Klassikkohaaste 3, koonti

 
Niin taas kului puoli vuotta ja kirjabloggaajien klassikkohaasteen kolmas osa tuli päätökseensä tänään heinäkuun viimeisenä päivänä. On mahtavaa lukea muiden analyyseja tutuista klassikoista ja itse ainakin olen varsin innoissani tästä haasteen loppupäivästä. Klassikoiden lukeminen on usein palkitsevaa ja aina, no, vähintäänkin sivistävää.

Täällä ilmoittautumispostauksessa on pitkä lista etukäteen ilmoittautuneita bloggaajia ja sen kommenteista löytyy muita haasteeseen ilmoittautuneita tai kirjan vaihtaneita. Sieltä löytyy myös allekirjoittaneen vakaa aikomus lukea Sota ja rauha, mutta kuten myöhemmin vielä tänään tulen paljastamaan, aikomukseksihan se jäi.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen, sillä haastehan saa jatkoa neljännessä osassa! Neljäs osa saa emännäkseen Yöpöydän kirjat -blogin Niinan ja haastepäivähän on sitten puolen vuoden päästä eli 31.1.2017.

Tämän postauksen kommentteihin saa nyt linkittää KLASSIKKOHAASTE 3 -bloggaukset. Sosiaalisessa mediassa selätettyjä klassikkoja voi rummuttaa vaikkapa tunnuksilla #klassikkohaaste ja #klassikkohaaste3

Sata maailmanhistorian parasta bändiä, osa 2 (sijat 90. - 81.)

Musiikki on kaunista. Provinssi 2016, kuva on omani, ilotulitteet Nightwishin.

Kesäkuussa julkaisin  ensimmäisen osan juttusarjasta, jossa esittelen sata lempibändiäni. Nyt sen pidemmittä puheitta vuoroon pääsevät seuraavan kymmenen yhtyettä, tässä siis sijat 90. - 81. On tämä hauskaa touhua! Haastan kaikki muutkin mukaan musiikkisuosikkien esittelyyn.


90. Rancid

Kuva

Rancidilta en kuuntele kovin paljoa muita kappaleita kuin Time Bombia ja Ruby Sohoa. Joillekin bändeille riittää näemmä kaksi superhyvää hyvänmielenbiisiä. Keskellä talveakin tekee mieli lähteä tukka auki ja ilman sukkia ja kenkiä ulos jammailemaan.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1991-
Paras albumi: And Out Come the Wolves (1995)
Poiminta tuotannosta: Time Bomb

89. Robbie Williams

Kuva

Kappas, poppia kaiken raskaan keskellä! En ole ikinä kuunnellut Take That -bändiä, olen siihen vähän liian nuori. Sen sijaan altistuin lapsena soolouraa tekevään Robbie Williamsiin siinä määrin, että hänen musiikistaan on muodostunut tärkeä osa elämääni. Angels taitaa olla kautta aikojen eniten pianolla soittamani biisi (sori perhe!) ja Feelin musiikkivideo on syöpynyt ikuisiksi ajoiksi verkkokalvoilleni. Tykkään Robbien äänestä ja siitä, että hänen biiseissään on usein joku juju, joka aukeaa vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen.

Maa: Iso-Britannia
Vuodet: 1990
Paras albumi: Life Thru a Lens (1997)
Poiminta tuotannosta: Angels

88. Miljoonasade

Kuva

506 ikkunaa oli jo lapsena mielestäni ihana, tosin ihan koko biisin sisältö ei silloin auennut minulle, mikä lienee ihan hyvä. Sisäinen runotyttöni rakastaa tällaista herkkää, älykästä musiikkia, jossa on panostettu sekä sanoihin että tarttuviin sävelkulkuihin. Heikki Salo on suomimusiikin symppiksiä ja bändi saa erityismaininnan siitä, että on onnistunnut uudessa levyssään säilyttämään bändin hengen loistavasti. Kannattaa kokeilla, etenkin Sähköinen Rouva Maa eli albumin nimikappale on hieno.

