Leena Parkkinen on kiinnostanut minua niin pitkään, kun olen hänestä yleensä ollut tietoinen. Monille tämä tytär-Parkkinen taitaa olla isä-Parkkista tutumpi. Minulle kuitenkin isä eli Jukka Parkkinen on ikuinen idolini, jota olen fanittanut jo pitkään ja sen vuoksi minua kiinnosti kovasti tietää millaista kirjallisuutta hänen tyttärensä kirjoittaa. Ja - hip hip hurraa! - niinhän siinä sitten kävi, että toiset tykkää isästä ja toiset tyttärestä, mutta minäpä tykkään täysillä kummastakin.
Sinun jälkeesi Max kertoo kahdesta veljeksestä, jotka hankkivat elantonsa sirkuksessa. He ovat poikkeuksellisen riippuvaisia toisistaan, fyysisesti kiinni kyljistään, siamilaiset kaksoset. 1900-luvun alkupuolen Eurooppa, muutoksen kuohut, ihmisten köyhyys ja luokkaerot on kuvattu teoksessa poikkeuksellisen terävästi ja kansainvälisesti. Sirkusmaailma tuo mieleen Elefanttimiehen ja ajan ennen Internetiä ja kauhuelokuvia, jolloin ihmisten jännitykseksi kelpasi poikkeavien yksilöiden tuijotus ja kauhistelu. Sinun jälkeesi Max on täysin poikkeuksellinen myös tunnelmaltaan. Minulla on taipumusta lievään synestesiaan (lapsena koin viikonpäivät ja kaikki numerot väreissä, nyttemmin on jäljelle jäänyt lähinnä vain numeron 4 keltaisuus) ja tämän kirjan kohdalla se ilmeni ihmeen voimakkaina tekstiin liittyvinä väreinä. Näin kirjan maailman ruskean, punaisen ja vanhan roosan hämyisissä sävyissä.
Luin Günter Grassin Peltirummun hiljattain, viime marraskuussa. Sinun jälkeesi Max muistutti lukukokemuksena Peltirumpua monessakin mielessä. Pohdin kirjojen yhteyksiä hiukan ohimennen ja epämääräisesti, ajattelin että kenties tunnelman samankaltaisuus aiheutuu erikoisista päähenkilöistä. Siispä hihkaisin melkein ääneen, kun Parkkinen palkitsi nuo aiemmin hieman epäselvät, mielessäni laiskanlaisesti muotoaan hakeneet yhtymäkohdat kertaheitolla mainitsemalla Maxin ja Isaacin tädin tavan käyttää kolmea hametta päällekkäin. Jos tämä ei ollut intertekstuaalinen viittaus ja suora yhteys sinne Oskarin isoäidin neljän hameen alle, ei sitten mikään!
Sinun jälkeesi, Max muistutti Peltirumpua erityisesti siinä, että kumpikin kirja on välillä ihmeen ällöttävä, vastenmielinenkin mutta silti lumoava ja taianomainen. Ne kertovat erikoisista ihmisistä, erilaisuudesta ja erityisen vahvoista naisista. Sinun jälkeesi Max oli kaikessa erikoisuudessaan lumoava, kansainvälisyydessään raikas ja taitava ja yksinkertaisesti ihan mahtavan nautittava romaani. Suosittelen.
Kirjailija: Leena Parkkinen
Kirja: Sinun jälkeesi, Max (2009)
Kustantaja: Teos
Sivumäärä: 311
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★
Tämä on ihan ehdottomasti yksi lempparini kotimaisista kirjoista. Parkkinen kirjottaa hyvin!
VastaaPoistaKoin samaa kuin Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -kirjan kanssa, mietin pariin otteeseen, että kuka tämän on suomentanut ja mitenköhän asiat oli mainittu alkuperäisessä tekstissä :D Ihmeen kansainvälinen!
PoistaTämä kuuluu minunkin lempparikirjoihini. Tarina on erikoinen, hiukan mystinen ja täynnä erityisyyttä, erilaisuutta ja sitä vaikeutta elää kiinni toisessa ihmisessä. Tässä kirjassa on paljon mietittävää ja pohdittavaa.
VastaaPoistaHyvä ja minulle niin sopiva yhdistelmä, älykäs ja pohdintaan kannustava kirja, mutta kuitenkin viihdyttävä ja ihatuttavan omitunen.
PoistaHyllyssä odottaisi, ja on tehnyt jo jonkin aikaa mieli lukea tämä seuraavaksi. Uskon pitäväni :)
VastaaPoistaUskon että pidät :)
PoistaMinäkin hankin tämän vastikään hyllyyni. Taidan tarttua siihen pian...
VastaaPoistaOdotan innolla, mitä tykkäät!
PoistaJa täällä myös yksi, jonka lempikirjoja Max on. Etenkin tuo viimeinen kappaleesi osuu niin nappiin! Taianomainen, kansainvälinen, vähän ällöttäväkin, mutta vangitseva. Leena Parkkinen on taitava, ihailen suuresti. Kiinnostavaa tuo värien näkemisesi. Kertovatko värit jotain, vai ovatko ne satunnaisia?
VastaaPoistaKiitos Arja :) Tuo synestesia on kyllä aika erikoinen ilmiö. Se on kai käytännössä ihan sitä, että eri aistimukset jotenkin sekoittuvat aivoissa ja siis vaikkapa kirjaa lukiessa tietyt sanat ja lauseet "näkyvät" väreissä. Sinänsä ne eivät kerro mitään ja vaikkapa tuo numeroiden näkeminen väreissä (aika tavallinen ja yleinen ilmiö) on ihan satunnaista.
Poista