keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Bloggaamattomien kirjojen pinosta, taas!


Kato, me kuviokellutaan!

Good grief, sanoisi Jaska Jokunen. Tässä sitä taas ollaan. En kohta enää muista mitään noista kirjoista, joita olen viime aikoina lukenut ja tilanne ajaa minut hätäiseen monta kärpästä yhdellä iskulla -ratkaisuun. Tosin en ole varma, häiritseekö tämä ketään muuta kuin itseäni. Tässäpä nyt siis pikaisesti neljä kirjaa, jotka olen lukenut hiljattain. Kaikki ovat näemmä myös kasvattaneet 1001-kirjaa pottiani eli projekti on edennyt mukavasti samalla, kun olen lukenut hyviä kirjoja. Excellent, sanoisi Mr Burns. Heko heko. Tällä kertaa minulla ei ole edes kirjoista kuvia ja tyydynkin esittelemään viime perjantaiaamuna kohti työpaikkaa kävellessäni napsimia kuvia hassuista joutsenista. Vähän niinkuin joutsenkevennys näiden raskaiden kirjojen joukkoon.


Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Vaikka aika hyvin olenkin perehtynyt 1001-listaani ja siihen, mitä kirjoja listallani on (lause "Se on listallani!" pääsee suustani hävettävän usein) joskus pääsee näemmä käymään näinkin: huomaan että kirja on listalla vasta, kun olen bloggaamassa siitä. Sehän on tietenkin listahullulle suorittajalle ihan mukava yllätys. Jumalat juhlivat öisin pääsi lukulistalleni, kun se oli Elisa kirjassa tarjouksessa ja eräs junamatka kaipasi jotakin mielenkiintoista luettavaa. Olen kuullut kirjasta paljon hyvää ja monet kirjabloggaajatkin ovat siitä pitäneet (kirja on myös kaikkien aikojen paras kirja -listalla).

Jumalat juhlivat öisin olikin varsin kiinnostava ja poikkeuksellinen kirja, vaikka loppujen lopuksi se ei suureksi suosikikseni noussutkaan. Se on kertomus murhasta, jonka tekijät eivät jää kiinni. Lukijalle kerrotaan heti alussa, mitä tuleman pitää ja juuri tää tekee kirjan lukemisesta poikkeuksellisen kokemuksen. Kirjassa liikutaan antiikin maailmassa ja siitä juontaa kirjan nimikin. Rikkaiden perheiden penskat -asetelma, pölyyntyneiden tarinoiden ja nykyajan yhdistäminen oli jotenkin kummallisella tavalla kiehtovaa. Silti koin kirjan hiukan liian epämiellyttävänä pitääkseni siitä oikein kovasti.

Alkuperäinen kirja: The Secret History
Julkaisuvuosi: 1993
Sivumäärä: 551
Mistä hankittu: Elisa kirja
Arvostelu:★★★


Om nom nom nom nom nom nom.

Jean Cocteau: Les Enfants Terribles - kauhukakarat

Jos tarina alkaa tarkalla kuvauksella tietystä Pariisin kadusta ja sisäpihasta (katsoin paikan heti Googlen Street wievillä, totta kai!) ei voi mennä pahasti pieleen. Les Enfants Terribles on kiinnostanut minua pitkään lähinnä sen kuuluisan ja runollisen nimen vuoksi. Runollinen oli kirjakin, tosin myös häiritsevä, häiriintynyt ja jotenkin karmiva. Lyhyessä ja nopeasti lukaistavassa teoksessa sisarukset Paul ja Elisabeth vihaavat ja riitelevät ja toisaalta rakastavat toisiaan enemmän kuin mitään muuta. He asuvat kolmistaan sairaan äitinsä kanssa, eristäytyvät aika hyvin muusta maailmasta omaan kahdenkeskiseen kummalliseen sisarsuhteeseensa. Ulkopuolisiakin tarinaan mahtuu, mutta heidän roolinsa on onneton sivuosa. Kirja oli luokkaa niin outo, etten vain voinut olla pitämättä. Moni saattaisi pitää tylsänäkin, veikkaan, mutta minulle tämä edusti jälleen yhtä hienoa ja yllättävää klassikkoa.

Runollisuudesta täytyy antaa erikoismaininta hauskimmasta kielikuvasta pitkään aikaan. En olisi heti ajatellut että pohjavedet, nuo arkipäivieni ilot, voitaisiin jotenkin yhdistää runolliseen tekstiin:
"Elisabethin astuessa sisään Agatha makasi vatsallaan pää tyynyyn haudattuna. Elisabeth kalpeni. Jotakin pahaenteistä liikkui talon ilmapiirissä saaden hänen sielunsa uinuvat pohjavedet kiehumaan". s. 93

Alkuperäinen kirja: Les Enfants Terribles (suom. Sirkka Suomi)
Julkaisuvuosi: 1929
Sivumäärä: 121
Mistä hankittu: Turun kirjastosta
Arvostelu:★★★★


Hei tyypit! Toi nainen nauraa meitä. Nyt ihan coolisti kaverit.