Maa: Suomi
Vuodet: 1986-2010 ja 2014-
Paras albumi: Lelukaupan häät (1992)
Poiminta tuotannosta: 506 ikkunaa


87. Bomfunk Mc's

Kuva

Bomfunk Mc's soi kaikkialla, kun olin yläasteikäinen. Bomfunk Mc's:tä tulee mieleen Power mover -tanssitapahtuma, Freestylerin ikimuistoinen musiikkivideo, jonka näki suunnilleen aina kun avasi television sekä Kärtsy Hatakan ääni Sky's the Limit biisissä (joka muuten johti Waltari-rakkauteen, mutta siitä lisää myöhemmmin). Kuuntelen yhtyettä edelleen silloin tällöin, sillä nostalgia-arvon lisäksi ihan oikeasti pidän bändin musiikista. Vielä pitää mainita se, että bändi on tietääkseni ainoa suomalaisyhtye, joka on saanut biisejänsä Les Millsin bodypump-ohjelmiin, tämä on minusta saavutus jos mikä!

Bomfunk Mc's:n yhteydessä pitää kehua tietenkin myös Jaakko Salovaaraa, jonka JS16:n Stomp To My Beat on yksi lempibiiseistäni ja joka tuotti Bomfunk Mc's:n ohella myös Daruden (naapurikylän poika!) musiikkia. Mikä lahja Suomen musiikkielämälle!

Maa: Suomi
Vuodet:  1997-2005
Paras albumi: In Stereo (1999)
Poiminta tuotannosta: Sky's the Limit
 
86. Tiësto

Kaiken rockin, punkin ja thrashin ohella sydämessäni on melkoisen iso alue omistettu trancelle. Yksi trancen huippunimistä on Tiësto, jota olen kuunnellut "ihan aina". Nykyisin Tiëston tuotanto taitaa olla vähemmän trancea ja enemmän valtavirran EDM:ia, mutta onneksi Tiëston vanhassa tuotannossa on tuntitolkulla loistavaa kuunneltavaa.

Maa: Alankomaat
Vuodet: 1983-
Paras albumi: In My Memory (2001)
Poiminta tuotannosta: Elements of Life

85. Hanoi Rocks

Kuva

Hanoi todellakin Rocks! Ensimmäisen aallon aikana en ollut vielä syntynytkään, mutta 2000-luvun alussa tutustuin bändin musiikkiin ja aluksi en edes tajunnut, että bändi on suomalainen. Se on eräänlainen meriitti sekin, heh. Hanoi Rocks on elämää suurempi bändi, jonka jäsenet ovat melkoisia kulttihahmoja. Kuitenkin bändi on ennen kaikkea tehnyt ihan uskomattoman hyvää musiikkia, joka on tehnytkin yhtyeestä yhden kaikkien aikojen menestyneimmän suomalaisbändin.

Maa: Suomi
Vuodet: 1979-1985 ja 2001-2009
Paras albumi: Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks (1981)
Poiminta tuotannosta:  Tragedy

84. Avenged sevenfold

Kuva

Avengend sevenfold on soinut levylautasellani paljonkin. Bändi on kuitenkin erittäin hyvä esimerkki siitä, että jos laulajan äänessä ei ole sellaista särmää, joka olisi mieleeni, en ole totaalisen rakastunut bändiin. Yhtye tekee kuitenkin juuri sellaista perusvarmaa metallimusiikkia, josta on todella helppo pitää. Avenged Sevenfold on sellaista arkimusiikkia, joka ei herätä erityisiä intohimoja, mutta joka osaksi juuri siitä syystä sopii niin hyvin taustalle soimaan.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1999-
Paras albumi: Nightmare (2010)
Poiminta tuotannosta: Nightmare

83. Enya

Enya

 Enyaa olen kuunnellut nuorena paljonkin ja edelleen, jos kaipaan jotakin absoluuttisen rauhoittavaa (totta puhuakseni useimmiten rauhoitun parhaiten kuuntelemalla mahdollisimman raskasta musiikkia), laitan Enyan soimaan. Enyan kappaleita olen soitellut paljon pianollakin ja artistista tulee aina mieleen ajat, kun vielä asuin lapsuudenkodissani. Mukavia mielleyhtymiä ja taitava artisti. Enyassa kiehtoo myös hänen persoonansa, sillä naisen on kerrottu olevan melkoinen erakko.

Maa: Irlanti
Vuodet: 1986-
Paras albumi: A Day Without Rain (2000)
Poiminta tuotannosta: My My! Time Flies!

82. Dropkick Murphys

Kuva

Kelttipunk-yhtyeistä minulle rakkain on eräs toinen bändi, jonka esittelen juttusarjassa myöhemmin.  Dropkick Murphys on kuitenkin myös erittäin mainiota menomusiikkia, jota ei pysty kuuntelemaan otsanahka kurtussa.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1996-
Paras albumi: The Warrior's Code (2005)
Poiminta tuotannosta: I'm Shipping Up to Boston

81. Mokoma

Kuva Provinssin keikalta 2016.

