Chuck Palahniuk - Tukehtuminen

Siis että mitä? Ja hyi olkoon.

Olen juuri kokenut elämäni ällöttävimmän lukukokemuksen. Luin nimittäin eilen illalla loppuun Chuck Palahniukin Tukehtumisen (Choke, 2001). En ole kenties koskaan ollut yhtä hämmentynyt kirjasta kuin nyt. En edes osaa sanoa, miksi Tukehtuminen oli niin iljettävä ja ahdistava. Vielä enemmän olen hämmentynyt siitä, että en voi sanoa vihanneeni kirjaa. Tavallaan ehkä jopa pidin siitä, hyvin hämmentyneellä ja kierolla tavalla. Ainakin on tunnustettava, että vaikka tämä ei olisi ollut listalla ja olisin lukenut sitä ns. omaksi ilokseni, en varmastikaan olisi jättänyt kirjaa kesken. Se kertoo jotakin.

Tukehtumisen päähenkilö on Victor (hämmentäviä assosiaatioita syntyi siitä, että aivan hiljattain lukemani Bret Easton Ellisin Glamoraman päähenkilö oli myös Victor), joka on töissä 1700-luvun turistikylässä. Siellä hän viettää päivänsä pussihousuissa välttäen nykyaikaisten asioiden käyttämistä rangaistuksen pelossa ja opettaen lapsille historiaa ja toisinaan tuhmuuksia. Vapaa-ajallaan (niin ja myös työajallaan) Victor toteuttaa itseään seksiaddiktina, pahimman luokan riippuvaisena, joka käy anonyymit seksiaddiktit tapaamisissa, lähinnä harrastamassa seksiä (voin kuvitella millaisia google-haku osumia blogini juuri sai), ja pyrkii toteuttamaan neljän portaan toipumisohjelmaa. Pelkkä seksi ja työ eivät kuitenkaan riitä Victorille, joten hän käy joka päivä ravintolassa tukehtumassa. Tukehtuminen suoritetaan syömällä esimerkiksi pihviä, teeskentelemällä tukehtumista ja sitten vain voi odotella, kuka saapuu pelastavaksi enkeliksi. Victor nimittäin tietää, että vanhan kiinalaisen tavan mukaan, kun joku pelastaa toisen ihmisen hengen, tämä on ikuisesti vastuussa tästä jonka hengen pelasti. Victorin tapauksessa homma toimii niin, että kotiin tulvii shekkejä ja jatkuvasti joku kysyy, onko Victor jonkin puutteessa. Joka päivä pitää mennä eri ravintolaan tukehtumaan, jotta kukaan ei hoksaa, mikä on homman nimi.

Ihan niin kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi, kaiken taustalla vaikuttaa Victorin vanha ja sairas äiti. Kirjassa on myös takaumia Victorin lapsuuteen ja viittauksia äidin mielisairauteen. Äitisuhde on hyvin kinkkinen ja siihen sotkeutuu epäily siitä, että Victor olisikin uudesti syntynyt messias. Ihan perusjuttuja siis.

Kirja oli sekava, ällöttävä ja olin niin kaukana omalta mukavuusalueeltani, etten ole ennen tainnut vastaavassa paikassa vieraillakaan. Jotakin kummallisella tavalla kiehtovaa kirjassa kuitenkin oli. Muutakin kuin vain Victorin ystävä, kivien keräilyyn pahasti addiktoitunut Denny, joka osui ja upposi geologin huumorintajuuni. Vaikka kirjasta tavallaan, ehkä, jotenkin, pidinkin, en kehtaisi tunnustaa sitä kenellekään enkä todellakaan suosittelisi tätä pahimmalle vihamiehellenikään. Jos taas haluat hämmentyä ja ehkä vähän nieleskellä oksennusta siinä samalla, lue tämä.

En yleensä googlaile, mitä kanssabloggarit ovat lukemastani kirjasta sanoneet, mutta tämän kohdalla piti tehdä poikkeus. Linnea oli aika samoilla linjoilla kuin minäkin ja Anu  oli kirjan luettuaan hämmentynyt mutta tyytyväinen. Eriäviäkin mielipiteitä varmasti löytyy, tulkaahan kertomaan!


Kirjailija: Chuck Palahniuk
Kirja: Tukehtuminen (suom. J. Pekka Mäkelä)
Alkuperäinen kirja: Choke
Julkaisuvuosi: 2001
Sivuja: 287
Mistä hankin: Turun Nummen kirjastosta
Missä ja milloin luettu: 21. - 23.10.2013
Arvostelu: ★★