torstai 24. marraskuuta 2016

Sata maailmanhistorian parasta bändiä osa 4, sijat 70. - 61.

Alkaa peellä loppuu aalla. Pohjanmaan viime kesän uskomattomiin tunnelmiin palataan myöhemmin sarjassa, tänäänkin lakeutta kuitenkin vähäsen  jo sivutaan.
Bändilistaus on edennyt neljänteen osaansa. Aiemmat osat löytyvät täältä, täältä ja täältä.  Puoliväli alkaa lähestyä ja bändit sen kuin paranevat. Ilman kuvia mennään myös tässä osassa, junabloggaaminen alkaa olla jo perinne.


70. ZZ Top

Partaiset hassut miehet ja menevää musiikkia. Ei kai tätä edes tarvitse selittää? Tai pysty selittämään?

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1969-
Paras albumi: Eliminator (1983)
Poiminta tuotannosta: Sharp Dressed Man


69. Red Hot Chili Peppers

Minulla on muutama bändi, joiden yliarvostusta jaksan jatkuvasti ihmetellä. RHCP on hyvin lähellä päästä noiden bändien (esim. Foo Fighters ja U2, pliis, kertokaa joku minulle, että miksi!) joukkoon. RHCP:llä on onneksi kuitenkin muutama sellainen persoonallinen jippo takataskussaan, että yhtye nousee suosikkieni joukkoon, vaikka siihen hartaimpaan fanilaumaan en kuulukaan. Eri tyylien yhdistely, tarttuvat melodiat ja laulajan persoonallinen ääni iskevät minuun. Ilmeisesti bändi on myös aivan mahtava livenä, sitä olisi hauskaa joskus päästä todistamaan.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1983-
Paras albumi: Californication (1999)
Poiminta tuotannosta: Scar Tissue


68. E-Type

Ysäri on vilahdellut listallani aika paljon ennenkin, mutta tämä edustaja onkin oikein Eurodancen kuningas. Myös E-Type on kulkenut mukanani jo pari vuosikymmentä, ylä- ja alamäissä. Ihan konkreettisestikin, sillä E-Type on mitä parhainta hölkkämusiikkia. Satuinpa muuten huomaaman, että tämä ruotsalainen herrasmies keikkailee joulukuussa Suomessa. Sanotaan että ysäri on taas muotia. Minä taas mietin, että missä välissä se muka oli pois muodista.

Maa: Ruotsi
Vuodet: 1991-
Paras albumi: Last Man Standing
Poiminta tuotannosta: Angels Crying


67. Pantera

Tiedättehän Walkin riffin? Niinpä, eipä siitä kaikessa voimassaan ja yksinkertaisuudessaan paljon paremmaksi voi pistää. Panteralla on muutamia niin uskomattoman täynnä latausta olevia biisejä, että bändi on yksi suurista suosikeistani, vaikka laajaan tuotantoon mahtuu melkoinen määrä myös ei niin vakuuttavia kappaleita. Aggressiivista, mutta kuitenkin jollain tapaa suoraviivaista ja selkeää. Tykkään kuunnella Panteraa aivan erityisesti salilla.

Panterasta tulee mieleen myös hassu muisto mieheni ja minun seurustelun alkuajoilta, kymmenen vuoden takaa. Paikallisessa yökerhossa piti esiintyä illalla Pandora. Esitys oli pahasti myöhässä, eikä jaksettu jäädä odottamaan. Lopuksi kävi ilmi, että mieheni oli luullut, että esiintyjä olikin Pantera. Voi pojat, sitä minä kyllä olisin jäänyt odottamaan!

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1981-2003
Paras albumi: Vulgar Display of Power (1992)
Poiminta tuotannosta: Walk


66. Klamydia

Punk-sinfonian väliajalla napattu kuva. Ensimmäinen ja viimeinen punk-keikkani, jossa oli väliaika!
 
Klamydia oli kova juttu ala-asteella poikien keskuudessa. Kilttinä tyttönä minä en moista hurjannimistä bändiä voinut kuunnella, paitsi tietty salaa Lista-ohjelmassa, josta olen tämän listauksenkin aikana jo monesti maininnut. Oikeastaan rakkaus tähänkin bändiin on syntynyt jo siis parikymmentä vuotta sitten. Ensimmäistä kertaa näin bändin livenä kuitenkin vasta viime vuonna, kun Klamydia esiintyi Vaasan kaupunginorkesterin kanssa. Ilta oli nimetty osuvasti Punk-sinfoniaksi ja olihan se nyt hyvänen aika mahtavaa. Hiukan tosin jäin kaipaamaan raflaavampia biisejä, oli taidettu ottaa huomioon se, että kohdeyleisö poikkesi vähäsen normaalista punk-keikan yleisöstä. Eivätkä Klamydiaan perehtymättömät vaasalaiset välttämättä olisi kestäneet kuulla olevansa homeperseitä... Puhumattakaan siitä, mitä närpiöläiset olisivat saattaneet joutua kuulemaan.

Itse olen jo 3,5 vuoden ajan seurannut elämää Pohjanmaalla, siitä 2,5 vuotta Vaasassa, ulkopuolisen (turkulaisen) silmin ja täytyy sanoa, että Klamydia onnistuu tiivistämään aika paljon oleellista pohjalaisuutta lyriikoihinsa. Alkaa peellä, loppuu aalla. Plussaa bändi saa lisäksi siitä, että sen jäsenet ovat aivan mahdottoman symppiksen ja huumorintajuisen oloisia.