Mokoma löytyisi listaltani ylempää, mikäli olisin tehnyt tämän listauksen Provinssin jälkeen. Olen ennenkin nähnyt bändin livenä, mutta en ole ihan hirveästi innostunut. Provinssissa bändi soitti kuitenkin koko Kuoleman laulukunnaat läpi alusta loppuun ja se oli niin vakuuttavaa kuultavaa, että aloin fanittaa bändiä huomattavasti enemmän. Keikalla oli ihan uskomaton meno ja käsinkosketeltava energia. Mokomalla on myös Suomi-rockin parhaita lyriikoita, joka jo pelkästään saa minunkaltaiseni runotytön voitettua puolelleen.

Maa: Suomi
Vuodet: 1996-
Paras albumi: Kuoleman laulukunnaat (2006)
Poiminta tuotannosta: Kuu Saa Valtansa Auringolta

No, mites tämä toinen osa, löytyykö suosikkeja, inhokkeja tai ihmetyksen kohteita?

Blogistanian kesälukumaraton (päivittyvä postaus)

Kesäloma on päässyt puoleen väliin ja sopivasti tähän hetkeen osuu rauhoittuminen vuorokauden ajaksi kirjapinojen keskelle. Loma on ollut tähän asti ehkä elämäni onnistunein. Kesäkelit jatkuvat Turussa siihen malliin, että huomasin jo selailevani juhlinnan uuvuttamien ihmisten Ruisrock-sunnuntain lippujen myynti-ilmoituksia. Tulin sentään järkiini, sillä ei Ruissaloon asti viitsi lähteä pelkän sään ja tunnelman vuoksi, esiintyjät kun eivät ole makuuni. Ja sitä paitsi olen hiukan loman uuvuttama, eilenkin oli melkoiset juhlat, kun joimme kakkukahvit keskiviikkona 97-vuotta täyttävän mummuni kunniaksi.

En vieläkään tiedä, mitä aion lukea. Aiemmassa postauksessani on iso pino kirjoja ja voi olla että ainakin aloitan jostakin niistä. Olen varustautunut maratoniin kahvilla, irtokarkeilla ja uusilla porkkanoilla. Aion ottaa rennosti ja mennä fiiliksen mukaan. Jos ei tule ukkosmyrskyä, luen varmasti osan maratonista viereisessä puistossa. Aloitan kello 14 ja lopetan siis huomenna samaan aikaan. Koitan säännöllisesti tehdä päivityksiä myös blogiin ja tietenkin käydä kurkkimassa miten muilla sujuu. Siellä näyttääkin jo olevan melkoisia sivumääriä luettuna. On tämä hauskaa touhua! Mahtavaa maratonia kaikille, minä palaan pian asiaan :)

Klo 14:00

No niin, nyt alkaa! Päätin aloittaa kesken olevalla Syrjästäkatsojan tarinalla, jossa olen nyt sivulla 296. Let's mennään!

Klo 17:03

Syrjästäkatsojan tarina luettu. Luulin lukeneeni kirjan aiemmin, mutta en ehkä olekaan. Hieno kirja, eikä niin synkkä kuin arvelin (toivoin?) sen olevan. Nyt ehkä pienet päiväunet...

Sivuja luettuna: 200

Klo 18:56

Olen lukenut puhelimesta kesken olevaa e-kirjaa Timur Vermesin Täällä taas (sivulle 204). Siinä Hitler seikkailee nykyajassa. Äsken kirjassa oli kohta, jossa Hitler totesi mäyräkoiren olevan koiramaailman juutalaisia. Nyt akku uhkaa loppua, joten pitää laittaa puhelin lataukseen ja siirtyä lukemaan jotakin tavallista kirjaa. Tuntuu siltä, että alan nyt vasta herätä tähän päivään ja päästä kunnolla lukemisen makuun.

Sivuja luettuna: 238

Klo 21:19

Aloitin Kyrön Kerjäläisen ja jäniksen, jossa pääsin sivulle 220. Tärkeitä teemoja, mutta jotenkin kirja tuntuu vähän liian sekavalta. Hyvin tarina kuitenkin pitää otteessaan. Loppuilta taitaa olla omistettu Game of Thronesille, tosin voi olla että jatkan vielä lukemista. Huomenna joka tapauksessa jatkuu.

