perjantai 25. huhtikuuta 2014

All you can read -viikonloppu (päivittyvä postaus)


Hellurei! Kun tämä teksti ilmestyy nettiin, meikätoimistorotta istuu vielä töissä. Mutta sitten kun sieltä palailen, alkaa uskomaton, hillitön, suorastaan megalomaaninen lukuviikonloppu. Normaalistihan istun perjantai-iltapäivät ja -illat junassa, mutta nyt olemme Eskon kanssa kahdestaan viikonlopun Vaasassa ja mikäs olisi parempi tapa viettää viikonloppua kuin lukea kuin hullu! Paitsi Eskon mielestä paras tapa olisi varmastikin pupujahti.

Varsinaista lukumaratonia en aio pitää, sillä haluan tehdä muutakin ja tuo nelitassuinen karvakaveri myös tykkää huomiosta. Ainakin käyn lauantaina salilla ja jos säät sallivat, voisin mennä Eskon kanssa geokätköilemään. Ajattelin kouluttaa siitä pesunkestävän geokoiran, joka tunnistaa geokätköjen paikat hajun perusteella, mutta tähän mennessä koulutus ei ole juuri tuottanut tulosta... Muutenkin kätköilytaidot ovat pahasti ruosteessa talven jäljiltä, jolloin ei tullut kätköiltyä.

All you can read -viikonlopun idea on siis se, että yksinkertaisesti luetaan niin paljon kuin ehditään ja jaksetaan. Otin tämän kuvan todistusaineistoksi siitä, että luettavaa todellakin on. Kuvassa on täältä Vaasan kämpästäni (saanen huomauttaa, että neliöitä yksiössäni on ruhtinaalliset 16) löytyvät kirjat, joita en ole vielä ehtinyt lukemaan. Mittanauha on osoittamassa sitä, että kirjojen pino on metrin korkuinen. Näiden lukemiseen saattaisi tarvita aika monta viikonloppua enemmänkin. Ja nyt kun asiaa tarkemmin tutkin, pari tiiliskivijärkälettä jäi vielä kuvasta poiskin.

Luettava ei siis suinkaan lopu ainakaan kesken ja jokaikinen kirja tässä pinossa on sellainen, että odotan sen lukemista innolla. Lukufiilistähän ei voi koskaan etukäteen ennustaa, mutta joka tapauksessa aion tähän postaukseen päivittää etenemistäni ja viikonloppuni tunnelmia. Näillä univeloilla tästä saattaa tulla ihan hyvin myös All you can sleep -viikonloppu (seitsemän tuntia yöunta ei vain riitä!). Hauskaa ja kirjaisaa viikonloppua kaikille muillekin, tervetuloa seuraamaan minun lukupainoitteista viikonloppuani!

Ps. Sain lopultakin aikaiseksi laittaa kuvan tuohon blogini otsikkoon. En tiedä huomaatteko te mitään eroa, mutta minusta blogista tuli nyt paljon kivamman näköinen. Kuva on peräisin Saatana saapuu Moskovaan -kirjasta, lempikohtauksestani eli siitä, kun Margarita lentää luudalla. Taustakuvana blogissani on edelleen etelä-pohjanmaalaista sedimenttiä ja aika hyvin nämä kaksi eri intohimoani, kirjallisuus ja maaperä, näyttävät sopivan yhteen.

Perjantai
Klo 18:04 

No niin, nyt on työpäivä ohi (maailma tehty valmiiksi ja pohjavedet pelastettu), Esko väsytetty koirapuistossa ja ruoka ihan kohta valmista. On siis aika aloittaa lukeminen, ah! Kiitokset kaikille ihanille kommentoijille ja lukupinon kauhistelijoille. Hiukan hirvitti tulla näin kertarysäyksellä kirjakaapista (heh) ulos, mutta eipä se kai mikään yllätys ole, että olen uskomaton kirjahamsteri ja nautin siitä, kun kirjat ympäröivät minua.

Sen verran on väsähtänyt fiilis, että kaipaan jotakin vauhdikkaan shokeraavaa alkuun. En tiedä onko Ian McEwanin Black Dogs sellainen, mutta sillä ajattelin aloitella. Jaahas, näemmä on, eka lause: "Ever since I lost mine in a road accident when I was eight, I have had my eye on other people''s parents." Eli katsotaan mitä tuleman pitää (koska tämä McEwan-inhon muuttuminen innostukseksi oikein tapahtui?).

Klo 21:01
Ensimmäinen kirja luettu! Juttelin tässä välissä myös tunnin äitini (<3) kanssa ja seurasin, kun Esko ihmetteli lattialla olevaa peiliä ja kummasteli, minne se peilissä oleva tyyppi meni, kun nostin peilin takaisin pöydälle.

