sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kolme bloggaamatonta kirjaa helmikuulta

Hyvästi helmikuu, tervetuloa maaliskuu! Viikon rentoakin rennompi loma alkaa olla ohitse ja huomenna koittaa paluu arkeen, Vaasa-elämään. Akut on ladattu täyteen ja nyt kun on jo maaliskuu, tämän epätalven voi kai jo ajatuksissaan muuttaa oikeaksi kevääksi. Aurinkokin on paistanut tänään jo muutaman minuutin. Helmikuussa luin hurjasti ja muutama kirja on jäänyt bloggaamatta. Olen näemmä nykyisin lähinnä tällainen pikabloggaaja, ehkäpä pitäisi lukea vähemmän, niin olisi rahkeita pitempiin postauksiin... Tässä lyhyesti kahdesta klassikosta ja yhdestä kotimaisesta.

Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta



Länsirintamalta ei mitään uutta on ollut lukulistallani pitkään. Teos on oikeastaan yllättävän vähän sotakirja, kun otetaan huomioon, miten kuuluisa sotakirja se onkaan. Kirjassa ei juurikaan varsinaisesti sodita, vaan siinä kuvataan millaista on elämä rintamalla, mitä nuoret sotilaat siellä kokevat ja mitä sota heille tekee. Sota tuhoaa paljon, kokonaisen sukupolven, näiden nuorten miesten elämät, haaveet, unelmat ja ihanteet. Koskettava, karmaiseva teos, joka ihan jokaisen tulisi lukea.

"Me emme enää ole nuoria. Emme enää tahdo valloittaa maailmaa. Me olemme pakolaisia. Pakenemme itseämme. Elämäämme. Olimme kahdeksantoistavuotiaita ja aloimme rakastaa maailmaa ja elämää. Meidän täytyi ampua sitä. Ensimmäinen kranaatti, joka räjähti, sattui sydämeemme. Meidät on erotettu toiminnasta, pyrkimyksistä, edistyksestä. Me emme usko enää sellaisiin asioihin; me uskomme sotaan."

Kirjailija: Erich Maria Remarque
Luettu kirja: Länsirintamalta ei mitään uutta (suom. Armas Hämäläinen)
Alkuperäinen kirja: Im Westen nichts Neues (1929)
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 222
Mistä hankittu: Kirjastosta

Daniel Defoe: Robinson Crusoe




Tämän oikein kovan luokan klassikon piti olla jo viime joulukuun kuukauden klassikkona, mutta jäi tuolloin lukematta. Suhtauduin kirjaan ennakkoluuloisesti, sillä toiminta ei ole juttuni. Olin kuitenkin todella positiivisesti yllättynyt kirjasta, sillä kirja olikin kiehtova ja kiinnostava. Se keskittyi kuvaamaan Crusoen selviämistä autiolla saarella ja hänen kekseliäisyyttään ja luovuuttaan kuvattiin yksityiskohtaisesti. Ehdin jo vähän soimaamaan itseäni ennakkoluuloisuudesta, kunnes, no niin. Kirjan puolessa välissä Crusoe pääsi pois saarelta ja jälkimmäinen osa "Robinson Crusoen myöhemmät seikkailut eli hänen elämäntarinansa toinen ja viimeinen osa sekä omakätisesti laadittu selostus hänen ihmeellisistä matkoistaan kolmella mantereella" alkoi. Siinä kohtaa alkoi myös lukijan turhaantuneisuus ja tylsistyneisyys ja viimeiset kolmesataa sivua olivatkin melkoista taistelua ja tahmeata pakkopullaa.

Teoksesta onkin olemassa lyhennettyä versiota, josta tämä lopun tylsyys ja jahkailevuus on poistettu. Alku oli niin hieno ja minulle mieleinen, että olisi kannattanut suosiolla lukea lyhyempi versio, mutta tulipa tämäkin tiiliskivi lopulta luettua läpi. Ja onhan se nyt aika hienoa, että tämä kirja täyttää kohta 300 vuotta!

Kirjailija: Daniel Defoe
Luettu kirja: Robinson Crusoe (suom. Juhani Lindholm)
Alkuperäinen kirja: Robinson Crusoe (1719)
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 718
Mistä hankittu: Kirjastosta

Elias Koskimies: Ihmepoika



Tätä kirjaa on kovasti blogeissakin kehuttu ja mainittu myös hauskaksi. Nappasin teoksen kirjaston pikalainahyllystä ja odotin mukavaa lukukokemusta. Tämä ei kuitenkaan ollut millään tavalla minun kirjani. Kirjan ansiot ovat sen kielessä ja 1980-luvun pohjalaisten teinien elämän kuvauksessa. Ymmärrän tavallaan, miksi kirjasta on pidetty, mutta minua kirja lähinnä ahdisti. Ehkäpä kirja on mielyttävämpää luettavaa niille, jotka eivät ole menettäneet isäänsä yläasteikäisenä. Kiitos ei tällaisille liian totta oleville tarinoille.

Kirjailija: Elias Koskimies
Luettu kirja: Ihmepoika (2014)
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 191
Mistä hankittu: Kirjastosta



2 kommenttia:

  1. Ihmepoika ei ollut ihan minunkaan kirjani, vaikka ihan ok olikin. Hyvää maaliskuuta!

    VastaaPoista
  2. Tuo Länsirintamalta ei mitään uutta -kirjahan joutui aikoinaan melkoisen plagiarismikohun keskipisteeseen. Kirjailija Viljo Saraja nimittäin kirjoitti siitä Lunastettu maa. Sotakuvaus -nimisen plagiaatin (julk. 1940), ja jäi kiinni. Aijai.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!