Sivuja luettuna: 458

11.7. klo 0:32

 Täällä taas eteni vielä 60 sivulla ja aloitin lisäksi Eskon kanssa iltalenkillä Harjunpää ja pahan pappi -äänikirjaa 20 minuuttia. Nyt hyvää yötä!

Sivuja luettuna: 518
Äänikirjaa kuunneltuna: 20 min

Klo 10:08

Huomenta! Luin äsken Täällä taas loppuun, lukuaikaa jäljellä vielä lähes neljä tuntia, huippua! Kerjäläinen ja jänis jatkuu seuraavaksi.

Sivuja luettuna: 548
Äänikirjaa kuunneltuna: 20 min

Klo 11:21

Sainpa luettua tällä maratonilla yhden kirjan kokonaan, kun Kerjäläinen ja jänis on nyt luettu. Mitäköhän sitten lukisi, 2,5 tuntia vielä aikaa.

Sivuja luettuna: 655
Äänikirjaa kuunneltuna: 41 min

Klo 13:04

Maratonaikaa olisi jäljellä vielä tunti, mutta maraton oli nyt osaltani tässä. Hauskaa oli ja juuri sopivan rentoa! Minulle ei sovi suurien sivumäärien tavoittelu, kadotan niin helposti lukemisen ilon ja alan suorittaa. Nyt luin kaksi kirjaa loppuun, yhden kokonaan ja aloitin 70 sivun verran Hitlerin raivottaria, jonka lukemista jatkan varmasti jo tänään. Lisäksi kuuntelin Harjunpää ja pahan pappi -äänikirjaa. Lopputuloksena siis:

Sivuja luettuna: 725
Äänikirjaa kuunneltuna: 41 min

Kohti lukumaratonia

Sunnuntaina vietetään Blogistanian lukumaratonia. Kerrankin minulla osuu aikataulut yhteen ja pääsen osallistumaan täyspainoisesti yhteismaratonille. Edellisestä maratonistani onkin jo melkoisesti aikaa ja viime maratonit olen vetänyt aika puolivillaisesti. Lukuaika on on ollut niin kortilla viime aikoina, että tästä maratonista aion ottaa kaiken irti. En oikeasti tiedä vielä yhtään, mitä aion lukea, mutta halusin koota kasaan niitä kirjahyllyni kirjoja, joiden lukemista olen jo pitkään odottanut. Ja se, etten ole niitä vielä lukenut, kertoo aika paljon miten vähän olen viime aikoina ehtinyt lukemaan!

Tolstoin Sotaa ja rauhaa olen lukenut nyt noin 150 sivua. Tuon ensimmäisen niteen jälkeen on sitten vielä kolme nidettä lisää... Mutta aion vakaasti lukea kirjan klassikkohaasteeseen. Tosin voi olla, että maratonin aikana haluan keskittyä muihin kirjoihin.

Brönten Syrjästäkatsojan tarina on ollut kesken maaliskuusta asti! Kirja on minulle hyvin mieluisa ja sitä on lukematta vielä parisataa sivua.

Westön Leijat Helsingin yllä on myös kesken. Sen aloitin toukokuun lopussa Saksan reissussa ja tuntuu, että en oikein päässyt tarinaan sisälle. Ainakaan samalla intensiteetillä kuin muiden Westön kirjojen kohdalla on käynyt.

Lempikirjailijani Kyrön Kerjäläinen ja jänis on ollut hyllyssäni tavattoman pitkään lukematta. Kummallista! Samaan sarjaan kuuluvat myös Kingin Revolverimies, Mannin Kuolema Venetsiassa, Pulkkisen Raja, Rauhalan Taivaslaulu, Kähkösen Graniittimies ja Oates'n Maria.

Hitlerin raivottaret aion todennäköisesti aloittaa maratonin aikana, kaipaan lukulistalleni jotakin tietokirjamaisempaa.

Kotzwinklen The Fan Man  taas on tuorein kirjahankintani, enkä usko että pystyn pitämään näppejäni erossa siitä kovin pitkään.

Tuulisen saaren kirjakauppias on joululahjakirja. Siitä olen kuullut niin paljon hyvää, että olisi aika jo ehtiä lukea kirja. Se taitaisi sopia myös teemansa puolesta hyvin maratonille?

