torstai 12. syyskuuta 2013

John Irving - Ystäväni Owen Meany

Tervehdys! Olen viettänyt kirjallista hiljaiseloa sen verran pitkään, että mahtaakohan näillä linjoilla enää pyöriä ketään? Niin kävi, että elämä - tarkemmin sanottuna syyskuu - tuli minun ja kirjojen väliin. Paluu Vaasaan ja arki koitti ja siinä samalla mukavat uuden harrastukset, joissa kuluu useampi ilta viikossa. No, "onneksi" mikään ei tule viemään minulta jokaviikkoisia monen tunnin junamatkoja, joten kyllä lukemisaikaa löytynee jatkossakin.

Kun sain luettua Garpin maailman, kohtasin erikoisen ongelman: en tahtonut tarttua kenenkään muun kirjailijan teoksiin. Luin parista kirjasta muutaman ensimmäisen sivun, mutta kiinnostus ei vaan herännyt, jonka vuoksi lopulta annoinkin itselleni luvan napata hyllystä siellä pari vuotta odotelleen Ystäväni Owen Meanyn. Tähän kohtaan voisin veisata ylistysvirren meidän roskispisteen mahtavasta kierrätyshyllystä, jonne saa tuoda kierrätyskelpoista tavaraa. Tämän priimakuntoisen keltaisen kirjaston kirjan ja monta muuta aarretta nappasin kerran tuolta hyllyltä, kun mukava pariskunta oli tuomassa sinne tavaroita, kun olivat tekemässä muuttoa. Kerrankin satuin paikalle kreivin aikaan!

Garpin tunnekuohujen ja sen maailmaan imautumisen jälkeen odotin Meanyltä paljon, vaikkakin olin kuullut siitä etukäteen vähän ristiriitaisia mielipiteitä. Pari sataa ensimmäistä sivua hujahtivatkin hetkessä, mutta sitten iski joku ihmeen stoppi. Tarina tuntui junnaavaan paikallaan, teos oli tylsä ja mitäänsanomaton. Ennen kaikkea tämä stoppi johtui ÄRSYTYKSESTÄ sillä MIELESTÄNI OWEN MEANY ITSE OLI HURJAN ÄRSYTTÄVÄ TYYPPI JA HÄNEN PUHETAPANSA JA SEN KIRJOITTAMINEN SUURILLA KIRJAIMILLA OLI TODELLA RAIVOSTUTTAVAA. Niin raivostuttavaa, että välillä toivoin Meanyn vain pitävän jo päänsä kiinni. Suurten kirjainten ärsyttävyys piilee siinä, että minä en vain pysty lukemaan niin kirjoitettua tekstiä neutraalisti, vaan aivoni kääntävät sen huudoksi, ihan joka kerta. Samaa sarjaa tämän ongelman kanssa on muuten se, että jos käytän jossakin chatissa hymiöitä, minulla on käsittämätön ja lähestulkoon hallitsematon tapa vääntää kasvoni aina samaan muotoon käyttämäni hymiön kanssa, mutta se on toinen tarina se.

Ärsyttävästä päähenkilöstä huolimatta teoksessa oli irvingmäiseen tapaan koko joukko hurmaavia, huvittavia ja värikkäitä hahmoja, joista ihan tosissani pidin. Kertoja John on hieman väritön, mutta muuten oikein mukava hahmo (tosin hiukan hänen rakkautensa Oweniin jäi ihmetyttämään minua) ja samoin hänen äitinsä ja isoäitinsä miellyttivät minua. Monet tapahtumat kaikessa absurdiudessaan olivat varsin viihdyttäviä ja juonen kehittely oli lähes Garpin tasoista.

Pitäisi ehkä useamminkin lukea perä jälkeen saman kirjailijan teoksia, sillä se avasi mielenkiintoisia näkymiä kirjailijan toistuviin teemoihin ja ehkäpä jopa sielunmaisemiin. Irving tuntuu pyörittelevän teoksissaan samoja teemoja, kuolemaa ja tuntematonta isää. Teoksille yhteistä on myös surumielisyyden alla piilevä hersyilevä huumori ja absurdius. Vaikka Meany olikin uskomattoman ärsyttävä, pidin kirjasta silti. Nyt olen lukenut kaikki listalta löytyvät Irvingit, olisiko suosituksia seuraavaksi? Taidan olla riippuvainen.