Maa: Suomi
Vuodet: 1988-
Paras albumi: Tyhmyyden ylistys (2005)
Poiminta tuotannosta: En voi vastustaa kiusausta, Närpiön kansallislaulu!


65. Billy Talent

Billy Talent on jollain tapaa hyvin kaupallinen ja tuotteistettu, mutta kuitenkin aito ja persoonallinen. Laulajan vähän ivallinen ääni, tarttuvat riffit ja sopivalla tavalla kiltti raivokkuus tekevät musiikista nautittavaa. Ei ole mikään ihme, että bändin biisejä on menneinä vuosina kovasti puhkisoitettu radiossa. Minä en kuitenkaan ole kyllästynyt, niin hyviä nuo suuret listahitit aina ja edelleen ovat.

Maa: Kanada
Vuodet: 1993-
Paras albumi: Billy Talent II (2006)
Poiminta tuotannosta: Fallen Leaves


64. Skunk Aansie

Kun mietin yhdistäviä tekijöitä lempibändeissäni, päädyn hyvin nopeasti laulajan persoonalliseen ääneen. Näin on tapaus myös Skunk Anansien kohdalla. Persoonallisuus ei tosin lopu ääneen, Skin on iso persoona muutenkin. Yhtye edustaa minulle 90-luvun lopun musiikillista heräämistäni, varhaisteinin havahtumista kaikkiin maailman mahtaviin bändeihin. Tuon ajan hurahduksista ehdottomasti suurin osa on kulkenut mukanani siitä asti, niin myös Skunk Anansie. Nyt bändin kuuntelu on ollut vähän tauolla, vedin nimittäin yliannostuksen gradua kirjoittaessani syksyllä 2012. Niin kävi muuten myös Lana Del Reyn kanssa, jota en oikein edelleenkään pysty kuuntelemaan ajattelematta kuivuvaa  ja kutistuvaa savea.

Maa: Iso-Britannia
Vuodet: 1994-2001, 2008-
Paras albumi: Post Orgasmic Chill (1999)
Poiminta tuotannosta: Charlie Big Potato


63. NOFX

Punkia olenkin esitellyt jo monen bändin voimin listauksessani, tässä nyt yksi tärkeimmistä. NOFX on hieno yhteiskunnallinen räyhäyhtye, jolla on ihan valtava tuotanto. Usein kuuntelen punkia vain tunnelman vuoksi, mutta NOFXin kohdalla on pakko kuunnella myös sanoja ja oivalluksia. Yhtyeen musiikki ei ole helpoimmasta päästä, mutta minä nostan bändin hyvin korkealle sarjassaan, enkä suinkaan vähiten sen vuoksi, että bändillä ei ole takanaan suurta levy-yhtiötä. Se sopii melkoisen hyvin punkin henkeen.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1983-
Paras albumi: Punk in drublic (1994)
Poiminta tuotannosta: Linoleum



62. The Cardigans

Lisää ruotsalaisia! My Favorite Game on oikeastaan 1990-luvun lopun soundtrack, niin paljon se soi, aina ja kaikkialla. Minun tietoisuuteeni bändi tuli tietenkin Listan kautta, eikä vähiten kyseisen kappaleen hienon musiikkivideon vuoksi. Fanitan Nina Perssonia edelleen aivan hulluna. Tämäkin bändi on viime vuosina keikkaillut Suomessa, mutta koskaan en ole heitä nähnyt livenä. Jonakin päivänä toivottavasti vielä!

Maa: Ruotsi
Vuodet: 1992-
Paras albumi: Gran Turismo (1998)
Poiminta tuotannosta: My Favorite Game


61. Keane

Keane on tehnyt  kaikkien aikojen tärkeimmän itken silmät päästäni -kappaleen (viittaus Mokomaan ei tahallinen), Bend And Breakin. Sitä en voi kuunnella silmät kuivina, eikä se ole tarkoituskaan, kun motiivina on rypeä. Kappale on julkaistu Hopes and Fears -albumilla vuonna 2004, vuosi isäni kuoleman jälkeen, jolloin elin hyvin vaikeaa aikaa. Keane tarjosi hirveän herkälle, pelokkaalle ja täysin musertuneelle teini-ikäiselle kaikkea sitä, mitä kaipasin. Ja niinpä se tarjoaa edelleenkin. Uskomattoman herkät ja kauniit lyriikat, tarttuvat mutta konstailemattomat sävelkuviot ja rauhallinen tunnelma saavat minut rakastumaan bändiin aina uudelleen. Somewhere Only We Know ansaitsee vielä eritysmaininnan hienosta videostaan.

Maa: Iso-Britannia
Vuodet: 1995-2014
Paras albumi: Hopes and Fears (2004)
Poiminta tuotannosta: Somewhere Only We Know

Löytyikö tästä osasta teidän suosikkejanne? Koitan palata mahdollisimman pikaisesti seuraavaan osaan, mitä pidemmälle juttusarja etenee, sitä enemmän innostun!

1 kommentti:

  1. Tämä joukko ei niin minun juttuni ole, Cardigansista olen tykännyt kohtuullisesti ja parilta muulta olen joistain yksittäisistä kappaleista pitänyt, ja pari joukossa sellaista joilta en muista kuulleeni oikein mitään...

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!