Bakerin Longbournin talossa kiinnostaa myös paljon. Olen ostanut sen lahjaksi äidilleni ja nyt sen on vuorostaan minulla lainassa (lainakirja äidiltä on myös Syrjästäkatsojan tarina).

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä mainitsen Murakamin Maailmaloppu ja ihmemaa -teoksen, joka on täysin absoluuttinen todiste siitä, miten vähän olen ehtinyt lukemaan. Lempikirjailijani uutuus on ollut hyllyssäni maaliskuusta asti lukematta, huhheijaa. En tosin tiedä, onko maraton välttämättä oikea hetki kirjan lukemiseen.

Sellainen pino! Onko joukossa teidän suosikkejanne? Maratonille eritysen hyvin soveltuvia teoksia? Hyllystä löytyy noin miljoona kirjaa lisää joten lukeminen ei ainakaan tule loppumaan kesken. Odotan maratonia valtavalla innolla, vielä en tiedä missä vaiheessa aloitan, mutta blogipäivityksiä aion tehdä säännöllisesti ja samalla seurata miten muilla sujuu!

Tässä vielä making of -materiaalia. Tällaista meillä on, kun koittaa kuvata kirjapinoja. Esko osallistuu varmasti myös sunnuntain maratonille seurakoirana :)

Enni Mustonen: Ruokarouva

Toivottavasti teillä on ollut oikein rentouttava, aurinkoinen ja mukava juhannus. Itse olen lepäillyt akut täyteen ja nyt ehkä juuri ja juuri jaksaa tehdä yhden viikon töitä ennen kuin alkaa kahden viikon loma ;) Lomalla on luvassa toivottavasti paljon myös lukemista ja bloggaamista.

Olen aiemminkin hehkuttanut rakkauttani Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan. Aiemmissa osissa Ida on kasvanut pienestä orpotytöstä nuoreksi naiseksi ja ollut osana niin Topeliusten kuin Sibeliustenkin elämää ja Emännöitsijä-kirjassa vähän turhankin tiivis osa Albert Edelfeltin elämää. Emännöitsijää lukiessa joutui olemaan vähän sydän syrjällään Idan puolesta, hänelle kun toivoo pelkästään hyvää ja hänen ei soisi joutuvan pahoille teille.

Ruokarouva olikin mieluisaa luettavaa, sillä Ida seisoo siinä tiukasti omilla jaloillaan. Kirsti-tytär tuo Idan elämään paljon iloa ja valoa. Pieni perhe palaa kirjan alussa Ruotsista Suomeen ja Ida alkaa pyörittää täysihoitolaa. Ensimmäinen maailmansota luo varjonsa elämään, tiukkuus luo murheita, mutta elämässä on myös iloisia asioita ja Ida tuntuu löytäneen tasapainon elämäänsä. Tuttuun tapaan täysihoitolassa vierailee Suomen kulttuurhistorian merkkihenkilöitä, kiintoisimpana tapauksena eräs herra Eino Leino.

Jälleen kerran ihastuin Mustosen kerrontaan, kuvaan menneestä maailmasta ja Suomen kulttuurivaikuttajista. Mustonen on ilmiömäinen historian elävöittäjä ja hänen kerrontansa on nautinnollista lukea niin sisältönsä kuin kielensä vuoksi. Täydellistä kevyehköä kesälukemista. Ainut ongelma tässä on se, että jälleen kerran en millään malttaisi odottaa sitä, että tarina saa jatkoa!

Helmet-lukuhaasteessa vedän yli kohdan 2016 julkaistu kirja.

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirja: Ruokarouva (Outava, 2016)
Sivumäärä: 430
Mistä hankittu: Oma ostos
Arvostelu: ★★★★★

Sata maailmanhistorian parasta bändiä, osa 1 (sijat 91. - 100.)

Tähänkin yhtyeeseen palaan myöhemmin juttusarjassa. Kuva on viime kesältä Qstockista.

Olen pahimmanlaatuinen kirjafriikki. Kertonee siis aika paljon, että olen vielä huomattavasti enemmän friikki musiikin suhteen. Tässä päivänä muutamana (oikeasti jo monta kuukautta sitten) pohdin, että olisipa kiva kirjoittaa enemmän musiikista. Yhtäkkiä välähti: blogissanihan leikkikenttä on vain ja ainoastaan minun, täällä voin kirjoittaa mistä ikinä tahdon! Siispä tänä vuonna tulen julkaisemaan kymmenen osaisen juttusarjan sadasta minulle tärkeästä bändistä tai artistista. Tämän listauksen ideana on myös perehtyä vähän tarkemmin bändien taustoihin.