Leo Tolstoi: Kreutzer-sonaatti

Tolstoi on kuuluisa siitä, että hän kertoo onnettomista ihmisistä. Kreutzer-sonaatti oli hyvin lyhyt teos ja sen teemana oli repiä aviliitto ja koko avioliiton konsepti surullisiin riekaleisiin. Kirjan päähenkilö istuu junassa ja vaunun kanssamatkustajat juttelevat avioliitosta  niitä näitä. Vaunussa istuu myös kummallisen oloinen vanha mies, joka haluaa lopulta kertoa päähenkilölle tarinansa. Mies kertoo päätyneensä hirveässä avioliitossaan siihen tilanteeseen, että on tappanut vaimonsa. Tolstoi päästelee täyslaidallisen melkoisen radikaaleja näkemyksiä avioliitoista yleensä,  sitä miten huonosti ihminen sellaiseen hulluuteen sopii ja mikä ajaa puolisot niin todennäköisesti ja pikaisesti hulluuden partaalle. Niin naisia kuin miehiäkään ei todellakaan päästetä kertomuksessa vähällä. Tolstoin tarinan ajatukset kuulostavat toki hurjilta ja radikaaleilta, mutta jokin totuudensiemen niissä saattaa itää. Ainakin kirja oli jollakin tapaa piristävä, moderni ja aivan erilainen kuin mikään aiemmin lukemani kirja. En suosittele häitä suunnitteleville, vastanaineille tai täysin paatuneille romantikoille.

Alkuperäinen kirja: Kreitserova sonata (suom. Eero Balk)
Julkaisuvuosi: 1891
Sivumäärä: 144
Mistä hankittu: Pari vuotta sitten Tampereen Akateemisesta kirjakaupasta
Arvostelu:★★★★


Äh. Ihan sama! Om nom nom nom nom.

Toni Morrison: Sinisimmät silmät

Luin Sinisimmät silmät yhdellä kotimatkalla Turkuun. Tiesin odottaa ahdistavaa teosta, mutta että näin ahdistava. Kirja kertoo tummasta nuoresta tytöstä, jonka hartain toive on saada siniset silmät, niin siniset kuin valkoisilla tytöillä, "lumikeilla". Teos kuvastaa sitä ihannetta, joka Amerikassa vallitsi (vallitsee?) ja on kaikessa traagisuudessaan viiltävä. Romaanin rakenne on erikoinen, se etenee takautumina ja yleisesti ottaen kirja on upea. Se oli vain kaikessa pahuudessaan minulle liian ahdistava.

Alkuperäinen kirja: The Bluest Eye (suom. Seppo Loponen)
Julkaisuvuosi: 1970
Sivumäärä: 197
Mistä hankittu: Vaasan kirjasto
Arvostelu:★★★

12 kommenttia:

  1. Jumalat juhlivat öisin oli joskus ennen blogiani the suuri kirja. Vaalin tuota muistoa, enkä ole kirjaa uskaltanut uudelleen lukea. Nuorena siis upposi ja hyvin, etenkin se kaikki kummallisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi pitänyt lukea nuorempana! Ja e-kirja jotenkin vei myös tunnelmaa. Ymmärrän kyllä ihan täysin sen, miksi tämä on niin tykätty, mutta vähän valjuksi jäi, harmi.

      Poista
  2. Tästähän sainkin monta kiinnostavaa vinkkiä! Yhtäkään kirjaa näistä en ole lukenut: Tarttin luulin joskus lukeneeni mutta nyttemmin olen varma, että en ole teosta lukenut. Tiklistä pidin, Pieni ystävä puolestaan jäi kesken, sillä en vain päässyt tarinaan sisälle. Morrisonin teos oli kirjastosta lainassa mutta palautui lopulta lukemattomana muiden lainaajien iloksi. Morrisonista olen pääsääntöisesti tykännyt, joten Sinisimmät silmät pysyy lukulistallani. Tolstoi kiinnostaa, Cocteau on aivan vieras minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä olivat kaikki ehdottomasti lukemisen arvoisia!

      Poista
  3. Jumalat juhlivat öisin odottaa minua hyllyssä, kiehtoo aika paljon ja onkin jo kauan aikaa tehnyt mieli tarttua siihen. Ehkä piakkoin tartunkin. Cocteaun kirja alkoi kuvauksesi perusteella kiinnostaa, kuten myös tuo Sinisimmät silmät. Hyviä vinkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäät tuosta Tarttista, monet ovat pitäneet paljon minua enemmän :)

      Poista
  4. Luin Jumalat juhlivat öisin aika nuorena ja luulen, että se puree parhaiten juuri suht nuoreen lukijaan, jolla en tarkoita, että olisit vanha (toim. huom. ettei tule vääriä käsityksiä).

    Sinisimmät silmät on vankkaa Morrisonia. Unohtumaton teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ihana Omppu! Hyvä että tarkensit, varsinkin kun mulla sattuu juuri tänään olemaan synttärit :D (Enää kaks vuotta siihen, että ikä alkaa kolmosella, apuuuuaa).

      Poista
  5. Ei tämäkään donna Donna Tartista oikein lumoutunut. Tolstoi kuulostaa kiinnostavalta, tuostahan klassikon tunnistaa, ajattomuudesta. Mainiot kuvat ja kuvatekstit! Ei aina tarvitse olla Eskon kuvaa, vaikka se toivottavaa onkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen sinulle Tolstoita! Ja voi miten pyrskähdin, Eskon kuvat on minustakin aina vaan plussaa :D

      Poista
  6. Nuo joutsenet! =D Ihania!

    Jumalat juhlivat öisin on hyvä, siitä on vahvat muistot. Morrrisonilta olen lukenut Rakkauden, se ei oikein napannut, vaikka vahva kirjailija on selvästi kyseessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan huvitti, ekaa päivää ne uiskentelivat "talven" jälkeen taas lahdessa minun ilonani ja sitten sain katsella tuollaista. Kuvatekstinähän voisi myös olla "peppu pystyssä rannalla, katso kuvat!!!"

      Moni on tainnut lukea tuon Tarttin joskus vähän nuorempana, minulta on jostakin syystä mennyt kirja jotenkin täysin ohi.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!