Minna Rytisalo: Lempi

Luinpa kauniin kirjan, luinpa Minna Rytisalon Lempin. Lempistä on kirjoitettu jo paljon ylistäviä sanoja, mutta minä haluan kirjoittaa vielä muutaman lisää. Lempi on ehdottomasti tämän vuoden esikoiskirjatapaus. Oikeastaan haluaisin tiputtaa tuosta sanasta alun pois, kirja olisi melkoinen tapaus, vaikka se ei olisikaan esikoinen.

Lempi on kertomus rakkaudesta, vihasta, katkeruudesta ja sodan tuomasta epävarmuudesta. Näkökulmia on kolme, yksikään niistä ei Lempin oma. Lempi on sekä romanttisen että siskon rakkauden kohde, Lempiä vihataan, Lempiä kaivataan ja ajatellaan jatkuvasti. Eri kertojien näkökulmat saavat voimansa hyvin erilaisista tunteista. Tarinat yhdistyvät kauniisti ja riipaisevan koskettavasti. Lempin elämä, elämän sattumanvaraisuus ja traagisuus levittyvät lukijan eteen pakottamattomasti ja elinvoimaisesti.

Rytisalo sanoo välimerkeillä enemmän kuin moni kirjaimilla, lauseet yhdistyvät ketjuiksi kauniisti ja pilkku on monesti voimakkaampi kuin piste. Rytisalo on kertonut, että teksti syntyi helposti, kuin itsestään. Ajatuksissa leikitty barbieleikki, tämä olis täällä ja tuo odottais sitä, siirtyi paperille ja syntyi romaani. Luomisen helppous näkyy kirjasta, teksti on soljuvaa, täyteläistä ja vaivatonta. Helppo ei kuitenkaan kuvaa kirjaa millään muulla tasolla, se vaati paljonkin pureksintaa.

Jos sinulla on vielä hakusessa täydellinen kirja tähän syksyyn, se on tässä: sopiva sekoitus älykästä ja syvällistä ajatusta, pehmeää kerrontaa ja polttavaa tunnetta, joita on hyvä sulatella villasukat jalassa pimenevässä syysillassa.

Helmet-haasteessa  laitan kirjan kohtaan vuonna 2016 julkaistu kirja.

Kirjailija: Minna Rytisalo
Luettu kirja: Lempi (Gummerus, 2016)
Sivumäärä: 234
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★★