No joo-op, eipä ollut Black Dogs shokeeraava vaan ennemminkin tylsä. Parisuhteita, perhesuhteita, politiikkaa, murtuva Berliinin muuri ja mustat koirat, konkreettiset ja vertauskuvalliset. Oli mielenkiintoista lukea McEwania englanniksi, taitava mies, pakko myöntää. Mutta tämä meni enemmän samaan sarjaan Lauantain kanssa, tunnelman kasvattamista ja pohdintaa ja minä se vaan haukottelen...

Kahvin voimalla etiäpäin! Seuraavaksi taidan napata pinostani (ei huolta, kirjat ovat turvallisesti hyllyssä ja pöydällä, en pelaa täällä mitään vaarallista huojuvaa kirjatornia) scifin klassikkoteoksen, jota en vielä ole lukenut eli Isaac Asmiovin Säätiön. Saas nähdä miten pitkään scifi-örkit (ei taida säätiö oikeasti liittyä örkkeihin...) jaksavat kiinnostaa ja koska kutsuvat unten maat.

Sivuja nyt luettuna: 174

Lauantai
Klo 9:21

Huomenta! Ihanat, pitkät yöunet. Vaihdoin lukemisen suosiolla nukkumiseksi ja kyllä teki hyvää. Ihana auringonpaiste ulkona, aion nauttia siitä. Säätiökin vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta, kiva päivä tulossa varmasti.

Sivuja luettuna: 263

Klo 13:44
En ole tässä välissä lukenut yhtään, paitsi muutaman sivun Gillian Flynnin Kilttiä tyttöä puhelimella (ostin sen hurjan halpaan hintaan Elisa krjan e-kirjamessutarjouksena), kun odottelin bodypump-tunnin alkua. Nyt kun on kroppaa rääkätty (kidutettu suorastaan, au ai au jo nyt, mitäköhän huomenna) voi hyvällä omalla tunnolla pötkötellä loppupäivän lukemassa. Ja venyttelemässä...kun jaksaisikin. Säätiöllä jatketaan siis!

Klo 16:36
Sain Säätiön luettua, hyvä oli ja pitänee joskus lukea sen jatko-osatkin. Ihanaa kun kirjan takana oli muinaisjäänne, tasku ja taskussa tallella lainauskortti. Niinkin hiljattain kuin 2005 on vielä ollut tuo systeemi käytössä! Parasta oli se kun siinä vastakappaleessahan oli aina lainaajan numero. Lapsena kävi tosi usein niin, että meidän kirjastokortin numero saattoi olla kolmekin kertaa peräkkäin kortissa, kun muut eivät olleet lainanneet kirjaa siinä välissä. Kirjahullu jo 90-luvulta alkaen tai jotakin sellaista... Ja meidän äidin kirjastokortin numero oli ainakin helppo muistaa. Kaikilla muilla se oli kolme- tai neljänumeroinen, meilläpä se olikin 3. Näiden muisteluiden myötä taidan jatkaa lukemista ja jatkan kesken olevaa Knausgårdin Taisteluni 2. kirjaa. Koukkuunnuttavaa, vaikkakin minua vaivaa toisinaan tunne, että tirkistelen toisen elämää. Olen kirjassa nyt sivulla 180.
Sivuja luettuna:
427

Klo 22:27
Niinpä vain tämäkin päivä alkaa olla ohi. Onpa ollut mukavaa ja rentouttavaa! Hirveästi en ole sivumäärällisesti saanut luettua, mutta nautiskellut olen sitäkin enemmän. Knausgård on kyllä melkoinen ilmiö, näistä Taisteluni-kirjoista pitää kirjoittaa ihan erillinen postaus joskus. Vielä Eskon kanssa pikaisesti ulos ja sitten sänkyyn lukemaan. Olen kyllä niin illan torkku (ja myös aamun torkku) että kovin kauaa en varmaan pysy enää hereillä.

Sivuja luettuna:
667

Sunnuntai
Klo 10:58
Huomentapäivää! Kotiuduttiin äsken kahden tunnin ja 8,5 kilometrin geokätköilyaamulenkiltä. Kyllä me kumpikin vaan olemme eniten omassa ympäristössämme metsässä, ihanaa ja rentouttavaa. Kolmea kätköä haeskeltiin, joista kaksi löydettiin ja yhtä ei vaan tajuttu. Kuvassa toinen löytyneistä geokätköistä sekä geokoira, joka ei ihan tajunnut, miksi jumitettiin pitkään samssa paikassa. Nyt loppupäivän ohjelmassa on vain pyykinpesua ja rentoutumista. Ensin luen tuon Knasun loppuun ja katson sitten, mitä keksin.

Klo 14:26
Sain luettua Taisteluni 2:n. Jotakin käsittämätöntä siinä oli, periaatteessa aika inhottava kirja ja inhottava tyyppi, mutta silti kirjaa lukee suorastaan ahmimalla. Nyt päivän ensimmäinen kahvikupillinen ja jotakin luettavaa.

