tiistai 26. tammikuuta 2016

Eve Hietamies: Yösyöttö ja Tarhapäivä


Kepeän ja raskaan yhdistelmä kirjallisuudessa on haastava. Vaikeista asioista kirjoittaminen siten, että teksti säilyy nautittavana ja viihteellisenä on taatusti vaikeaa ja siksipä ehkä nautinkin Eve Hietamiehen Yösyötöstä (2010) ja Tarhapäivästä (2012) niin paljon. Klassikoiden ja kriitikoiden ylistämien teosten keskelle kaipaan säännöllisesti jotakin kevyttä luettavaa. En kuitenkaan nauti pelkän hötön lukemisesta. Viihteellisiltä kirjoiltakin vaadin sisältöä, hyvää kieltä ja usein mielellään myös syvällisempää pohjaväriä. Hietamies pääsikin yllättämään minut valtavan positiivisesti.

Yösyötössä Antti Pasanen, ihan tavallinen suomalainen mies, sellainen äijähkö mies, joka tykkää pitkään nukkumisesta, baari-illoista ja naisista, jää yksin vastasyntyneen vauvansa kanssa.  Vaimo Pia ottaa ja päättää, että elämä vauvan kanssa ei ole häntä varten. Antti on Paavo-poikansa kanssa alkuun ihan hukassa. Tietenkin, sillä vauva-arkeen tottuminen olisi haastavaa läsnäolevan vaimonkin kanssa. Onneksi apua alkaa vähitellen löytyä niin neuvolasta, leikkipuiston äideistä kuin naapurin perheeltäkin.

Tarhapäivässä pikku-Paavo on kasvanut viisivuotiaaksi tenavaksi. Elämä rullaa jo tutumpia uomia, mutta Pasasen pojat joutuvat taas uuden haasteen eteen, kun perheeseen muuttaa tilapäisjäseneksi viisivuotias Terttu-tyttö. Yhtäkkiä Antin ja Paavon miehiseen elämään ilmestyy tyttöjen juttuja, tyttöjen leluja, vaatteita, lakanoita, pompuloita ja sanoja, joiden merkitystä voi vain arvailla. Jokaisella lelulla on nimi, mutta niin on jokaisella vaatekappaleellakin. Antti on taas pulassa.

Hietamiehen kirjoitustapa on lämmin mutta terävä. Hänellä on taito tiivistää paljon tunnetta arkiseen kerrontaan. Sinänsä kirjojen sisältö ei ollut mitään maata mullistavaa. Uskon että pienten lasten vanhemmat saisivat itse tarinasta huomattavasti enemmän irti kuin minä, lapsista ja vanhemmuudesta mitään ymmärtämätön. Kuitenkin kirjoissa oli jotakin sellaista humaania lämpöä, hyväntuulisuutta ja positiivisuutta, että kirjojen lukeminen oli ehdottoman nautinnollista. Hietamies kuvaa alleviivaamatta Paavon äidin vaikeaa masennusta ja sitä, miten hankalaa on kun Paavo kaipaa äitiänsä, joka ei jaksa olla pojastaan kiinnostunut. Toivon todella, että Hietamies kirjoittaisi Pasasen poikien tarinalle jatkoa, haluaisin kovasti kuulla, mitä heille kuuluu.

Yösyöttö on HS:n suomalaiset suosikit -listalla.
Tarhapäivä on kirjabloggaajien kaikkien aikojen paras kirja -listalla.
Helmet-lukuhaasteessa Yösyötöllä kuittaan kohdan 20 (kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan) ja Tarhapäivällä kohdan 30 (viihteellinen kirja).

Kirjailja: Eve Hietamies
Kirja: Yösyöttö (2010) ja Tarhapäivä (2012)
Kustantaja: Otava
Sivumäärät: 383 ja 447
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu:  ★★★

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut jotakin Eve Hietamieheltä joskus kauan aikaa sitten, mutta en muista mitä. Kyllä hänellä on kirjoittamisen taito hallussa. Viihdettä tarvitaan, muuten elämä on liian synkkää.

    VastaaPoista
  2. Nämä olivat minulle siitä erikoisia, että lukiessani nauroin ääneen. Mutta toki kirjojen stereotypiat hieman ärsyttivät välillä, vaikka kirjaan sinänsä sopivatkin.

    Ja minullekin jäi olo, että näille olisi kiva lukea jatkoa!

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!