sunnuntai 18. elokuuta 2013

Lukumaraton!

Tämä sunnuntai tuntuu mainiolta päivältä lukumaratonin aloittamiseen. Hiukan pitää hoitaa tässä valmisteluja, varmaan käydä kaupassakin, eli aloittaminen venyy iltapäivän puolelle. Palaan asiaan siis silloin, tervetuloa seuraamaan maratonmatkaani!


Klo 11:56
Kahvi on keitetty ja myöhäisen aamupalan leivät tehty, klo 12:00 on startti ja vastoin odotuksiani olo on nyt sellainen, että taidan aloittaa McEwanilla!

Klo 13:27
Sementtipuutarha luettu. Ihanan häiriintynyt! En tiedä onko edes ok pitää tästä kirjasta. Mutta joka tapauksessa tämä oli siitä harvinainen McEwan, että tosiaan tykkäsin siitä. Seuralaiseni on mukavan väsynyt, kirjaa aloittaessa se vingutteli leluaan ja pelkäsinkin, miten se vaikuttaa keskittymiseen, mutta meni sitten pian nukkumaan. Ulkona paistaa aurinko, voisin seuraavaksi siirtyä parvekkeelle lukemaan Murakamia.


Sivuja luettuna: 135



Klo 15:28
Luin juuri loppuun Murakamin After the quaken. Erillisiä ihania, kauniita, toisinaan surullisia, toisinaan pähkähulluja tarinoita, joita yhdistää toisiinsa Koben maanjäristys. Murakamin tekstiin voi vain heittäytyä kellumaan ja nauttia unenomaisuudesta. Tämä vaatii lisää sulattelua, ihan kaikki ei varmasti vielä auennut vaan tarvitsee aikaa.

Maraton on sujunut oikein hyvin. Melko hidas olen lukemaan, varsinkin englanninkielinen teksti vei aikaa ja tahdon nauttia kirjoista, en suorittaa. Taas kyllä paljastui se, miten olen luonteeltani rasittava suorittaja. Vilkuilen kelloa ja laskeskelen lukunopeuksia... Hölmöä! Mutta voi miten kivaa on uppoutua kirjoihin ja tarttua heti seuraavaan, kun saa edellisen luetuksi. Seuraavaksi jotakin suomenkielistä, ehkäpä Sarasvatin hiekkaa?

Sivuja luettuna: 267



Klo 19:16
Kiitos tsempeistä ihanat ihmiset! Hyvin pyyhkii ainakin toistaiseksi. Sarasvatin hiekkaa oli
l-o-i-s-t-a-v-a!

Miksi en ole lukenut tätä aiemmin? Tai oikeastaan ihan hyvä, etten ollut lukenut tätä ennen viime syyskuun kenttäkurssin jäätikkövaellusta, se oli tarpeeksi pelottavaa ilmankin.

Olo oli välillä kuin tenttiin olisi lukenut, jäätiköt, Heinrich-eventit, drumliinit, megatsunamit ja sedimentti poikineen. Samalla tajusin myös, miksi tämä maraton-lukeminen tuntuu jotenkin niin tutulta, vaikken ennen ole maratoonannut: tenttiinlukustrategiani oli yleisesti ottaen sellaista luetaan yksi vuorokausi putkeen. Onneksi sen verran on sentään jo kulunut aikaa viimeisestä tentistäni ja valmistumisesta, että pystyin ottamaan tämän lähinnä viihteen, enkä niinkään koulutustaustani kannalta. Pari kertaa hihkuin kyllä ääneen, geologinen jännityskertomus, voiko olla parempaa! Ajankohtainen, jännittävä ja ajatuksia herättävä, vaikka sinänsä ei tuonutkaan minulle juurikaan uutta tietoa. Niille, jotka eivät tiedä kymmenkuntaa eri mahdollista - ja geologisessa mittapuussa jopa todennäköistä - tapaa, jolla ihmiskunta voi kuolla sukupuuttoon tai ainakin harventua kovasti, tämä voi olla vielä järisyttävämpi kokemus.

Nyt on lukemista takana 7,5 tuntia ja vielä ei väsytä yhtään. Seuraavaksi luettavaksi päässee Sagan.

Sivuja luettuna: 587

Klo 20:51
Nyt on luettu myös Saganin tervetuloa, ikävä. Kuvassa sen esittelee ihan paras lukukaveri, nimittäin ihanana niskatyynynä toimiva Barbapapa.

Tervetuloa, ikävä -teoksen päähenkilöt ovat melkoisen löyhän moraalin omaava naistenmies-isukki ja kyyninen ja itsekeskeinen tytär, jotka muodostavat tiiviin parivaljakon. Väliin tunkee kuitenkin Anne, jonka kanssa isä aikoo naimisiin. Tytär ei kuitenkaan jää neuvottomaksi, vaan pyrkii sabotoimaan nämä aikeet kohtalokkain seurauksin.

