tiistai 18. syyskuuta 2018

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu


Tämän kirjan kansi alkoi vilistä joka paikassa muutama viikko sitten. En tiennyt siitä etukäteen yhtään mitään, mutta jotenkin se kai jäi alitajuntaani kummittelemaan. Alan ymmärtää, miksi nykyään jotkin asiat nousevat niin nopeasti ilmiöiksi, Instagram on hullu paikka! Heti siis, kun kirja ilmestyi BookBeatiin, aloin sen kummemmin miettimättä lukea sitä. Koko Suomi (no okei, tämä sosiaalisen median kirjakupla, jossa elän) tuntuu olevan kirjasta ihan täysin pähkinöinä. Minä kuitenkin olen pähkinöinä ehkä sellaisen hieman murentuneen suolapähkinäkourallisen verran, mutta en sen enempää.

Myönnettäköön, aihe on superhyvä! Päähenkilö on yli 30-vuotias nainen, joka on tyypillisillä yhteiskunnallisilla mittapuilla mitattuna epäonnistunut. Hän ei ole parisuhteessa (lapsista puhumattakaan), hänellä ei ole juurikaan töitä, hän ei jaksa pestä tukkaansa kovin usein ja hän on riippuvainen sipseistä ja Pirkan valkosipulidipistä. Ruokavalio koostuu sipsien lisäksi lähinnä thai-kuutioista ja ajatukset täyttää ex-poikaystävä. Hahmo on siis piristävän erilainen verrattuna tyypilliseen kirjallisuuden kolmekymppiseen naiseen ja näyttää elämän aidompaa puolta, sitä että kaikki ei tosiaan aina ole täydellistä.

Arkinen kuvaus viehätti, mutta tarkat yksityiskohdat muodostuivat myös ongelmaksi. En nimittäin päässyt yli siitä, että päähenkilö heitti käytetyn vanulapun vessanpönttöön! Toinen ärsytys koski homeista suklaata. (Käsittääkseni suklaa kun ei homehdu, vaan sen pinnalle kertyvä valkoinen kerros on pintaan kiteytynyttä rasvaa.) Kun tällaiset asiat alkavat ärsyttää, on vaikea keskittyä itse tarinaan. Kenties olen myös liian syvällä yhteiskunnan luomassa "jokainen pärjätköön omillaan" -paineessa, mutta kyllä minua ärsytti myös päähenkilön vastuuttomuus, se että hän pummaa rahaa läheisiltään ja lähtee silti New Yorkiin. Töiden saamisen vaikeuden toki minäkin ymmärrän, mutta tappiomieliala ja turha ruikutus ärsytti. Itsesääli on toisinaan varsin oikeutettua, mutta pysyvänä mielentilana ei kovin hedelmällinen.

Kieltämättä kirja kertoi jotakin hyvin oleellista tästä ajasta. Päähenkilö muistaa ulkoa kaikki naistenlehtien kauneusvinkit ja ne ovat oleellisesti osana hänen arkeaan. Yhteiskunnan silmissä epäonnistunut jää helposti ulkopuolelle asioista ja syrjäytymisriski ei kosketa pelkästään nuoria miehiä. Ironinen sävy, joka korostui etenkin lukujen otsikoinnissa oli myös mieleeni. Silti kokonaisuus kääntyi enemmän ärsyttävän kuin viihdyttävän puolelle. Epämukavasti tunnistin välillä myös itseni, mutta ärsytys ei ainakaan kokonaan johtunut siitä. En ainakaan tunnusta.

Jotenkin minulla on myös olo, että tämä on kirja, josta olisi pitänyt pitää valtavasti. Kirjan arkinen ja täsmällinen ajankuva on niin poikkeuksellisen aitoa ja samaistuttavaa, etten yhtään ihmettele, miksi kirjasta on pidetty niin paljon. Vaikka kirja onkin periaatteessa kevyt, on sisältö yllättävänkin raskasta ja painavaa. Jotenkin tulin ajatelleeksi, että kirja voisi olla oivaa luettavaa vaikkapa yli 50-vuotiaille päättäjille. Kuva siitä, millainen Y-sukupolven nainen myös voi olla, saattaisi saada tarpeellista päivitystä.

Lisäksi minun on ihan pakko mainita, että Sisko Savonlahti on varmasti ihan mahtava tyyppi päätellen jo siitä, että hän omistaa ihan hurjan söpön mäyräkoiran! Tämänkin tiedän vain ja ainoastaan Instagramin vuoksi. Hullu maailma.

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus 2018)
Sivumäärä: 141
Mistä hankittu: BookBeat

4 kommenttia:

  1. Ymmärrän ärtymyksesi, noista yksityiskohdista siis. Tyyppi vaikuttaa pikkuisen simppeliltä, tai ainakaan ei ihan aikuiselta, tai ei ainakaan 3-kymppiseltä.Ehkä 15-17-vuotiaalle luontevaa elämäntapaa. Toisaalta elämä on nykyään niin kovaa työmarkkinoilla ja muualla, että voi ymmärtää myös sen että ei vain jaksa ponnistella ja näyttää siltä että asiat olisivat hallinnassa. Minäkin pistin tämän varaukseen vähän aikaa sitten.

    VastaaPoista
  2. Hyvä huomio tuo, ettei suklaa homehdu! Tai ilmeisesti pähkinä- tai täytesuklaa voi homehtua, mutta maito- tai tumma suklaa ei. Minulta suklaa-asia meni ihan ohi, kun luin tätä. Olen kirjaan aika ihastunut, se on jotenkin kaikkinensa niin raikas.

    Tuohon Leenan yllä olevaan kommenttiin: minun mielestäni henkilö taas on oikein älykäs ja ehkä osin jopa tyypillinen sellainen kolmekymppinen, joka ei saa arjesta otetta. Hän kyllä ponnistelee, mutta vaikeaa se on!

    VastaaPoista
  3. Mulla on niin ristiriitaiset fiilikset tästä kirjasta, enkä ole sitä edes lukenut! Tavallaan minusta on äärimmäisen mahtavaa, että myös tällaista kerrontaa 3-kymppisistä näkee: kaikki vain ei ole niitä perhe-uraputkissa viihtyviä yhteiskunnan normaaliksi väittämiä mallikansalaisia, ja se on täysin ok. Ja mitä enemmän sitä myös kirjallisuudessa näkyy, sen parempi, sillä yhteiskunnan tapa käsitellä vain yhtä ja oikeaa tapaa elää on paitsi äärimmäisen kapea myös syrjäyttävä, sillä se myös tuottaa tahtomattaan poistippumista.

    Mutta itse kirjasta olen lukenut niin moninaisia, ja niin hyvin perusteltuja arvioita puoleen tai toiseen. Alkaa tuntua, ettei ole enää edes mahdollista lukea tätä ilman ennakkoasenteita, joten olen siis päättänyt olla nyt tässä suurimmassa aallossa sitä lukematta. :D Kiinnostaa hurjasti, mutta en halua myöskään etukäteisärsyyntyä vain siksi, että muita ärsyttää. Mutta samaistun kyllä täysin tuohon pikkuasioista ärsyyntymiseen, minulle käy niin myös, jos en jostain syystä tarinasta täysin välitä! Lopulta niitä ei osaa edes antaa anteeksi ja niistä kasvaa kokoaan huomattavasti suurempia, mutta totta, ei vanulappua nyt vessanpönttöön saa heittään, a p u a ! :D

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!