torstai 8. joulukuuta 2016

A. S. Byatt: Riivaus. Romanttinen kertomus (joulukalenterin 8. luukku)


Riivaus oli tämän syksyn työvoittoni, ei todellakaan mikään helppo, mutta lopulta antoisa kirja. Teos on 1001-listan ohella myös kirjabloggaajien kaikkien aikojan paras kirja -listalla, joten jo ennakkoon aavistelin, että kirja on varmasti hieno. Hienouden lisäksi se oli kylläkin hiukan liian älykäs minulle, yli 700 sivua tiukkaa tavaraa oli välillä melkein liikaa, mutta sinnikkäästi taistelin kirjan  loppuun.

Kirjan kehyskertomuksen päähenkilöinä on kaksi nuorta kirjallisuudentutkijaa. He tutkivat 1800-luvun kirjallisuutta ja löytävät kahden viktoriaanisen runoilijan välisen kirjeenvaihdon, joka paljastaa kätketyn rakkaussuhteen. Tarinassa on suurta ja salattua rakkautta, kaksi eri aikakautta, paljon henkilöitä ja aivan tuhottomasti kirjallisuusviittauksia. Haastavan kirjasta tekee se, että osa tuosta kaikesta kirjallisuudesta, johon kirjassa koko ajan viitataan tai lainataan, on oikeasti olemassa mutta osa on Byattin luomusta. Tosi ja taru sekoittuvat. Löysin itseni usein googlen äärestä kirjaa lukiessani, sen verran hämmentynyt olin. Vieläkin tuntuu aika käsittämättömältä, että Randolph Henry Ash ja Christabel LaMotte eivät ole oikeita eläneitä runoilijoita.

Kirja koostuu valtavasta määrästä poukkoilevaa aineistoa: runoista, päiväkirjamerkinnöistä, kirjeistä ja niin edelleen. Tekstit ovat välillä huvittavan mahtipontisia, toisinaan ihastuttavan mystisiä ja joskus myös ikävä kyllä suorastaan pitkäveteisiä. Kirja käsittelee niin laajasti kaikkea, että välillä oli vaikea pysyä kärryllä ja hallita kaikki teemat. Geologiaakin sivutaan monesti, vaikkapa Lyellin Geologian periaatteet on mukana tarinassa. Ja sanoopa yksi kirjan hahmoista, kirjallisuudentutkija, joka tuskailee kaiken kyseenalaistamisen tarvetta: "Joskus toivon, että olisin ruvennut opiskelemaan geologiaa."

Teos on oikeastaan ylistys kirjallisuudelle, lukemiselle ja lukijoille. Ja tietenkin rakkaudelle. Vaikka välillä koin, että kirja lenteli jossain ihan eri sfääreissä kuin minne minun älykkyyteni ylsi, oli se lopulta melkoisen mahtava lukukokemus, oikea runsaudensarvi kaikessa kirjallisessa mahtipontisuudessaan ja kauniissa rakkauden kuvauksessaan. Onpa vaan hyvä, että tässä maailmassa on myös kirjailijoita ja kirjallisuudentutkijoita, eikä pelkkiä geologeja.

Kirjassa tosiaan oli yli 500 sivua, yksi kohta yli Helmet-haasteesta.

Kirjailija: A. S. Byatt
Luettu kirja: Riivaus (suom. Marja Alopaeus, runokäännökset Leevi Lehto)
Alkuperäinen kirja: Possession. A Romande (1990)
Sivumäärä: 708
Mistä hankittu: Kirjastosta
Arvostelu: ★★★★

4 kommenttia:

  1. Onnittelut loppuun asti pääsystä! Minulla tyssäsi matka melko pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Välillä kyllä teki niin tiukkaa, että huhhuh...

      Poista
  2. Hyvin sanottu tuo työvoitto. Sitä Riivaus oli osin minullekin: luin kirjaa vuosia (!) ja kun sain loppuun, huomasin saaneeni romaanilta paljon. Byattin teoksista pidin enemmän Lasten kirjasta, mutta aika työläs luettava oli sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, minun noin kuukauteni ei siis ollut vielä lukuaika eikä mikään! :) Hieno kirjailija, mutta ei tosiaan ihan helpoimmasta päästä.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina, kiitos!