Kirjailija: John Irving
Luettu kirja: Ystäväni Owen Meany (suom. Kristiina Rikman)
Alkuperäinen kirja: Prayer for Owen Meany
Alkuperäinen julkaisuvuosi: 1989
Sivuja: 666 (sattumaa?)
Mistä hankin: Kierrätyspiste <3
Missä ja milloin luettu: Elo-syyskuussa 2013 siellä sun täällä
Arvostelu:  ★★★

14 kommenttia:

  1. "Irving tuntuu pyörittelevän teoksissaan samoja teemoja"

    Totta, minustakin samat teemat pyörivät mainitsemiesi lisäksi myös: kirjailijuus, opettaminen, ulkopuolisuus, jonkin asteinen hyväksikäyttö yms, karhut, hotellit, koira,urheilu esim. paini, juoksu tai baseball, amerikkalainen jalkapallo, useimmin paini ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niitä teemojahan on melkoinen määrä, kun tarkemmin alkaa miettiä.

      Poista
  2. Minä en ole saanut Kaikki isäni hotelleja enkä myöskään Garpin maailmaa koskaan loppuun, vaikka ei niissä sinänsä ole mitään vikaa ollut. Olen jopa päässyt melkein loppuun saakka mutta aina jättänyt kesken...ehkä jonain päivänä sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minulla ei olisi tätä listaa tsemppaamassa,voi olla että tämä kirja olisi jäänyt kesken. Mikä olisi ollut kyllä todella sääli, sillä se parani taas loppua kohden.

      Poista
  3. Minä taas olen Irving -fani, vaikka minusta hänen viimeisimmät eivät ylläkään aivan näiden vanhempien teosten tasolle.

    'Vanhat teemat' ovat hänen tavatamerkkinsä: paini, karhut, trans- ja biseksuaalisuus etc.

    Ystäväni Owen Meany on meielestäni Irvingin tummin, surumielisin kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, tämä oli kyllä huomattavasti tummempisävyisempi verrattuna Garpiin ja Oman elämänsä sankariin.

      Poista
  4. Owen Meanyn lukemisesta alkaa olla parikymmentä vuotta, enkä pitänyt kirjasta. Epäilin edellisen Irving-kirja-arviosi kohdalla, että arvioni Meanystä on metsässä. Nyt olen huojentunut. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Suosittelen kyllä kovasti Oman elämänsä sankaria, se on hyvin eri tyylinen kuin Meany. Uusimmalta listaukselta näyttääkin löytyvän vain nämä kaksi Irvingiä, aika jännää että Garp on pudotettu pois, sitä kun monet pitävät Irvingin parhaana.

      Poista
  5. Kunhan taas palaan Irvingin pariin, tämä kirja saattaa hyvinkin olla se, johon tartun. Minä olin hiukan huolissani minun ja herra Irvingin suhteen, kun pari kirjaa luettuani tuntui jopa siltä, että hiukan kyllästyin häneen, juuri noiden toistuvien samojen teemojen takia. Oman elämänsä sankari kyllä sitten pelasti, ja usko siihen, että minulla ja Irvingillä on yhteinen tulevaisuus. =D Irving tuntuu olevan jotenkin hirveän runsas, mutta silti jollain tavalla yksipuolinen. Hmm. Katsotaan miten meidän käy. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveän runsas ja samalla yksipuolinen - todella osuva määrittely!

      Poista
  6. Minulle tämä on ollu "huonoin" Irving siinä mielessä, kuin Irving nyt huono voisi olla. Samoja teemojahan mies pyörittelee, mutta ainakaan minulta se ei ole vielä kiinnostusta sammuttanut - päinvastoin! Huisia, miten samojen aiheiden ympärille voi rakentaa niin erilaisia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhuakseni, jos en olisi lukenut näitä irvingejä näin perä jälkeen, en ehkä olisi tajunnut teemojen yhteneväisyyksiä. Eli ihan avartavaa tällaiselle teemasokealle!

      Poista
  7. Voi, minulla tämä on ihan ehdottomasti kaikkien aikojen top kolmosessa. Lukemisesta on jo niin kauan, etten oikein osaa lukukokemuksesta enää mitään tarkkaa sanoa, mutta osui ja upposi. Ihana pieni suuri tarina pienestä suuresta ihmisestä. Garpin maailma puolestaan jäi hieman mitäänsanomattomaksi Owen Meanyn jälkeen, mutta Oman elämänsä sankari puolestaan ihastutti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin itse tarinasta, mutta siitä en päässyt yli enkä ympäri, että Owen itse oli todella ärsyttävä. Silti tuntuu, että tämä pitäisi lukea uudelleen joskus toiste, vaikka kymmenen vuoden päästä. Uskon, että silloin keskittyisin hieman eri asioihin. Kiintoisa kirja joka tapauksessa.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!