maanantai 15. helmikuuta 2016

Émile Zola: Nana

 
Elisa Kirjassa on laaja valikoima ilmaisia klassikoita. Sieltä poimin itselleni kauan aikaa sitten myös Émile Zolan Nanan. Teoksen lukeminen on edistynyt etanavauhtia, sillä olen lukenut sitä ainoastaan puhelimesta, sivun silloin ja toisen tällöin, hetkinä kun oikeaa kirjaa ei ole ollut saatavilla.

Syynä hitaalle etenemiselle ei valitettavasti ole ainoastaan se, että kirja oli minulla e-kirjana. Tärkein syy oli ikävä kyllä kirjan tolkuton tylsyys. Nana edustikin minulle juuri sitä klassikkokirjatyyppiä, jonka olemassaolon haluaisin kokonaan kieltää: kuivaa, tylsää, vaikeaa ja ajan huonosti kohtelemaa kertomusta, jonka lukeminen on puisevaa. Keskimäärin klassikot ovat kaikkea muuta ja sitä mielikuvaa vastaan haluan taistella. Klassikoiden lukeminen on kuitenkin aina avartavaa, vaikka ne osoittautuisivatkin toisinaan kuiviksi. Nanan ansiot olivatkin siinä, että ymmärrän täysin, miksi kirja on ollut niin hätkähdyttävä vuonna 1880.

Nana on häikäilemätön, itsekäs ja kaunis nuori nainen. Hän on pariisilaisen Variétés-teatterin uuden Vaalea Venus -näytelmän päätähti. Nana on täysin onneton näyttelijä, mutta hänen kauneutensa, muhkeat muotonsa ja kauniit kasvonsa, hurmaavat Pariisin eliitin kertaheitolla. Nana on myös prostituoitu, joka ei arkaile käyttää hyödyksi avujaan miesten valloituksessa ja näistä hyötymisessä.

Kirjan ongelma oli siinä, että siinä ei oikeastaan tapahtunut mitään, juoni toisti itseään. Nana hyväksikäyttää aina uusia miehiä, elää vastuuttomasti ja pompottelee läheisiään. Nanan miehet esitetään myös melkoisina hölmöläisinä, säälittävinä narreina. Fiksut ja rikkaatkin miehet lankeavat ihanaan, petolliseen Nanaan ja lopulta nainen koituu heidän turmiokseen. Juoni tuntuu jatkuvan samankaltaisena läpi koko kirjan, kunnes aivan lopussa alkaa tapahtua ja kirjan loppu olikin aika yllättävä. Ajankuvaus ja Pariisi viihdyttivät minua ajoittain, mutta ikävä kyllä eivät riittävästi. Nana oli ärsyttävä hahmo, itsekkyyden ja lapsellisuuden perikuva, mutta en silti ollut hänen uhriensakaan, hyväksikäytettyjen miesten puolella. En löytänyt kirjasta samaistumispintaa nimeksikään ja turmion ja rappion kuvaus olisi ollut kiehtovampaa, jos sitä olisi rakennettu voimakkaammin läpi kirjan, ei vain lopussa.

Läpi historian -lukuhaaste on nyt avattu naturalistisella teoksella.

Kirja herätti suurta kohua ilmestyessään, jonka vuoksi Helmet-haasteessa vedän yli kohdan 34 (keskustelua herättänyt kirja).

Ilmaisena e-kirjana kirjan ovat lukeneet myös Norkku, Luru ja Villis.

Kirjailija: Émile Zola
Luettu kirja: Nana (suom. Yrjö Weijola)
Alkuperäinen kirja: Nana (1880)
Sivumäärä: 372
Mistä hankittu: Elisa Kirja
Arvostelu: ★★

11 kommenttia:

  1. Kiitos postauksesta. Itselleni Nana oli viiden tähden klassikkoteos, jonka luin yhtäsoittoa kannesta kanteen. Ehkä lukukokemukseesi olisi vaikuttanut enemmän, jos olisit lukenut sen kokonaisuutena eikä osissa. Tämä riemastuttava sänkypuuhien ympärillä pyörivä teoshan on oikea helmi näytelmäversioina, ja Suomessakin se on pyörinyt useammalla lavalla. Zola oli yhteiskuntakriitikko ja tässäkin teoksessa hän naamioi köyhyyden ja rikkauden erot, rahanahneuden,elostelun ym. ja lopetti kirjan ajanmukaisesti. Tämä oli Nanan selviytymistarina, köyhän kauniin tytön selviytymistarina, joka repesi käsistä. Kirja on osa 20 kirjan sarjaa, josta olen lukenut myös Naisten paratiisin, josta on nähty Suomessakin tv-sarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En millään olisi pystynyt lukemaan tätä yhteen menoon. En tiedä mikä oikein tökki, kun yleensä nämä vanhat klassikot herättävät suurta innostusta. Yhteiskuntakriittisyyskin useimmiten kiinnostaa, nyt ei.

      Poista
  2. Jos haluat vielä kokeilla Zolaa, niin suosittelen tuota Mainkin mainitsemaa Naisten paratiisia (pariisilaisen tavaratalon hulinaa ja rakkaustarina) ja Therese Raquinia (karu ja eläimellinen tarina aviorikoksesta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, ehkä joskus :D Tai siis jälkimmäinen ehdottomasti joskus, se kun löytyy listalta. Kiitos vinkeistä!

      Poista
  3. Oikukas ja jumalainen Afrodite, teatterin lämpiön kaasulamput, yleisön kireäksi jännittynyt odotus, takahuoneiden odottamaton lihallisuus, sen huumaannuttava, ihomaalien ja hajusteiden värittämä karnevalistinen välitila. Maistelen mielessäni edelleenkin Zolan räiskyvää kerrontaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, jostakin syystä nämä tosiaan herkulliset yksityiskohdat jäivät lopulta minulle varsinaiseksi sekametelisopaksi.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Heippa! sait uuden blogiseuraajan :) Mukavaa sunnuntaita sinulle :)

    VastaaPoista
  6. Luin tämän lukion ekalla vai olikohan jo yläasteella. Muistan, että kirjastonhoitajan mielestä Nana ei ollut minulle sopivaa luettavaa. Lähtökohta lukemiselle oli siis varsin mainio ja Nana teki minuun valtavan vaikutuksen. Muistelen lämmöllä vieläkin. Syyt pitkälti Juhan edellä mainitsemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minäkin olisin tarvinnut tuollaisen lähtökohdan! Nyt alkoi tuntua siltä, että Zolalle pitää antaa vielä uusi mahdollisuus, tällä kerralla keskittyneempi.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!