Järjestys on tietenkin vain vähän sinne päin ja muuttuu päivittäin fiiliksen mukaan. Listaus kuvastaa tämän hetkistä tilannetta ja mukana on bändejä, jotka ovat kulkeneet mukana jo pari vuosikymmentä ja myös ihan tuoreita ihastuksia. Luultavasti jo ennen kuin tulen pääsemään juttusarjani loppuun, tulen monesti ihmettelemään tätä nyt rankkaamaani järjestystä. Musiikissa hienointa onkin juuri se, miten se elää tilanteen mukaan ja eri tunnetiloihin löytyy aina omanlaisensa musiikki.

Sata mieluista bändiä oli helppo keksiä, järjestäminen sitten taas olikin supervaikeaa. Ja listan ulkopuolelle jäi vielä aivan valtava määrä huippubändejä ja artisteja. Joka tapauksessa, tässä ensimmäiset kymmenen sadan bändin lista häntäpäästä, olkaa hyvät!

100. Spice Girls

Kuva

En vain voinut jättää Spaissareita listan ulkopuolelle, vaikka mieli kyllä teki, uskokaa pois! Spice Girls oli ensimmäinen Suuri Bändirakkauteni. Bändiin liittyi aivan hirveästi kaikkea oheiskrääsää, niin kuin monet varmasti muistavat. Itse keräsin tikkaritarroja (en koskaan saanut nahkatakkista Victoriaa) ja keräsin lehtileikkeitä, siinä se, onneksi. Pidin aidosti bändin musiikista ja vieläkin se saa kivoja fiiliksiä aikaan.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Wannabe-hitin julkaisusta. Spice Girls oli uskomattoman pitkälle tuotteistettu yhtye, mutta jotakin aitoa siellä pohjalla silti oli ja uskon että juuri siihen perustui yhtyeen suosio. C-kasettien kulta-aikana onnistuin kuluttamaan heidän albuminsa kirjaimellisesti puhki. Spiceworld minulla oli ihan aitona kasettina, Spice oli kaverilta kopsattu.

Maa: Iso-Britannia
Vuodet: 1994-2000 ja 2007-2008
Paras albumi: Spiceworld
Poiminta tuotannosta: Who do you think you are


99. 22-pistepirkko

Kuva

Muistan konkreettisesti hetken, jolloin ensimmäistä kertaa kuulin 22-pistepirkko -yhtyeen musiikkia. Ohjelma taisi olla Jyrki - mikäpä muukaan - ja musiikki kolahti heti. En muista yhtään miten vanha olin, mutta en missään tapauksessa paljoa yli 10-vuotias. Harmi kyllä viime aikoina levylautasellani on pyörinyt yhtyeeltä lähinnä Birdy, hienoja kappaleita on paljon muitakin ja rakastan laulajan ääntä. Birdy on yksi upeimmista suomalaisista biiseistä ja minulle erittäin tärkeä.

Maa:Suomi
Vuodet: 1980-
Paras albumi: Big Lupu (1992)
Poiminta tuotannosta: Birdy


98. The Bruisers

Kuva

En muista miten löysin The Bruisersin. Se taisi olla pari vuotta sitten. Erityisen hyvien bändien kohdalla käy niin, että kertakuuntelu on ikuista rakkautta. Bruisers kuten moni muukin punk-bändi on minulle hyvän mielen musiikkia. Tietyssä fiiliksessä ei ole mitään parempaa kuin Bruisers.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1988-1998
Paras albumi: Cruisin' for a Bruisin' (1993)
Poiminta tuotannosta: Till the End


97. Black Flag

GTA V:n pelaamisesta on tietysti seurannut paljonkin hyviä asioita, mutta yksi parhaista oli Black Flagin löytäminen. Voisin kirjoittaa samat sanat kuin Bruisersinkin kohdalla, Black Flagin raivokkaalle punkille on hetkensä.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1976-1986
Paras albumi: My War (1984)
Poiminta tuotannosta: Rise above