Sivuja luettuna: 886

Klo 17:08
Luin huhtikuun kuukauden klassikkoani eli Rikosta ja rangaistusta. Alkaa käydä huhtikuun päivät taas vähiin (ja maaliskuun klassikkokin on vielä kesken, hups...) Pakko myöntää, että alan olla vakuuttunut siitä, että kirja on jokseenkin loistava. Silti kaipaan välillä taas jotakin ihan muuta ja siksi ajattelin aloittaa nyt Yrjö Kokon Pessi ja Illusiaa.

Sivuja luettuna: 956

Klo 18:34
Nyt on sellainen fiilis, että lukeminen tältä viikonlopulta saa jo riittää. Yhteensä luin 1005 sivua, joka on aika paljon vähemmän kuin mitä olen lukenut vuorokauden maratoneillani, mutta aika suuri määrä lukemista kuitenkin, etenkin kun ehdin puuhailemaan kaikkea muutakin mukavaa. Muutama kirja tuosta pinosta jäi vielä lukemattakin ;) Kiitokset kaikille kommentoineille!

17 kommenttia:

  1. Hurja pino:O (ja Esko!<3) Iloista luku-urakkaa!

    VastaaPoista
  2. On mistä valita! Hyvää lukuviikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Hyvää lukuviikonloppua! En varsinaista lukuviikonloppua aio pitää, mutta luulen lukevani aika paljon sitten, kun olen saanut tehtyä parin tunnin päästä alkavan tentin alta pois. Niin monta hienoa kirjaa on kesken, että en malttaisi odottaa niiden pariin palaamista.

    Huh, onpa tuossa pinossa kirjoja. Ihmettelen, miten sait tuon pinon pysymään pystyssä. :D Otsikko näyttää kivalta.

    VastaaPoista
  4. Oho, onpas muhkea pino kirjoja! Vaikuttaa myös hauskalta idealta, taidanpa siis seurailla päivittelyjäsi mielenkiinnolla ja ehkä kokeilen tätä itsekin joskus :)

    VastaaPoista
  5. Ulkoasu on hieno ja mukava mäyräkoira :)

    VastaaPoista
  6. Ulkoasu näyttää hyvältä, samoin (hurja!) kirjapino ja Esko :)

    VastaaPoista
  7. Vau mikä kirjapino! :) Odotan innolla kuinka monta kirjaa saat luettua.

    VastaaPoista
  8. Mainio tuo All you can read-fraasi. Hyviä lukuherkutteluja! :)

    VastaaPoista
  9. Hieno suunnitelma, toivottelen mukavia lukuhetkiä! (Ja saatan harrastaa hieman samatyyppistä toimintaa minäkin...)

    Rapsutuksia karvakaverille!

    VastaaPoista
  10. Hui, pinossa on ainakin valinnanvaraa! :) Ihanaa viikonloppua kirjojen parissa, minäkin yritän ennättää lukea paljon!

    VastaaPoista
  11. Oi, mikä pino :D Hauskaa viikonloppua, jään mielenkiinnolla seurailemaan mitä ehdit lukea.

    VastaaPoista
  12. Ihana kirjapino! Jään seurailemaan kirjaviikonloppuasi :)

    VastaaPoista
  13. Mukava ja leppoisen oloinen idea, voisi joskus kokeilla. Ihana karvakaveri, tsemppiä geokoirakoulutukseen. ;-)

    VastaaPoista
  14. Sinulla luvassa ihana viikonloppu! Ja hieno kirjapino, minulla taitaa olla useamman metrin noita oman hyllyn lukemattomia, mutta en kyllä aio kokeilla kuinka paljon....

    VastaaPoista
  15. Esko on aivan ihana :D <3 ja näyttää niin hyvin pieneltä tuon järkyttävän kirjapinon edessä :D

    VastaaPoista
  16. Säätiö -sarja oli vakiolukemista lapsena. Ne ja Herbertin Dyyni -kirjat, joista oli tuolloin suomennettu kolme. Jo kirjojen ulkoasu teki minuun vaikutuksen. Elettiin 80-luvun alkuvuosia. Dyyni-kirjoissa oli jokin salaperäinen tuoksukin. Ihan oikeasti, ne tuoksuivat eri tavoin, kuin muut kirjat. Mitähän se olisi voinut olla? Kirjoissa käytettyä liimaako.. Säätiö ja Imperiumi nimi kalskahti hienosti ja kopioinkin Säätiö nimen omiin kirjoituksiini, joita raapustelin vihkoihin. Myös Dyyni-kirjoista lainasin paljon. Varsinkin tämä punainen Säätiö-kirja oli minusta hieno http://www.risingshadow.fi/library/book/215-toinen-saatio

    VastaaPoista
  17. Kova homma! Ja näyttää myös edenneen hyvin!
    (Pitäiskö joskus itsekin koettaa?)

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!