Bloggaamattomia kirjoja kertyy huojuvat pinot, mutta bloggaaminen tuntuu vaikealta. Lokakuu ei ole suosikkikuukauteni. Pimeys vyöryy päälle ja jouluunkin on niin pitkä aika, ettei oikein tiedä mitä odottaisi. Elämä on yhtä stressiä ja epätietoisuutta. On ihan normaalia että bloggaamisessakin tulee välillä huonoja hetkiä. Ehkä ei pitäisi asettaa teksteille korkeita, tai oikeastaan minkäänlaisia, vaatimuksia. Senhän takia tämän blogin aikoinani perustin, että tulisin kirjoittaneeksi kaikista listalta lukemistani kirjoista ylös edes jotakin. Kaikki hetket (tai teoksetkaan sen puoleen) eivät innoita analysoivaan ja pohdiskelevaan tekstiin. Lukeminen on siitä jännä laji, että ainakin minulla sen hetken elämäntilanne ja yleinen fiilis vaikuttaa valtavasti siihen, miten koen kirjat ja se totta kai näkyy myös blogin puolella.
Pitkä alustus toimikoon pohjana sille, että kirjoitan lyhyesti yhdestä upeasta teoksesta, jonka hiljattain luin 1001 kirjaa -listaltani. Isabel Allenden Henkien talo sijoittuu nimeltämainitsemattomaan eteläamerikkalaiseen valtioon, joka kuitenkin lienee kirjailijattaren kotimaa Chile. Henkien talossa seurataan Trueban perheen vaiheita kolmen sukupolven ajan. Esteban Trueba on perheen pää, jonka näkökulmasta tarinaa aina toisinaan kerrotaan. Esteban on valinnut morsiamekseen ihanan vihreähiuksisen Rosan, joka kuitenkin kuolee traagisesti. Myöhemmin Esteban palaa kosimaan Rosan mitättömämpää sisarta Claraa, joka tietää näin käyvän, sillä hänellä on selvännäkijän kykyjä. Clara on mystinen hahmo, joka tuntuu elävän puoliksi henkimaailmassa. Clara, hänen tyttärensä Blanca ja tyttärentyttärensä Alba ovat teoksen todellisia päähenkilöitä.
Henkien talo muistutti kovasti Sadan vuoden yksinäisyyttä, mutta oli paljon helposti lähestyttävämpi, maagisempi, mystisempi ja myös helpompi teos. Yhteistä teoksilla on niiden ainutlaatuinen tunnelma ja ikimuistoiset hahmot. Henkien talo oli henkeäsalpaava sukukronikka, jonka mystisyyttä rakastin. Teoksessa oli niin paljon kerroksia, politiikkaa, uskontoa ja vertauskuvauksellisuutta, että kaikkeen en kyennyt edes kunnolla keskittymään. Henkien talo lieneekin romaani, joka antaa kaikille jotakin. Sen voi lukea joko nautinnollisena mystisenä kertomuksena erään suvun vaiheista tai vaikkapa kuvauksena tuon erään Etelä-Amerikkaan sijoittuvan valtion historiallisista tapahtumista. Teos täyttää varmasti monen vaativankin lukijan vaatimukset, joten uskallankin varauksetta suositella teosta kaikille, jotka eivät siihen vielä ole tutustuneet. Jälleen kerran lista teki tehtävänsä!
Kirjailija: Isabel Allende
Luettu kirja: Henkien talo (suom. Jyrki Lappi-Seppälä)
Alkuperäinen kirja: La casa de los espirits (1982)
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 440
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★
Henkien talo on ihana kirja! Tsemppiä pimeään vuodenaikaan!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaJuuri näin! Henkien talo on minulle erityisen rakas romaani ja osut kyllä naulan kantaan tuossa, että romaanissa on tasoja vaativammallekin lukijalle, mutta se ei kuitenkaan ole vaikea. Henkien taloa luonnehdittu Sadan vuoden yksinäisyyden viihteellisemmäksi versioksi, mutta itse sanoisin sitä pikemminkin SVY:n feministiseksi versioksi.
VastaaPoistaHyvin sanottu, feminismi kirjassa oli mahtavaa, ei alleviivaavaa.
PoistaMinäkin olen tämän lukenut ja muistot ovat hyvät. Allendea voisi kokeillajoskus lisääkin...
VastaaPoistaMinullakin heräsi kiinnostus kirjalijaan!
PoistaIhanaa, että pidit tästä <3 Ja totta että sitä voi lukea monenlaisena kirjana ja näin ollen erilaiset lukijat voivat saada siitä paljon irti :)
VastaaPoistaIhanaa kun löytää näin hienoja kirjoja :)
PoistaTätä kirjaa olen jo jonkin aikaa haikaillut omaan hyllyyni. Tiedän, ja kuten sinäkin tässä kirjoitat, että se on vaikuttava teos.
VastaaPoistaHeitin sinulle tunnustuksen, mutta nyt huomaan, että olet jo sellaisen saanutkin. <3 Jos et enää jaksa vastata uusiin kysymyksiin, niin ymmärrän kyllä.
Totta, olisipa ihanaa jos kirja olisi omassa hyllyssä! Kiitos kovasti tunnustuksesta, katson jos saan vielä aikaiseksi vastata kivoihin kysymyksiin :)
Poista