96. Beastie boys

Kuva

Lista-ohjelma oli nuorena monta vuotta lempiohjelmani  ja sitä kautta olen löytänyt suurimman osan nykyisistäkin bändirakkauksistani (apua, olin vasta 11-vuotias Hello Nastyn aikaan!). Beastie boysin videot olivat jotakin aivan uskomatonta. Beastie boys on niitä bändejä, joita en osaa ajatella anlyyttisesti, sillä bändi on jotenkin kasvanut elämää suuremmaksi. Viime aikoina bändi on jäänyt kuuntelussa vähän taka-alalle, mutta etenkin Sabotage ja Intergalactic tulevat aina olemaan sydäntäni lähellä.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 1981-
Paras albumi: Hello Nasty (1998)
Poiminta tuotannosta: Intergalactic

95. The Killers

Kuva

Jos punk-musiikki on minulle hyvän mielen musiikkia niin The Killers on sitten todella hyvän mielen musiikkia. Killers on niitä bändejä, joihin en suhtaudu kovinkaan intohimoisesti, mutta joilla on niin hyvää musiikkia, että bändistä on yksinkertaisesti pakko pitää. Somebody told me on biisi, johon en kyllästy ikinä, vaikka sitä melkoisesti yritettiinkin puhkisoittaa (apua, yli kymmenen vuotta sitten!!!).

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 2002-
Paras albumi: Hot Fuss (2004)
Poiminta tuotannosta: Somebody told me

94. The Crash

Kuva

Crash kuuluu myös bändeihin, joista on pakko pitää, ei vähiten tietenkään turkulaisuuden vuoksi. Lauren caught my eye soi yhtenä kesänä nuoruudessani koko ajan ja vaikka en koskaan bändiä nähnytkään livenä, olen kuullut tarinoita bändin tunteikkaasta Ruisrockin jäähyväiskeikasta. Brunilan ääni saa parhaimmillaan aikaan kylmät väreet ja onhan mies suoranainen superlahjakkuus muutenkin ja nykyisin hän vaikuttaakin muiden artistien taustavoimissa.

Maa: Suomi
Vuodet: 1991-2009
Paras albumi: Wildlife (2001)
Poiminta tuotannosta: Lauren caught my eye

93. Muse

Kuva

Muse on minulle pikkuisen ongelmallinen bändi, sillä koko ajan minulla on fiilis, että palaset on käsissä mutta siltikin jotain olennaista puuttuu. Muse pääsee kuitenkin ilman muuta listalleni ihan jo yhden kaikkien aikojen suosikkibiisini Supermassive black holen vuoksi. Vuosi 2006 oli monellakin tavalla merkityksellinen ja albumi Black Holes & Revelations on ollut ahkerassa kuuntelussa aina siitä asti.

Maa: Englanti
Vuodet: 1994-
Paras albumi: Black holes & Revelations (2006)
Poiminta tuotannosta: Supermassive Black Hole

92. Trivium

Kuva

Trivium ei päässyt tämän korkeammalle listalla oikeastaan vain ja ainoastaan siitä syystä, että historiani bändin kanssa on toistaiseksi hyvin lyhyt. Kevättalvella satuin kuuntelemaan tätä bändiä ja siitä asti se on ollut puhdasta rakkautta. Trivium on melodisempi kuin monet samankaltaiset "örinäbändit" ja heillä on täysin kultaisia riffejä. Trivium on niitä bändejä, jotka tahtoisin juuri nyt kovasti nähdä livenä. Bändi on keikkaillut nyt Suomessa ja toivon joskus vielä päätyväni heidän keikalleen.

Maa: Yhdysvallat
Vuodet: 2000-
Paras albumi: In Waves (2011)
Poiminta tuotannosta: In waves

91. Seether

Kuva

Seetherinkin kohtalo on tulla esitellyksi tässä ensimmäisessä erässä oikeastaan yhdistelmästä samoja syitä kuin Musen ja Triviumin kohdalla. Pitkään kuuntelemani bändit ja ne, joilla on todellakin "se jokin" menivät ohi. Opin vasta nyt googlaamalla, että Seether on eteläafrikkalainen bändi! Seether saa plussaa myös poikkeuksellisen hienoista levyjen kansista.

Maa: Etelä-Afrikka
Vuodet: 1999-
Paras albumi: Disclaimer II (2004)
Poiminta tuotannosta: Fake it


Bändilistaus jatkuu pian! Löytyikö näistä häntäpään bändeistä sinun suosikkejasi?