En erityisemmin pitänyt kirjasta sen tympeiden päähenkilöiden takia, mutta jotakin hurmaavaa kuitenkin oli sen lakonisuudessa ja taustalla olevassa mustassa humoristisuudessa. Aivot alkavat ehkä olla jo vähän väsyneet, kun minulla kesti hävyttömän pitkään tajuta, että päähenkilö oli tosiaan tytär eikä poika...

Koira (ja mies) alkaa vaikuttaa siltä, että voisi se emäntä tehdä jotakin muutakin kuin lukea. Eli ehkäpä pitäisi lähteä tuulettamaan aivoja ulkosalle? En ole vielä päättänyt, aloitanko uuden kirjan vielä illalla vai luenko Garpin maailmaa nukahtamiseen saakka. Täytyy katsoa millainen on olo lenkin jälkeen.

Sivuja luettuna: 718

Klo 23:40
Tuli pidettyä ihan kunnolla lenkki- ja syömistaukoa. Teki hyvää, pää ja silmät ehtivät palautua suhtkoht normaaleiksi. Illalla olen lukenut Ivan Denisovitsin päivää 90 sivua ja nyt ajattelin mennä sänkyyn pötköttelemään ja lukemaan tuon loppuun. Jos ei uni iske ennen, niin sen jälkeen jatkan Garpilla. Näyttää siltä, että yli tuhannen sivun pääsen joka tapauksessa, vaikka olen ottanut aika rennosti. En varmasti ole koskaan, en edes lapsena ahmimisiässä, lukenut näin paljon kaunokirjallisuutta yhden päivän aikana. Hauskaa on ollut!! Hyvää yötä!

Sivuja luettuna: 808



Klo 12:06
Tadaa! Se on siinä! Luin illalla loppuun Ivan Denisovitsin päivän ja ihan muutaman sivua Garpia, kunnes uni voitti. Olin laittanut kellon herättämään kuudelta, mutta siirsin sen yöllä herättämään vasta pari tuntia myöhemmin. Kahdeksasta eteenpäin luinkin sitten Garpia keskeytyksettä aina kello kahteentoista asti. Lopulliseksi luettujen sivujen määräksi tuli, rumpujen pärinää...:

1154 sivua!

Mikäli en olisi nukkunut kahdeksan tunnin yöunia enkä olisi käyttänyt illasta paria tuntia muuhun kuin lukemiseen, olisin ehtinyt lukea enemmän. Tosin sitten olisi kärsinyt lukemisen laatu, minä kun tarvitsen tuon kahdeksan tunnin unet toimiakseni normaalisti ja illallakaan en olisi ehkä lukenut kovin virkeällä päällä. Lukemista tuli vuorokauden aikanana harrastettua siis 14 tuntia ja jos tuon sivumäärän jakaa ajalla, lukunopeudeksi tulee noin 82 sivua/tunti, joka on ihan mukava lukuvauhti.

Ehdin lukemaan maratonin aikana kokonaan viisi kirjaa ja Garpin maailmaa 300 sivua. Lukemani kirjat olivat vielä melko haastavia, jos olisin lukenut kevyempää, olisin ehtinyt lukemaan varmasti enemmän. Kaikki lukemani kirjat Sarasvatin hiekkaa lukuunottamatta olivat 1001-listaltani ja Sarasvatin hiekkaakin kuuluu Keskisuomalaisen listaan, joten projektit etenivät maratonin avulla hyvin. Jos jatkossakin lukisin 4-5 listan kirjaa vuorokaudessa, ei projekti veisikään kovin pitkään;)

Kaiken kaikkiaan lukeminen tuntui yllättävän vähän mitenkään erikoiselta tai rankalta, johtuen ehkä jo aiemmin mainitusta tenttiinlukuhistoriastani. Tämä oli vaan ihan mielettömän kivaa (koira ja mies eivät ole ihan yhtä vakuuttuneen oloisia) ja voisin pitää lukumaratonin vaikka kerran kuussa. Lukeminen ei alkanut tuntua missään kohtaa väsyttävältä ja taidankin lukea tänään vielä Garpin maailman jäljellä olevat 150 sivua loppuun. Mutta taidan lisäksi käydä myös oikein pitkällä lenkillä, niska ja selkä ovat vähän jumissa, jännä juttu.




9 kommenttia:

  1. Täytyypä kokeilla tutoa Sementtipuutarhaa. Minullakin on ollut vähän ongelmia McEwanin kirjojen kanssa. Sitten Sovituksen en ole löytänyt mieluista häneltä. Nautinnollista maratonia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole pitänyt vielä mistään muista McEwaneista kuin Sovituksesta ja Sementtipuutarhasta. Eli suosittelen lämpimästi, mikäli häiriintyneisyys ei pelota. Kiitos tsempeistä näin jälkikäteen!

      Poista
  2. Tsemppiä! Hyvin näyttää sujuvan :)

    VastaaPoista
  3. Yli 1000 sivua! Vautsi mikä suoritus :) Nyt onkin hyvä lepuuttaa silmiä pian telkkarista alkavalla Harry Potterilla..? :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos näin jälkikäteen tsempeistä! Oikeastaan aika yllättävän kevyesti lukumaraton eteni, aion pitää ehdottomasti uuden maratonin heti vain kun ehdin.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!