torstai 30. maaliskuuta 2017

Michel Faber: Lihaa ja verta


Jokainen kirjojen ystävä tietää varmasti sen tunteen, kun on juuri lukenut jotakin, josta piti valtavasti. Tulee voimakas tarve kertoa jollekin kokemastaan, huutaa ääneen, että hei, lukekaa tämä kirja, vau!

Tällainen tunne minulla tuli, kun sain luettua loppuun Michel Faberin Lihaa ja verta. Olin junassa ja siellä huutaminen olisi ollut aika kiusallista. Onpa siis hyvä, että minulla on tämä blogi, jossa voin hehkuttaa ihan niin paljon kuin tahdon. Kirjan lukemisesta on tosin aikaa jo reilusti yli kuukausi, mutta sen aiheuttama innostus ei ole laantunut.

Nyt kun aloitin tekstini näin, on melko ikävää heti seuraavaksi todeta, että kirjasta ei voi kertoa paljoakaan paljastamatta liikaa sen sisältöä. Oikeastaan kirjasta ei voi kertoa yhtään mitään. Siksi suosittelenkin, että lopeta tämän bloggauksen lukeminen tähän ja lisää kirja lukulistallesi!

Siis tähän. Älä lue enää pidemmälle, hus pois täältä ja kirjastoon!

Usko minua, älä lue enää pidemmälle.




Isserley on nainen, joka ajelee ympäri Skotlannin maaseutua etsien kyytiinsä liftarimiehiä. Miehet eivät saa olla liian laihoja tai liian lihavia, heidän pitää olla hyvännäköisiä. Miehet eivät myöskään saa vaikuttaa siltä, että joku kaipaisi heitä tai oikeastaan edes tietäisi näiden olinpaikkaa. Aika varhain lukija alkaa tajuta, että vaikka Isserley kuvataankin viehättäväksi, hänen ulkonäössään on kuitenkin jotakin todella häiritsevää ja kieroutunutta.

Kieroutuneisuus ei perustu ainoastaan ulkonäköön. Isserley ei olekaan nimittäin ihminen! Hän on nelijalkaisen lajin edustaja pakotettuna leikkauksin liikkumaan kuin ihminen. Ja ihmisetkään eivät oikeastaan ole ihmisiä, vaan vodseleita, syötäväksi kelpaavia otuksia, joita Isserley käy keräämässä tien poskista liftaamasta.

Olen tainnut monesti ennenkin kertoa synkästä maustani, siitä miten nautin kaikesta mustasta, kieroutuneesta ja pahaenteisestä. Siksipä tämä kirja iski. Ja myös siksi, että asetelmat heitettiin mukavasti päälaelleen. Lukija tajusi miettivänsä, että kenen puolella sitä oikein onkaan. Ja kertomuksen pystyi helposti rinnastamaan myös lihansyönnin problematiikkaan ja moraalisiin ongelmiin.

Mutta pakkohan se vaan on lopulta myöntää. Tykkäsin kirjasta mahdottomasti siksi, että se oli niin tuhottoman friikki. Ja se sitten taas taitaa kertoa aika paljon minustakin. Onneksi kaikki lopettivat lukemisen varoitukseeni, ettei tämä karmiva totuus paljastunut.

Jälleen kerran löysin 1001-listalta siis oikean helmen, tällä kertaa sellaisen hyvin kieroutuneen ja kummallisen, mutta helmen kuitenkin.

Vedän Helmet-haasteessa yli kohdan 6, sillä Isserleyn liftaajauhrit pääsivät myös ääneen.

Michel Faber, Lihaa ja verta, Tammi 2001. Suom. Juhana Rossi. Alkuperäinen teos Under the Skin (2000). 336 s.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että tämä kirja löytää lukijansa. Ostin teoksen joskus 2005 paikkeilla siskolleni joululahjaksi, kun löysin Kirjatorin 2€ pöydästä. Takakansi antoi kuvan, että siskoni voisi pitää. Kun hän oli lukenut kirjan ja olin lomalla hänen luonaan seuraavana kesänä, sain kuulla kuinka erikoinen kirja on ja sisko suositteli minuakin lukemaan sen. Tykkäsin tosi paljon ja juonenkäänteitä ei arvannut ennakkoon.

    Kun aloitin blogini 2011 tein alkuun paljon ns. täytepostauksia ja yksi oli kuukauden kestävä päivttäinen projekti, jossa päivittäin piti vastata kirja-aiheiseen kysymykseen. Yksi oli "A book that you wish more people would’ve read" johon vastasin tällä teoksellä näin: "Lihaa ja verta paljastaa todellisen luonteensa vasta loppumetreillä. Lähin vertaus voisi olla Stephenie Meyerin Vieras, mutta tässä on kuitenkin kyse jostain muustakin. En tahdo paljastaa kirjasta liikaa vaan totean vain: jos tahdot lukea jotain valtavirrasta poikkeavaa, lue tämä. Tämä ei ole dekkari, jossa ratkaistaan mitä liftaajalle tapahtuu hänen astuttuaan tuntemattoman auton kyytiin vaan tässä kerrotaan uskottavan satiirin keinoin ihmisestä, toimintatavoistamme ja siitä, kuinka asiat voisivat olla toisin, toisen näkökulmasta."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvin sanottu! Ja ehdottomasti minäkin toivoisin, että useampi ihminen lukisi tämän tai edes kuulisi tästä. Ihan sattumalta törmäsin listallani tähän enkä muista siitä aiemmin edes kuulleeni :)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!