Karl Ove Knausgård: Taisteluni (kuudes kirja)

Voi hyvä tavaton. Yhtäkkiä onkin jo kesäkuu. Ja yhtäkkiä se kesäkuukin on puolessa välissä. Blogitauko on venynyt jälleen ennätyspituiseksi ja se tekee minut surulliseksi.  Olen ollut uudessa työssäni (jota edelleen rakastan!) nyt kolme ja puoli kuukautta ja alkaa näyttää siltä, että jatkuva töissä lukeminen ja kirjoittaminen saa aikaan sen, että vapaa-aika kuluu muissa puuhissa. Toisaalta kaunokirjallisuuden lukeminen ja luovan tekstin tuottaminen vapaa-ajalla auttaisivat myös viranomaistekstien valmisteluun töissä ja siksikin haluaisin blogata enemmän. Ehkä jokin tasapaino tähän löytyy ennemmin tai myöhemmin.

Olen toki tehnyt muutakin kuin töitä. Toukokuussa lomailin viikon ihanassa Münchenissa, näin Alpit ja kävin Rockavaria-festareilla toteamassa taas miten suuri voima musiikilla minuun onkaan. Töiden vastapainoksi onkin entistä voimakkaammin noussut esiin musiikki. Hankin rajattoman Spotifyn myös puhelimeen ja se oli ehdottomasti tämän vuoden paras hankinta. Olen myös haaveillut musiikista kirjoittamisesta ja blogissa alkaakin pikapuoliin juttusarja sadasta lempibändistäni. Josta tulikin mieleeni, että myös Kirjahyllyn aarteet -juttusarja pitää herättää eloon.

Pitkän alustuksen myötä itse asiaan, tähänastisen kirjavuoteni merkittävimpään teokseen. Nyt on nimittäin tyhjä olo. Pitkään olen saanut nauttia näistä synkän kauniista kertomuksista, kirjoista joissa mies perkaa elämänsä ja paljastaa sielunsa ainutlaatuisella, puhtaan koukuttavalla tavalla. Nyt kuitenkin tarina tuli päätökseen, kun luin loppuun 1200-sivuisen järkäleen.

Taisteluni-sarjan kuudennesta kirjasta liikkui jo etukäteen paljon tietoa ja kohua. Se poikkesikin melkoisesti aiemmista osista eikä vähiten sen keskivaiheella olevan monisataasivuisen esseemäisen osuuden vuoksi. Osuudessa Knausgård perkaa taiteen, kirjallisuuden, politiikan ja koko ihmisyyden melkoiseksi paikoin ajatusvirtamaiseksi kokonaisuudeksi, jonka lukeminen on toisinaan raskasta, mutta lopulta äärettömän palkitsevaa. Hän analysoi kauniisti runoja, viittaa kirjallisuuden ja taiteen merkkiteoksiin ja kirjoittaa purevimman ja analyyttisimman tutkielman Hitleristä, jonka olen ikinä lukenut. Hämmentävää ja hämmentävän nerokasta.

Se totuttu Karl Oven elämänkertomus on viimeisessä osassa jollain tavoin kevyempää luettavaa kuin aiemmin. Lukija ei toisin sanoen joudu koko ajan olemaan huolissaan miehen puolesta. Karl Ove vie lapsiaan päiväkotiin, kirjoittaa ja kokee tuskaa ensimmäisen osan julkaisun myötä, kun hänen setänsä tekee asiasta vaikean. Jälleen kerran Knausgård tekee tavallisesta arjesta maagista, tapahtumaköyhyydestä nautittavan ja kertakaikkisen koukkuunnuttavan lukukokemuksen. Kirjan raskain osuus oli kuitenkin kuvaus Knausgårdin Linda-vaimon masennuksesta. Herää jälleen kerran kysymys, millainen ihmishirviö kirjoittaa ylös kaikkein rakkaimpiensa kaikista synkimmät puolet.

Niin se vain on. Knausgårdin Taisteluni-sarjan viehätys perustuu sen ristiriitaisuuteen. Se on synkkä, paljastava, raju, mutta samalla arkinen ja tavallinen. Toisinaan lukija vihaa Karl Ovea sydämensä pohjasta, välillä rakastaa tätä. Ja yllättävän usein myös samaistuu. Knausgård on tavoittanut sarjassaan perimmäisen ihmisyyden kaikessa rumuudessaan ja kauneudessaan. Olen iloinen että nämä kirjat on minulla hyllyssä. Vielä tänä kesänä aion aloittaa matkan Karl Oven parissa uudelleen sarjan ensimmäisestä osasta.

Tästä kesästä tulikin mieleeni... Pitäisiköhän sitä Sotaa ja rauhaa pikkuhiljaa aloitella Klassikkohaastetta varten. Heh.