tiistai 17. helmikuuta 2015

Bloggaamattomien kirjojen pinosta: Kesey, Hemingway ja Austen

Niin on taas tullut luettua paahdettua kirjaa toisen perään, että bloggaamattomien kirjojen pino alkaa huojua uhkaavasti. Siispä tässä muutama pikainen kirjajuttu tiistai-iltaan. Kaikki kolme ovat 1001-listan kirjoja.

Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän

Hullun kallista kahvia ja junakirja. Niistä on minun perjantai-iltani tehty.
Yksi lensi yli käenpesän on kaikkien tuntema klassikkoelokuva. Niin, elokuva. En tiennyt leffan perustuvan kirjaan ennen kuin selailin 1001-listaani ja löysin kirjan sieltä. Taas on todettava, että kirja pitää lukea aina ennen kuin katsoo leffan. Sieluni silmien verkkokalvoilla seikkaileva Jack Nicholson vaikutti turhan voimakkasti lukukokemukseen, enkä oikeini pystynyt näkemään kirjaa leffasta erillisenä. Tuli sellainen fiilis, että hyvästä kirjasta on ollut helppo tehdä hyvä leffa, mutta leffa olisi voinut mennä monella tavalla vikaankin. Kannattaa ehdottomasti lukea myös kirja (ja jos joku ei ole nähnyt leffaa vielä, katso se heti! Tai siis heti, kun olet lukenut kirjan, tietty).

Kirjalija: Ken Kesey
Luettu kirja: Yksi lensi yli käenpesän (suom. Risto Lehmusoksa)
Alkuperäinen kirja: One flew over the cuckoo's nest (1962)
Sivumäärä: 389
Kustantaja: WSOY
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★

Ernest Hemingway: Kirjava satama

Kirja ja kuono.
Papa Hemingwayssä on sitä jotakin. Särmikäs, terävä, mutta kuitenkin kaunis kirja oli tämäkin, kuten on ollut häneltä aiemminkin lukemani kirjat. Kirjava satama liikkuu merillä Vanhuksen ja meren tapaan, mutta tämä oli astetta kovemmaksi keitetty paketti. Päähenkilö Harry Morgan tekee toisinaan sangen kyseenalaista bisnestä veneellään. Venettä käytetään niin miekkakalojen pyydystämiseen kuin ihmisten salakuljettamiseen. Elämä merellä (ja maalla) ei ole helppoa, kovaa on niin elämä kuin miehetkin. Alkuperäinen kirjan nimi antaa kirjalle paremmin oikeutta. To Have and Have Not eli vapaasti suomennettuna: Tasan ei mee nallekarkit.

Kirjailija: Ernest Hemingway
Luettu kirja: Kirjava satama (suom. Toini Aaltonen)
Alkuperäinen kirja: To Have and Have Not (1937)
Sivumäärä: 242
Kustantaja: Tammi
Mistä hankittu: Roskapistelöytö joitakin vuosia sitten
Arvostelu: ★★★

Jane Austen: Viisasteleva sydän


Kolme sisarusta, joista 2/3 on naimattomia. Komeita miehiä, väärinymmärrystä ja perittäviä kartanoita. Kuulostaako tutulta? Eipä ole ihme, että minulla menee sekaisin lukemani Austenit. Mutta olipa tämäkin Austen ihana ja huomasin myös, että pehmoinen ja kohti hahmojen onnellisuutta etenevä kerronta sopii työmatka-aamujen pimeyteen huomattavasti paremmin kuin vaikkapa raaka dekkari. Suurimmat plussat Viisasteleva sydän saa kirjan loppupuolella olleesta mahtavasta feministisestä keskustelusta. Siinä sivutaan kirjallisuutta, sitä miten kirjallisuus on miesten näkökulmaa ja miten sen oikeellisuudesta ei voi mennä takuuseen, kun naiset eivät ole päässeet sen kautta ääneen.

Isoimman plussan Austen saa kuitenkin ehdottomasti siitä kun hän toteaa, että naisella voi usein olla vielä jopa yhdeksänkolmattakin iässä tallella sama kauneus ja viehätysvoima kuin hänellä oli kymmenen vuotta aiemmin. Hurraa! Jos Austen kerran näin sanoo, voinen kai uskoa, että minullakin on vielä pari hyvää vuotta edessäpäin, hahaa.

Kirjailija: Jane Austen
Luettu kirja: Viisasteleva sydän (suom. Kristiina Kivivuori)
Alkuperäinen kirja: Persuasion (1818)
Kustantaja: WSOY
Lukija: Erja Manto
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★

6 kommenttia:

  1. Hah, tasan ei mee nallekarkit, mikä ihana suomennos ;D Miten minusta tuntuu, että olen joskus nähnyt jonkun elokuvan jonka nimi oli Kirjava satama, en kyllä yhtään muista mitä siinä tapahtui. Ja Austen nyt vaan on voittamaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Kirjava satama on leffa, jossa on muistaakseni Humphrey Bogart, tietääkseni perustuu kirjaan varsin löyhästi, mutta olis kyllä kiva nähdä sekin.

      Poista
  2. Viisasteleva sydän on yksi omia lemppareitani Austenilta. Lukemisesta on toki tovi, mutta juuri feministisyys ja lievä synkkyys kiehtoi. Muistaakseni tuo on viimeinen Austenkin kirjoittama kirja ja joku joskus jossain sanonut (haa miten luotettava informaationlähde täällä hei!), että kirjassa olisi havaittavissa se, että Austen kuolemasta kirjoittamalla valmistautui omaan kuolemaansa. Tosin samaa sanotaan monen muunkin viimeisestä kirjasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missäköhän synkkyyksien syövereissä mä yleensä seikkailen, kun Viisasteleva sydän tuntui niin kevyeltä ;) Tai no kun asiaa miettii tarkemmin, niin olihan tässä epätoivoisempia sävyjä ja synkempää meininkiä kuin vaikka Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Tuli tätä kuunnellesssa mieleen, että olisi kiva perehtyä Austenin elämään paremmin ja lukea vaikka joku elämäkerta.

      Poista
  3. Ai kun kivasti olet poiminut tärkeät rusinat näistä kirjoista. Tämmöiset lyhyet ja olennaisen tiivistävät bloggaukset ovat ihania. Ei mene sitten koko päivä näissä. Se on vaarana, kun monet kirjoittavat niin pitkästi ja kuitenkin hyvin että on pakko lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena :) Tämä on mielestäni ihan kiva tapa purkaa bloggaamattomia kirjoja, mielelläni kuitenkin jätän kaikista edes jonkin merkinnän blogiini, vaikka pidemmälle tekstille ei olisi aikaa.. tai sanottavaa, mitään en myönnä ;)

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!