niin, että taisin juuri lukea elämäni viimeisen McEwan-kirjan! Sain nimittäin juuri luettua herran viimeisenkin teoksen listaltani. Aiemmin olen lukenut Lauantain, Sovituksen, Amsterdamin, Ikuisen rakkauden, Black Dogs'in, Vieraan turvan ja Sementtipuutarhan. Amsterdamin ja Vieraan turvan luin ennen blogiaikaani, Black Dogs ja Sementtipuutarha taas on luettu osana lukumaratoneja, jonka vuoksi niistä ei ole sen tarkempia bloggauksia.

En oikein voi sanoa yhdestäkään näistä kirjasta, että olisin pitänyt niistä. Sovitus ja Sementtipuutarha taisivat olla eniten mieleeni, mutta niissäkin oli paljon epämielyttäviä piirteitä. Siksipä en pidä kovin todennäköisenä, että tulisin lukemaan enää yhtään teosta kirjalijalta "vapaaehtoisesti" mutta never say never. Sen sijaan totean taas, että onhan tämä nyt hyvänen aika ihan päätöntä touhua, lukea hyllykaupalla kirjoja, joiden lukemisesta ei erityisesti nauti! Mutta sitten kuitenkin, jotakin olen saanut irti näistäkin kirjoista.

Ajan lapsi oli oikeastaan ihan miellyttävä kirja. Se ei ollut raaka, oksettava eikä kovinkaan häiriintynyt, mutta siinä oli silti läsnä kummallinen pahaenteinen McEwan-sävy. Kirja ikävä kyllä kärsi valtavasti kökköäkin kökömmästä suomennoksesta. En tiedä mikä suomennoksessa oli mennyt vikaan, mutta sanasta sanaan -käännökset ja pahasti anglismilta kuulostavat lauserakenteet saivat minut jatkuvasti ärsyynytymään. Toisinaan jouduin jopa lukemaan lauseita moneen kertaan uudelleen, ennen kuin niiden sisältö aukesi. Se ei oikein tee lukemisesta nautittavaa.

Huono käännös ei kuitenkaan ole McEwanin vika. Ajan lapsen lähtökohta oli mielenkiintoinen. Päähenkilö hukkaa lapsensa ruokakaupan kassajonossa. Lapsi katoaa ikiajoiksi ja alkaa kummallinen seikkailu ajassa ja ihmismielen syövereissä. Lukukokemus oli jotenkin lattea. Idea oli hyvä, mutta toteutus jotenkin vaisu. Vaikka kieli olisi ollut parempaa, en olisi silti erityisemmin pitänyt kirjasta. Sori vaan McEwan, en sitten lopultakaan oikein lämmennyt.

Suuri McEwan-fani Leena Lumi on sitä mieltä, että Ajan lapsi on kuin nerokirjalijan vaatima lepotauko mestarillisten teosten välissä.

Sasokin  kiinnitti huomiota huonoon suomennokseen ja painovirheisiin.

Kirjailija: Ian McEwan
Luettu kirja. Ajan lapsi (suom. Leevi Lehto)
Alkuperäinen kirja: The Child in Time (1987)
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 256
Arvostelu: ★★

10 kommenttia:

  1. Onpa harmi, että suomennos tökkii. Minä olen pääsääntöisesti pitänyt McEwanista aika paljonkin, mutta jokin teos taisi jäädä kesken. Nyt tiedän, etten taida tähän kajota, kun parempiankin varmasti on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. McEwanilla on niin paljon kirjoja, että tosiaan tämä taitaa kannattaa jättää viimeisten joukkoon. On harmillista, kun suomennos haittaa lukukokemusta, vaikka tässä tapauksessa ei hyväkään suomennos olisi tainnut pelastaa kirjaa.

      Poista
  2. Ajan lapsi on enää listallani oleva ainut McEwanin kirja, mutta kiinnostuksen menetin kirjailijan teoksia kohtaan jo aikoja sitten, joten saa nähdä luenko tämän ikinä. Sovitus oli ihan hyvä, mutta Sementtipuutarha ja Ikuinen rakkaus oli sellaista veren-maku-suussa-tarpomista, että ei enää. On se jännä juttu, miten välillä jaksaakin itseä kiusata lukemalla kirjoja, joista ei edes pidä. Hullua puuhaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sovitus oli tosiaan ihan hyvä, se taisi saada jopa neljä tähteä minulta. Sementtipuutarhastakin tavallaan tykkäsin, ehkä sen takia että se oli niin lyhyt ;) Kyllä nyt voi hurrata, kun pääsin tästä kirjalijaherrasta eroon! Hullua puuhaa, todellakin :D

      Poista
  3. Minäkin kuulun niihin, joille McEwan on suurilta osin ollut aina positiivinen kokemus. Sovitus on suosikkejani, kun taas Makeannälkä jäi latteaksi. Taidanpa kuitenkin tunnistaa tuon kuvailemasi "pahaenteisen McEwan-sävyn". Minusta se on kiehtova, mutta voin uskoa, että jollekin toiselle lukijalle se voi olla myös vastenmielinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahaenteisyys on kiehtovaa ja juuri vaikkapa Sementtipuutarhassa se oli onnistunut. Jokin muu McEwanissa tökkii. On oikeastaan kummallista etten pidä hänen kirjoistaan, kun niissä on paljon juuri sellaisia aineksia, mistä pidän.

      Poista
  4. Olen lukenut vain Sovituksen - ja sekin on pienoinen ihme, sillä pidin pitkään McEwania sellaisena "ei kiinnosta yhtään"-tyyppisenä kirjailijana. Luin kuitenkin Sovituksen ja siitä jokseenkin pidin, vaikka en minä mitenkään hurmaantunut, että ooh, kylläpäs nyt pitää lukea herran koko tuotanto. Minä toisaalta tykkään hieman sellaisista "häiriintyneistä" kirjoista, että ehkä vielä jotain kokeilen... =D Olet tosi sitkeä kun olet jaksanut lukea noin monta McEwania, vaikka on ollut nihkeää! =D

    VastaaPoista
  5. Ian MsEwanin kirjoissa on aina jotain vähän vinksallaan, ja siitä pidän. Olen pitänyt eniten hänen uudemmasta tuotannostaan. Sovituksen jälkeen ilmestyneet kirjat ovat olleet kaikki hyviä. (Paitsi Poltteesta en osaa sanoa, koska en ole lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään siitä vinksahtaneesta maailmasta ja pahaenteisyydestä, mutta jokin vain tökkii pahasti. McEwan taitaa olla aika tuottelias kirjailija, hyvä juttu hänen faneilleen.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!